Onneksi olkoon Pantterista, Joukkue X!

Koripallo

Korisliigan välierät ovat siinä vaiheessa, että puolivälieristä jääneet karstat on poltettu koneesta pois ja jokainen joukkue on näyttänyt ainakin suurin piirtein parhaan iskukykynsä kevätauringon alla. Onkin siis aika kertoa juuri SINULLE, Joukkueen X kannattaja, miten kannattamasi ryhmä selvittää tiensä Pantteriin asti.

Teksti: Juuso Sainio, Kuva: Francois Perthuis

 

Kauhajoen Karhu

Karhu tasoittaa Game 2:ssa välieräsarjan Salon Vilpasta vastaan lukemiin 1-1, mutta suuri osa koripalloilevasta Suomesta on edelleen sitä mieltä, että sarja on Vilppaan heiniä. Esille nostetaan faktat, kuten ”Vilpas ei ole hävinnyt kahta perättäistä ottelua sitten lokakuun” ja ”Karhun puolustus ei millään pysy salolaisten kyydissä koko ottelusarjaa”.

 

Kolmannessa ottelussa nähty Vilppaan murhaava 107-71 –ylijuoksu vahvistavat yleistä konsensusta siitä, miten Vilpas on todennäköisesti koko sarjan kovin joukkue, eikä edes Karhun voitto molempien joukkueiden kivitys-show’ssa Kauhajoen Game 4:ssä muuta tätä.

 

Salossa pelattu Game 5 kulkee edelleen Vilppaan täydellisessä hallinnassa, kunnes Matias Ojala ja Juwan Staten törmäävät puolustuslevypallotilanteessa päätösjakson alussa, takamiehen rojahtaessa voimalla parketin pintaan. Staten joutuu jättämään ottelun kesken, mutta Vilpas hoitaa ottelun rutiinilla 82-76, vaikka Karhu kaksinumeroisen eron takaa käykin vielä säikyttelemässä ennen päätössummeria.

 

Kauhajoen kuudennen ottelun alla saadaan tieto, että Staten ei pelaa ainakaan enää välierissä. Karhu pistää Joonas Lehtorannan johdolla Michael Poundsin järkyttävän paineen alle ja Devonne Giles pitää Al’lonzo Colemanin poissa kentältä täyttämällä miehen virhetiliä tasaisesti aina pallon saadessaan. Kuudes ottelu Karhulle dominoivan esityksen jälkeen numeroin 89-75.

 

Karhun fanilauma täyttää Game 7:ssa kokonaisen katsomolohkon Salohallin alalauteilta, suosikkiensa vaihtopenkin takana. Salolaisyleisön kollektiivisen jännityksen ja ”miksi MIKÄÄN ei IKINÄ käänny MEILLE!?” –väritteisen ajatuksenkulun pystyy aistimaan Kouvolassa asti.

 

Kauden kenties hirvittävin koripallo-ottelu on tasatilanteessa 47-47 kolmannen jakson puolivälissä. Bojan Sarcevicilla neljä virhettä, Joonas Lehtoranta on kivittänyt kaarelta 0/6 ja Vilppaan Coleman on tehnyt puolet pisteistään Gilesia vastaan, päävalmentaja Joonas Iisalon juonittua Colemanille tusinan verran puhtaita 1vs1-tilanteita vapaaheittoviivan kulmalle.

 

Karhun kalapuikkomestari Sami Toiviainen laittaa riskilläkin Bojanin takaisin parketille kaksi ja puoli minuuttia ennen kolmannen neljänneksen päättymistä.

 

27:58 – B. Sarcevic 3pt Shot: Made.

28:36 – B. Sarcevic 3pt Shot: Made.

29:02 – B. Sarcevic 2pt Lay-Up: Made, FT 1 of 1: Made.

29:57 – B. Sarcevic 3pt Shot: Made.

 

Bojanin omakätinen, täysin järjenvastainen ja jopa fiktiiviseltä kuulostava 12-0 –runi repii Karhun yhdeksän pisteen johtoasemassa päätösjaksolle. Karhun kevään isoin neljännes alkaa kuitenkin tavalla, jota ei kukaan haluaisi nähdä. Jakson ensimmäisessä puolustuksessa Bojan suorittaa kauden kirkkaasti komeimman jalkatyösuoritteensa liukuakseen Desmond Williamsin ajon eteen, mutta miesten polvet kolahtavat yhteen ja Bojan jää parketin pintaan kärsivän näköisenä.

