Korisliiga Alternative Awards Show ja Eldar Skamo First Team

Koripallo

Korisliigan kausi 2016/17 on niputettu pakettiin. Joensuun Kataja veivasi mestaruuden himasgokseen, Vilpas keräsi seurahistoriansa ensimmäiset mitalit hopeisina ja Helsinki Seagulls väänsi tiensä pronssille. Myös palkintoja jaettiin. Tässä jaetaan erilaisia palkintoja.

Teksti: Juuso Sainio, kuva: Francois Perthuis

 

I – Korisliiga Alternative Awards

 

Vuoden kytkin: Desmond Williams, Salon Vilpas

Salon Vilpas voitti Korisliigan runkosarjan, joka oli viime kaudesta kahta pelaajaa lukuun ottamatta täysin uudistuneelta joukkueelta erittäin kova saavutus. Tuo saavutus vaati kuitenkin salolaisnäkökulmasta ennennäkemätöntä venymistä ja ulkomuistista noin sadanviidentoista ottelun voittamista päätössummerilla.

Okei, oikeasti Vilppaan viiden pisteen marginaalilla päättyneet ottelut menivät salolaisille saldolla 7/2. MIKÄ ON SILTI IHAN JÄÄTÄVÄ LUKEMA.

Vilppaan loppuhetkien ratkaisijaksi profiloitui kauden mittaan urheilullinen ja ulottuva laituri Desmond Williams. Myös takamies Juwan Staten ratkaisi matseja Vilppaalle ihan pudotuspeleissä asti ja oli jatkuvasti vahva hahmo otteluiden päätösjaksoilla. Silti, Williams veivasi salolaisille pinnat himaan kirjaimellisesti lihavan leidin laulaessa esimerkiksi Kotkassa ja Pohitullissa.

Seitsemän pienten marginaalien voittoa tarkoitti Vilppaalle kotietua aina finaaleihin asti, eikä paikka esimerkiksi sarjataulukon kolmannella sijalla ollut kuin kolmen voiton päässä. Tiukan runkosarjan aikana pienet marginaalit kääntelevät joukkueiden sijoituksia ja Vilpas onnistui Williamsin johdolla veivaamaan pienet marginaalit itselleen varsin isolla marginaalilla.

 

Vuoden irrationaalinen itseluottamus: Darryl Bryant, Joensuun Kataja

Bryant ei pelannut enää finaalien aikana Katajan löydettyä finaalisarjaan sopivan jenkkinelikon, mutta runkosarjan loppupuolella Bryant oli joensuulaisten mr. Man useammassakin matsissa. Kun hyökkäys takkusi, otti Bryant kuulan lapaan ja huusi oman numeronsa.

Aina tulokset eivät vastanneet itseluottamusta, mutta aina ei tarvitsekaan. Se on kaikille viihdyttävämpää, kun löytyy yksi soturi joka lähtee vaikka kusemaan vastatuuleen vain, jotta saadaan putki auki.

 

Vuoden ”MITEN SE ON VAPAANA!?” –pelaaja: Mikko Koivisto/Tate Unruh

Se on jotensakin käsittämätöntä, miten useasti ja millaisella taidolla edellä mainittu kaksikko löytää itsensä parhaimmillaan vain yhden skriinin takaa vapaalle heitolle. Tämän allekirjoittavat varmasti jokaisen vastustajajoukkueen kannattajat, jotka kauden aikana joutuivat näkemään Koiviston tahi Unruhin latovan palloa säkkiin kaaren takaa omaa joukkuettaan vastaan.

Parasta kuitenkin miesten pelaamisen katsomisessa oli – ja tämä pätee erityisesti Koivistoon – seurata, miten Joonas Iisalo ja Sami Toiviainen löysivät miehille heittoja ja erilaisia mahdollisuuksia koijata itsensä eroon puolustajastaan. Koiviston ”leikkaanpa tästä tämän yhden skriinin takaa korille ja katsos, tuollahan on toisella puolella uudet kaksi skriiniä just ja vain ja ainoastaan mua varten, ravaanpa tästä vielä niiden takaa ottamaan järkyttävästä vauhdista kolmosen ja naulaan sen keskelle nailonia” –näytös oli esimerkiksi Pyrintö-sarjassa Antero Lehtoa vastaan näky, joka aiheutti tuntemuks- hetkonen hetkonen hetkonen.

Tämä on perheohjelma.

Tuon ”miten se on vapaana!?” –fiiliksen erilaisten kirosanojen höystämänä tunnistavat varmasti todella, todella monet Korisliigan seuraajat.

