Hyppyheiton värikäs maailma

Ei kategoriaa

Suomeenkin Lauri Markkasen myötä rantautunut maaliskuun mania on saanut vähemmänkin yliopistokorista seuranneen (lue minut) kääntämään katseensa tulevien NBA-pelaajien tehtaaseen, NCAA:n peleihin. Markkasen lisäksi kiinnostavimpia hahmoja kyseisessä sarjassa on Lonzo Ball, mahdollinen tämän vuoden draftin ykkösvaraus. Kiinnostavaksi hänet tekee isänsä absurdin huutelun lisäksi nuoren korisjärkäleen heitto.

Big Pappa: Vapaaheittotekniikan hillitty swägä

Ei kategoriaa

rickbarry
Teksti: Miika Särmäkari Kuvat: pääosin pöllitty

Tällä viikolla minua on kiehtonut erityisesti pappatyylillä heitetyt vapaaheitot. Syy on erinomainen Malcolm Gladwellin Revisionist History -podcastin jakso, jossa Hall of Fame -statuksen legenda Rick Barry kertoo tunnetuksi tekemästään vaparitekniikasta kaiken.

Jokainen meistä on viimeksi ala-asteella heittänyt vyötärön alta vapaaheiton kokeilumielessä ja todennäköisesti saanut sen jopa sisään. Rick Barry taas johti NBA:ta vapaaheittoprosentissa kuutena kautena, sen ollessa korkeimmillaan 94,7%.

Malcolm Gladwellin podcastin teemaksi valikoitui juuri vapaaheittotekniikka, koska hänestä oli kiehtovaa, että vaikka tutkitusti pappatyylillä heitetty vapaaheitto osuisi tarkemmin kuin normitekniikalla heitetty tiiliskivi, niin tekniikka on liian naurettavan näköinen ollakseen uskottava heittotyyli edes surkean vapaaheittoprosentin kanssa taisteleville isoille miehille. Rick Barry luotti kuitenkin mottoonsa: he eivät voi nauraa sinulle, jos heität sisään.

Tarkastellaanpa väitettä hiemaan. Rick Barry sanoo heittotyylinsä toimivan erityisesti siksi, koska heiton lähtöasennossa ihmiskeho on luonnollisimmillaan, kädet alhaalla ja keho rennosti ilman jännitteitä. Heitto on rautaan osuessa pehmeämpi, koska se nousee vyötärön alta ylöspäin sisäänputoamisen kannalta edullisemmassa kaaressa. Myöskään isojen miesten ei tarvitse sihdata epäluonnollisesti, sillä heidän jalka- ja käsivoimansa sekä pituutensa ovat aivan liian suuria, jotta he pystyisivät tasapainoisesti keskittämään lihaksensa tehdäkseen pään yläpuolelta lähtevän heiton noin läheltä koria. Miksi sitten useampi ihminen ei heitä pappatyylillä, kysyy leikkimielinen radiohistorioitsija Gladwell?

kpeartk1

Shaq, Dwight Howard ja DeAndre Jordan kaikki sanoivat ei pappatyylille, vaikka Rick Barry vannoi, että saisi nimenomaan sentterit kohentamaan heittoprosenttiaan roimasti. Shaq oli itse asiassa niin voimakas persoona, että räväkkä vaparityyli olisi vain nostanut Dieselin vetovoimaa entisestään. Mutta kun ei, niin ei. Naisten ja miesten sarjojen läpi, junnuista ammattilaisiin, vapaaheitot heitetään yhä pään päältä, koska niin on kerran yhdessä tyylisääntöjen suuressa kirjassa sovittu.

Yksi iso huonoista vapareista kärsinyt megastara, joka heitti huonoimmillaan vaparit 38%:n tarkkuudella oli Wilt Chamberlain. Hän kokeili pappatyyliä, mutta sanoi tunteneensa olonsa ”nynnyksi”. Häneen keskittyykin myös podcastissaan Gladwell. Mies saattoi tehdä yhdessä ottelussa sata pistettä, mutta ei voi sanoa tehneensä uransa aikana kaikkeaan kehittääkseen itseään, koska hänessä ei ollut miestä pappatyylin hallitsijaksi.

Wilt ei siis tämän eksentrisen heittotyylin maestroa Rick Barrya kuunnellut. Eivätkä kuunnelleet myöskään viime vuosikymmenten muut sentterit. Mutta yö on onneksi pimein juuri ennen aamunkoittoa. Nimittäin kaikki toivo pappatyylin swägän paluusta ei ole menetetty. Louisvillen yliopiston ja nyttemmin Houston Rocketsin NBA-pelaaja Chinanu Onuaku, paransi vapaaheittoprosenttiaan merkittävästi yliopistokautenaana 2015-2016. Arvatkaa miten hän sen teki?

onuaku

Kuuntele kirjoituksessa referoitu Malcolm Gladwellin Revisionist History -jakso tästä