Seuraa näitä kesällä 2017 – viralliset ohjeet Koripalloelämää-offseasonille

Koripallo

Koripalloelämää jää kesätauolle, mutta peli ei lepää koskaan. NBA:n kesätauko kerää aika ajoin kolmio-, kaksio- ja neliödraamoineen jopa isommat katsojaluvut kuin itse ottelut. Samaan aikaan Susijengi valmistautuu syksyn kotikisoihin ja aikakauden vaihdokseen kotimaisessa koripallossa. Käydään siis läpi tärkeimmät, vähäpätöisimmät, naurettavimmat, itkettävimmät ja kaikin puolin kutkuttavimmat kysymykset sekä Pohjois-Amerikan että koto-Suomen kuvioista. Leikin nimi on ”Kuka saa?”

Teksti: Valtteri Mörttinen

 

 

Kuka saa Melon?

Carmelo Anthony ja Phil Jackson ovat ajautuneet yhtä näkyvään pattitilanteeseen kuin DeMarcus Cousins ja George Karlkin aiemmin. Sacramento Kings ratkaisi ongelman hankkiutumalla eroon kummastakin. Jackson tuskin on menossa mihinkään, mutta Melo on ilmiselvästi ”as good as gone”. Ikääntyvä supertähti on tilanteeseen julkisesti turhautunut, ja New York Knicks etsii aktiivisesti ostajaa.

Etulyöntiasema on tässä leikissä Melolla, sillä hänellä on sopimuksessaan treidauskieltopykälä, jonka – ironista kyllä – hänelle myönsi nimenomaan Jackson. Pykälä voidaan mitätöidä ainoastaan pelaajan luvalla, joten Melo voi kieltäytyä jokaisesta häntä tyydyttämättömästä vaihtokaupasta, jota joukkueenjohto tarjoaa.

Los Angeles Clippers on näyttänyt Knicksille ostohousujaan. Knicks on kuitenkin tehnyt selväksi, ettei ole kiinnostunut Jamal Crawfordista vaihdokkina. Mikäli Clippers haluaa pitää ydinkolmikkonsa koossa – niin kuin heidän järkevintä olisi – kauppa olisi liigan sääntöjen puolesta mahdollinen esimerkiksi luovuttamalla Knicksille Austin Rivers, Wesley Johnson ja J.J. Redick. Tälläkin paketilla on ongelmansa ja isoin on se, että Redickin sopimus on ohi ja hänet pitäisi ensin suostutella sign and tradeen – eli tekemään sopimus vanhan työnantajan kanssa tietäen, että sopimus treidataan muualle. Redick ei välttämättä ole ideasta innoissaan, sillä hän etsii vapailta markkinoilta huomattavasti nykyistä korkeampaa palkkasummaa. Toinen ongelma on se, että valmentaja–joukkueenjohtaja Doc Rivers ei välttämättä ole halukas luopumaan pojastaan – eikä pelkän nepotismin vuoksi vaan siksi, että nuoressa Riversissä on aitoa potentiaalia. Valtti ei löydy myöskään Johnsonista, sillä häntä ei halua kuudella miljoonalla dollarilla kukaan. Hän on välttämätön paha paketissa, jotta NBA:n sääntökirja hyväksyy joukkueiden välillä vaihtuvat summat.

Toinen kohteista, jotka Melolle epäilemättä kelpaisivat, on Cleveland Cavaliers. Tässä tapauksessa ongelmat voisi ratkaista kahdella sanalla: Kevin Love. Vielä vuosi sitten moni olisi sanonut, että hommahan on sillä selvä. Cavaliers vaikuttaa kuitenkin löytäneen yhteisen sävelen Loven kanssa, joten tämän poisluovuttaminen ei välttämättä enää houkuta. Tyronn Lue käyttää Lovea hyökkäyksessä enemmän, ja Love on oppinut kumartamaan kuningasta, kuten narrin kuuluukin. Totuus rivien välissähän on, että Cavaliersin pelaajapäätökset tekee LeBron James. Kuningas James heittäisi nauttimansa kansansuosion vessanpönttöön hylkäämällä kotikylänsä, mutta joukkueenjohdolla ei ole varaa ottaa sitä riskiä, että tyytymätön kapteeni marssii toisen kerran median eteen ja ilmoittaa: ”This year I’ll be taking my talents to…”

Boston Celtics on mahdollinen ehdokas myös. Kysymys kuuluu, onko Celticsillä tarjota vaihdossa tarpeeksi kovaa pelaajaa. Kesän varaustilaisuuden ykkösvalinta, joka Celticsillä on hyppysissään, varmaankin kelpaisi Knicksille. Raha ei ole ongelma, sillä Celticsillä on palkkakaton alla tilaa. Haluavatko he kuitenkaan luopua nuoresta lupauksesta ­– puhumme nyt todennäköisesti Markelle Fultzista ­– saadakseen tilalle jäähdyttelyvaiheessa olevan tähden?