 

Vuoden turhauttavin vieraspelaaja: Teemu Rannikko

Aivan yhtä h*lvettiä oli salolaisena seurata, miten Rannikko ei missään kohtaa oikeasti liikkunut kentällä edes juoksuvauhdilla, mutta silti miehellä oli jatkuvasti sata kilometriä tilaa joka suuntaan ja minuutti aikaa kalkuloida syöttösuunnat ja syötön onnistumiseen vaadittu pallon kierre pallosrkiinitilanteissa. MITEN!?

Samaan kategoriaan menee Rannikon kyky manipuloida puolustajansa sellaisille etäisyyksille itsestään, ettei Taikurin pysähdyttyä skriinin jälkeen tuomarille jää muuta vaihtoehtoa kuin puhaltaa puolustajalle virhe. Koska virhehän siinä on. Mutta VOI P****.

Ja aina kun luulet, että miehellä on oikeasti off-päivä kun kolme jaksoa on mennyt ilman korin koria, niin sieltä jostain naulataan pari perättäistä jölmyrää pesään pari metriä kaaren takaa ja koko kotiyleisö vääntelee vatsahaavojaan yhtäaikaisesti.

 

Vuoden härkämäisin pelaaja: Devonne Giles

Härkämäinen Devonne Giles on koko Korisliigan härkämäisin pelaaja. Aina. Bubbling under: Väkivahva Dom Morris ja järkälemäinen Papa Dia.

 

2017 Joni Harjula Award: Joni Harjula

Joni Harjula Award jaetaan pelaajalle, joka on tehnyt valtavan pitkän päivätyön ja vähän ylitöitäkin pelaajana. Harjulan mittava, pari SM-kultaa (Pyrintö) ja yhden Cup-voiton (KTP) sisältävä liigaura sai päätöksensä tänä keväänä ja sitä on syytä kunnioittaa ja arvostaa ympäri koripalloilevan Suomen.

Harjula ei saanut vierasparketeilla teemuselännemäisiä fanfaareja, mutta perhana sentään, 518 liigamatsia ja 108 divarimatsia on aivan jäätävä lukema. Vikkeläjalkainen hyökkäyspelaamisen maestro ja Henri Hirvikosken hyvä henkilökohtainen ystävä päätti liigauransa kunnioitettaviin 4,5 pisteen ja (URAN KOVIMPAAN) 1,5 SYÖTÖN KESKIARVOIHIN.

Se on 0,2 syöttöä parempi kuin Hirvikosken ennätys.

Just saying.

 

 

II – Eldar Skamo All-Stars

 

Eldar Skamo All-Stars koostuu pelaajista, jotka ovat yksinkertaisesti aivan jäätävän siistejä tyyppejä kentällä tai sen ulkopuolella. Viisikkoon ei tarvita edes sentteriä, koska tämä viisikko löytää kyllä keinot pelata baskettia ihan ketä vastaan tahansa.

Ja kyllä, tämä idea on ihan suoraan apinoitu Zach Lowen ”Marc Gasol All-Starsista”. Eläkää sen kanssa.

 

Mike Pounds, Vilpas.

Mike Pounds on ilmiö, joka vastustaa olemassaolollaan kaikkia fysiikan lakeja. Olen oikeasti varma, että Pounds lyö jonain päivänä munat suuhun jollekin sentterille rimalla, ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että KUKAAN ei usko sen tapahtuvan.

Sama pätee Poundsin rimalla viimeistelyihin. Kaikella rakkaudella miestä kohtaan (Pounds on ihan oikeasti suosikkitakureitani Korisliigassa), niin Poundsilla ei pitäisi olla mitään asiaa viimeistellä korirenkaan lähellä sarjan parhaita senttereitä vastaan.

Mutta mies viimeistelee silti. Rajaton määrä täysin käsittämättömiä oikean käden (off-hand) viimeistelyjä kontaktista, tavalla joka saa Kareem Abdul-Jabbarin ”sky hookin” näyttämään aloittelijan haparoinnilta ja tilan luomisia viimeistelylle noin kolmesta metristä käsimeren yli. Ei tuota voi järjellä selittää.

Tähän lisäksi täysin käsittämättömällä itseluottamuksella ladottuja siirtymäkolmosia omasta kuljetuksesta sekä oikealle karkaavia stepback-kolmosia palloskriinien takaa. Mike, pelaa ikuisesti.

 

Vesa-Pekka Laine, Korihait

Vesku Laine! Mesuca Basket. Represent.

Vesku on skoraaja luojan armosta, ei yhtään enempää eikä vähempää. Koko menneen kauden siisteimpiä hetkiä oli oikeasti Vilpas-Korihait –matsin avauspuolikas, jonka aikana Vesku ampui kaiken sisään joka puolelta parkettia ja piti haiparven omakätisesti näköetäisyydellä horisonttiin pyrkivästä Vilppaasta.