 

Koripallojumalten tasoittaessa korttipinot, joutuu Bojan jättämään parketin kevään osalta lopullisesti polvivamman vuoksi.

 

”Vilppaan leveämpi rosteri nousee tässä kohtaa vääjäämättä esiin”, toteaa yläkerran selostuskopista Esa Mäkynen.

 

Baaritappelun eleganssilla pelattu päätösjakso kulkee kotijoukkueen hienoisessa hallinnassa ja kolme minuuttia ennen summeria sylvesterstallonemaisesti jäistä kaivettu Juho Nenonen räjäyttää Salohallin täyteen huutoon nostaessaan Vilppaan kahden pinnan johtoon. Karhun Tate Unruh vastaa kuitenkin vain sekunteja myöhemmin omalla jölpyräisellään ja trillerin tunnusmerkit alkavat täyttyä.

 

Karhun sankariksi nousee lopulta Juho Lehtoranta, joka pysäyttää kolmessa perättäisessä pallonhallinnassa Vilppaan korintekoaikeet. Ensin pihteihin jää Williams ja tämän jälkeen kahdesti Coleman. Colemanin jälkimmäisen yrityksen Lehtoranta pakottaa päädynpuolen ajoksi ja haistaa Vilppaan ison miehen hartioiden lihasten liikehdinnästä Colemanin aikeet leikata riman eteen, ehtii valmistautua kontaktiin ja ottaa Colemin rintalihaksiinsa koppiin hyökkääjän virheen arvoisesti.

 

Karhun penkki sekoaa täysin ja apuvalmentaja Jussi Laakso juoksee suoraan Salohallin ovista ulos juhlimaan tapahtunutta. Vilpas virittää vielä viimeisen 40 sekunnin aikana kiriä, mutta Karhun hermo pitää vapaaheittoviivalla matkalla 81-76 –voittoon.

 

Finaaleissa Karhua vastaan asettuu Seagullsin 4-2 –otteluvoitoin kaatanut Kataja. Nettihuutelijat ja kaikki ei-kauhajokiset – pl. se yksi jyväskyläläinen ikuinen vastarannan kiiski – ovat sitä mieltä, että Kataja harjaa ilman Bojania pelaavan Karhun mahdollisesti jopa suoraan neljässä ottelussa.

 

Välierissä hiljalleen lämmennyt Teemu Rannikko kaivaa avausottelussa Mehtimäen Jäähallin varastosta liitutaulun ja kasan liituja, kouluttaa Karhun takakenttää koko 40 minuuttia ja Kataja saa jokaisen puolueettoman katsojan nyökyttelemään ja taputtelemaan itseään olalle vahvasta tietämyksestään. Katajan 104-69 –voitto saa interwebin toitottamaan yhteen ääneen, miten välieräpari Kataja-Seagulls oli moraalinen finaali ja miten Karhu selvisi finaaleihin vain Vilppaan Statenin loukkaantumisen vuoksi.

 

MUTTA!

 

Toiviainen kaivaa finaalien avausottelun jälkeen vihdoin takataskustaan tähän asti koko pudotuspelit huilanneen Kammeon Holseyn korvaamaan avausottelussa suurissa ongelmissa olleen Washingtonin. Samalla finaalisarjan toiseen otteluun Toiviainen lähtee Hollins pääasiallisena pallonkäsittelijänään, eikä Kataja löydä tähän vastausta.

 

Viimeisessä välierässä Katajan kokoonpanoon palannut Daniel Mullings sekä korinteon erikoismies Rion Brown eivät saa Hollinsiin mitään otetta, Karhu-laiturin operoidessa 34 minuutissa 28 pistettä ja 8 syöttöä. Holsey pelaa puolustuspäässä elämänsä parhaan ottelun ja saa yhdessä Joonas Lehtorannan kanssa pakotettua Rannikon peräti 11 menetykseen 32 peliminuutissa ja Giles talloo Kervin Bristolin lämpimän ruumiin yli 24 pisteen ja 22 levypallon eläimelliseen tupla-tuplaan.

 

Karhun 88-69 –kotivoitto siivittää joukkueen Joensuun Game 3:n tismalleen samoilla resepteillä otettuun 92-81 –vierasvoittoon. Kataja ei ole ollut näin sekaisin sitten Joni Herralan ja Dragan Labovicin myllystä selvittyään.