 

Kuka saa PG13:n?

Saippuaooppera pyörii paraikaa myös Indianassa. Paul George allekirjoitti vuonna 2014 mehevän viiden vuoden sopimuksen – siis sen aikaisilla standardeilla mehevän – ja luotti Pacersin toimistoväen kykyyn tuoda kaupunkiin vahvistuksia parhaassa peli-iässä olevan laitahyökkääjän rinnalle. Vuonna 2017 Georgen kärsivällisyys loppui. Välissä ei tapahtunut mitään.

George ei ole rynnimässä ovet paukkuen pihalle, mutta hän on alkanut flirttailla lehdistön välityksellä Los Angeles Lakersin kanssa. Hänellä on vuosi nykyistä sopimustaan jäljellä, joten Lakersin täytyy tarjota Pacersille jotain vaihdossa. Pitäkää kiinni hatuistanne, sillä seuraava kappale on katkeraa tekstiä.

Lakersin nykyiset omistajat ovat yrityksen isältään perineitä arkipäivän sankareita, jotka ovat romuttaneet läntisen konferenssin arvokkaimman tuotemerkin täysin käsittämättömällä tavalla. Palkkasummien tasapainoa ajatellen Georgelle olisi helppo löytää vaihdokki. Vaihtoehtoja on kaksikin. Timofey Mozgov ja Luol Deng tienaavat nimittäin kumpikin tahoillaan lähes saman summan vuodessa kuin Paul George. Kysymys kuuluukin: miksi ihmeessä Timofey Mozgov ja Luol Deng tienaavat kumpikin lähes saman summan vuodessa kuin Paul George? Heistä kumpaakaan ei Pacers ota.

Lakers luultavasti varaa kakkosvuorollaan tänä kesänä pelinjohtaja Lonzo Ballin. Kaupan päälle he saavat myös LaVar Ballin, mikä ei ole houkuttava tilanne millekään organisaatiolle, mutta ehkä Jack Nicholson osaa pitää kuuluisuudessa paistattelevan siivelläeläjäisän asioissa katsomossa. Ballin varaamisessa oleellista PG13-tilanteen kannalta on se, että Lakers voi huoletta luopua samaa pelipaikkaa pelaavasta D’Angelo Russellista. Mukaan voi laittaa Brandon Ingramin. Hän pelaa samaa paikkaa kuin George. Jotta palkkasummien ero saadaan pienennettyä sallitun kokoiseksi, Lakers kaivaa pakastaan sentteri Tarik Blackin.

 

Kuka saa Clippersin?

Doc Rivers pitää julkisuudessa päänsä kylmänä, mutta innokkaimmat odottelevat jo näkevänsä, kun mies juoksee matkalaukku kainalossa kohti bussia, jonka nokkataulussa lukee Boston, Massachusetts. Los Angeles Clippersin kirous on osoittautunut kausi toisensa jälkeen niin voimakkaaksi, ettei edes Rivers ole tarpeeksi pätevä poppamies loitsiakseen sitä pois.

Rivers varmasti jää LA:han todistamaan miehisyytensä, jos vain joukkue pystyy pitämään koossa kantavan kolmikkonsa Chris PaulBlake GriffinDeAndre Jordan. Paulin ja Griffinin sopimukset ovat katkolla, joten on täysin mahdollista, että Rivers ei ole ainoa, joka Bostonin bussia kohti rynnistää ­– ainakin mikäli bussi pysähtyy puolessa matkassa pudottamaan Paulin San Antonioon ja Griffinin Oklahoma Cityyn.

Voi kuitenkin olla, että kaikilla on hampaankoloissaan niin isot palat, että kukaan ei lähde minnekään. Parempi olisikin, jos tähdet pysyisivät kaupungissa ja swingmanin rooliin löytyisi vihdoinkin se kuuluisa puuttuva pala. Tarina Clippersin perinteitä uhmaavasta noususta ansaitsee paremman lopun.

Swingmanin asemaan on tarjolla kohtuullisen hintaisia päteviä vaihtoehtoja kesän vapaiden pelaajien katalogissa: Andre Iguodala, PJ Tucker, Tony Allen… Oli ratkaisu mikä tahansa, sen toteuttaminen vaatii tuskallista kikkailua. Vaikka joukkueen henkilöstöluettelo keveneekin usean sopimuksen päättyessä, pelaajabudjetti hakkaa päätään palkkakattoon siitä huolimatta.

 

Kuka saa Markkasen?

Aihetta on käsitelty niin kattavasti sekä Atte Sukin että omassa artikkelissani, ettei enää ole tarvetta paneutua tähän asiaan sen syvemmin. Mysteeri ratkeaa 22. kesäkuuta.