Vesku on liiton sivujen mukaan 179-senttinen ja 79-kiloinen takamies. Uskomme näihin lukemiin, mutta ei tuossa yhtään liikaa senttejä ja kiloja ole ainakaan ilmoitettu.

Laine tarjoaa ensi kaudellakin Korisliigassa instant offense –minuutteja penkiltä, enkä ihan heti keksi mitään niin viihdyttävää seurattavaa kuin korisukkaa liekittävä Vesku.

 

Daniel Mullings, Kataja Basket

Mullikainen. Daniel Mullings. Aivan fantastinen jätkä.

Mies rajattomalla urheilullisuudella vailla minkäänlaista heittouhkaa. Mullingsin hyökkäyslevypallopelaaminen ja oikea-aikaiset leikkaukset pahaa-aavistamatonta puolustajaansa vastaan olivat finaalisarjassa Vilpasta vastaan mahtavia taktisia aseita, joiden avulla Kataja veivasi kultamitalit Joensuuhun.

Mullingsin pelaamisesta erityisen hienoa tekee se, miten mies pystyy käyttämään omaa pallotonta painovoimattomuuttaan (jos tämä termi leviää, vaadin tonnin rojaltit joka kerta kun tämä lausutaan virallisissa yhteyksissä) hyödykseen. Maalatulla alueella apuasemassa makaava puolustaja kääntää hetkeksi selkänsä Mullginsille, ja silloin mennään.

Leikkauksia etuoviin, leikkauksia takaovidonkkeihin ja kolmen metrin varaslähdöllä hyökkäyslevypalloihin räjähtelyä. Greg Gibsonin tapa käyttää Mullingsia pallottomana uhkana palloskriinitilanteissa kauden aikana oli yksi hienoimmista kehityksistä Katajan hyökkäyksessä.

 

Eldar Skamo, BC Nokia

Näätäpaitojen Draymond Green. Ilman dick picien lähettelyä ja vastustajien ballseille potkimista.

Korisliigan mittapuulla täydellinen matchup-ongelma laiturin paikalla tarjoili Ville Tuomiselle (ja Ilpo Rantaselle) mahtavia työkaluja hyökkäyspelaamisen sisälle erilaisten etutilanteiden luomiseksi. Korisliigan parhaan syöttöarsenaalin omaava laituri (en edes väittele tästä) pyöritteli parhaimmillaan kahdeksan syötön iltapuhteen Kouvoja vastaan.

Fantastinen syöttelijä latoo välillä sen tasoisia laakeja, etteivät edes joukkuekaverit pysy samalla sivulla miehen kanssa. 30-vuotiaalla laiturilla on vielä lukuisia pelivuosia jäljellä, sillä Skamon tyylinen pelaaja vanhenee keskimääräistä paremmin kunhan pysyy vain puolustuspäässä edelleen köykäisempien nelospaikan jätkien kyydissä.

Skamo on rikkaus Korisliigan parketeilla, jota pitäisi muistaa arvostaa useammin.

 

Juho Lehtoranta, Karhu

Toinen Skamon tyylinen monitoimityökalu, joskaan ei ihan yhtä maaginen kuulan jakelija. Kuitenkin vähintään yhtä monipuolinen puolustaja ja Karhun päävalmentajan Sami Toiviaiselle korvaamaton puolustuspään tulppa. Mikä ikinä olikaan Karhun ongelma, löytyi siihen yleensä Lehtorannan muodossa ratkaisu.

Kauden aikana nelos- ja kolmospaikkaa pelannut Lehtoranta nakutteli uran parhaat keskiarvonsa niin pisteissä (7,5), levypalloissa (3,6), syötöissä (1,4) kuin riistoissakin (0,7). Samalla, luonnollisesti, saatiin uran paras teholukema, 8,3.

Lehtorannan pelaamisessa harvoin näkee mitään säihkyvää kuten esimerkiksi Skamon tapauksessa, mutta ihan joka ikinen valmentaja tässä maassa haluaa joukkueeseensa yhden Lehtorannan Juhon. Mies jatkaa Karhun paidassa myös ensi kaudella, tarjoillen Jussi Laaksolle suurin piirtein yhdellä kertaa jokaisen kauhajokisten palapelin kulmapalan.

*****

Onnittelut Korisliigan mestaruudesta Joensuuhun! Kataja oli ihan millä tahansa mittarilla mitattuna Korisliigan paras joukkue juuri sillä aikavälillä kuin sen täytyi olla. Greatness is a wonderful thing to witness.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s