 

Kuka saa Madsenin ja Odabasin?

Kultaa Euroopan B-divisioonassa 2015 voittaneen U20-maajoukkueen tähdet Alexander Madsen ja Anton Odabasi ovat hekin varattavissa tänä kesänä. Kummankaan nimeä ei ole toistaiseksi näkynyt mock drafteissa, mutta vaikka heitä ei varattaisikaan NBA:han, on silti mielenkiintoista nähdä, miten nuorten lupausten urat kehittyvät.

Madsen on pelannut hyvää joukkuepeliä uhraten yksilötilastonsa Tšekin USK Prahassa, ja Odabasi pääsi loppukaudesta loukkaantumisten jälkeen mukaan peleihin Turkin Trabzonsporissa. Molemmilla on kutsu uuteen maajoukkuerinkiin. Nimenomaan Susijengissä pelaajilla on nyt eniten todistettavaa, sillä aika kuluu ja valta vaihtuu. Nuorten tasolla on jo nähty, minkälaisen vastuun kaksikko pystyy kantamaan.

 

Kuka saa vastuuta Susijengissä?

Päävalmentaja Henrik Dettmann nimesi peräti 34 pelaajan ringin kilpailemaan paikoista lopullisessa joukkueessa. Maajoukkueen sallittu koko on Korisliigastakin tuttu 12 eli vain reilu kolmasosa koko harjoitusringistä. Valtava ryhmä tuskin on mikään Koripalloliiton ylireagointi ”kaikki pelaa” -ilmiöön vaan pikemminkin järkevää valmistautumista tulevaan.

Aiemminkin on tällä foorumilla todettu, että Susijengi on identiteettikriisissä. Koripallo on Suomessa muuttumassa marginaalilajista valtavirtaviihteeksi. Joukkueella, jolla on tähän asti ollut maine altavastaajana – Daavidina, joka aika ajoin lyö Goljateja – on edessään kotikisat. Helsingin EM-lohkossa Susijengi ei voi tuulettaa yhtä voittoa, sillä yleisö edellyttää jatkoon pääsyä.

Kriisi koskee koko tuotemerkkiä. Vuoden 2011 EM-turnauksesta alkaen joukkueen ratkaisijat ovat olleet pitkälti samoja pelaajia. Kapteeni Shawn Huff alkaa ikänsä puolesta saapua jäähdyttelyvaiheeseen, ja vaikka takamiespari Petteri KoponenSasu Salin on juuri nyt parhaassa peli-iässä, aika väsyttää vielä heidätkin. Susijengin täytyy rekrytoida veteraanien sijaan nuorisoa.

Dettmannin ringin tarkoitus on ottaa toimintaan mukaan sekä vanhat konkarit, joista syksyn EM-joukkue pääasiassa rakennetaan, että tulevaisuuden vastuunkantajat. Helsingissä uusina arvoturnauskasvoina nähdään varmasti Markkanen ja luultavasti Madsen, mutta mitään uudelleenrakennusta ei olla käynnistämässä. Sama rinki pysyy käytössä vuoden 2019 Kiinan MM-kisoihin asti, ja karsintojen aikana edesautetaan vaihtuvuutta.

Juuri tässä ja nyt on onni ja siunaus, että Teemu Rannikko sai kutsun takaisin rinkiin. 36-vuotias pelinjohtaja tilastoi viime kaudella hurjia lukuja Mestarien liigassa ja johti Joensuun Katajan Korisliiga-mestaruuteen. Hän on osoittanut tarpeellisuutensa Koposen vaihtomiehenä vähintään tämän vuoden kisoja ajatellen.

Nuorimmat pelaajat ringissä ovat vuonna 1998 syntyneet pelinjohtaja Edon Maxhuni ja sentteri Hannes Pöllä. Molemmat ovat tuoreita ylioppilaita Mäkelänrinteen lukiosta ja aloittavat syksyllä yliopistopelit Yhdysvalloissa. Maxhuni korvaa Rannikon tulevaisuuden Susijengissä. Pöllä sen sijaan on järkäle, jota korin alle on etsitty siitä asti, kun ovet arvokisoihin pitkän tauon jälkeen aukesivat. Kumpikin on silti epätodennäköinen valinta syksyn joukkueeseen.

Helsingissä pelattava EM-lohko on Susijengille kriittinen murrosvaihe. Lauri Markkasen tähdittämä tulevaisuus astelee esiin ensimmäisen kerran tositilanteessa. Vanhalla kaartilla on paineita siitä, minkälaisen koripallokulttuurin he jättävät myöhemmille polville. Juniorit tietävät, että kahden vuoden päästä voi olla heidän varassaan päästä etenemään MM-kisoissa. 31. elokuuta alkaa suomalaisessa koripallossa uusi aikakausi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s