 

Kauhajoen liikuntahallin lehterit täyttyvät jo tuntia ennen ottelusarjan neljättä näytöstä, eikä oranssi yleisömeri malta istua aloillaan kahvikupin vertaa. Katajan päävalmentaja Greg Gibson tekee neljänteen otteluun muutoksen kokoonpanoonsa, tiputtaessaan Brownin kokoonpanon ulkopuolelle ja tuomalla Jarekious Bradleyn puhtaasti Hollinsin päällystakiksi.

 

Gibsonin paperilla toimiva idea kostautuu karulla tavalla jo ottelun avauspuolikkaalla, Hollinsin selvittäessä tiensä vapaaheittoviivalle 11 heiton edestä ja pussittaessa 22 pistettä ensimmäisen 20 minuutin aikana. Samaan aikaan Katajan hyökkäys on nopeasti virhevaikeuksiin joutuneen Rannikon istuessa penkillä lähes yksinomaan Darryl Bryantin ”ISO JOE” –korista, mutta Hollinsin täydellinen ”Beast Mode” ulottuu myös puolustuspäähän ja laituri pitää Bryantin vain 7 pisteessä ja 1 koriin johtaneessa syötössä, miehen heittäessä kentältä murheelliset 3/13.

 

Puoliajalle 14 pisteen johtoasemassa lähtenyt Karhu ei nosta jalkaansa polkimelta missään vaiheessa, vaan vastaa Katajan puolustustaktiseen muutokseen uhrata kaksi miestä Hollinsin puolustamiseen tämän saadessa pallon käsiinsä, pelaamalla palloa sisälle nälkäiselle Gilesille. Härkämäinen Giles runnoo toisella puoliajalla 13 peliminuutissa taululle 17 pistettä ja löytää Unruhin kaarelta kolmen syöttömerkinnän edestä.

 

Karhu veivaa ottelun jäihin Joonas Lehtorannan kahdella perättäisellä and-1 –kupilla Katajan virittäessä Rannikon toimesta kiriä ottelun viimeisen neljän minuutin aikana, eikä oranssi yleisömeri ole pysyä enää housuissaan. Päätössummerin soittaessa tulostaululla seisovat Karhun 92-83 –voittolukemat ja joukkueenjohtaja Kari Välkkilä löytää jostain komeron nurkasta Teuvo Lomanin ”Kari” –kappaleen soimaan Liikuntahallin BASSOVEHKEISTÄ.

 

Game 5 Joensuussa ei noudata enää sovittua käsikirjoitusta, vaan Rannikon 24 pisteen ja 15 syötön johtamana Kataja pesee kasvojaan ja venyttää sarjan ratkaisun tulevaisuuteen 86-75 –kotivoitolla. Mullingsin onnistuu ensimmäisen kerran sarjassa pakottamaan Hollinsin kasaan huonoja heitonvalintoja sekä 6 menetykseen, eikä Karhun takakenttä saa paikattua miehen heikkoa iltaa.

 

Game 6:n alla Kauhajoen kevätauringon lämmittämillä kaduilla kuumin puheenaihe on, pelaako huhujen mukaan ”hyvän näköisenä heittoja eilen illalla ottanut” Bojan mahdollisesti ratkaisevassa finaalissa. Joonas Lehtoranta on suoriutunut puolustusvelvoitteistaan erinomaisesti kolmessa sarjan viidestä ottelusta, mutta viidennen ottelun aikana Hollinsin kasvoilla pilkahtanut väsymys saa fanit toivomaan lisää tulivoimaa takakentälle.

 

Bojan on toiveista huolimatta viikkojen päässä täydestä pelikunnosta, eikä miestä nähdä enää finaalisarjassa.

 

Ottelusarjan kuudennesta kamppailusta muodostuu kuitenkin Joonas Lehtorannan ”Flu Game”.

 

Joonas pyöräyttää nilkkansa avausjakson kolmannella minuutilla osuessaan Bristolin skriiniin ja jättää kentän tuskaisen näköisenä. Karhu sinnittelee avausjakson loppuun ilman Lehtorantaa pisteen johtoasemassa.

 

Jaksojen välisellä tauolla tapahtuu jotain, mistä vanhemmat ja lapset kertovat yhteistä tarinaa vielä vuosienkin päästä. Jussi Laakso nousee tuoliltaan ja kävelee päättäväisin askelin vaihtopenkkirivistön päässä makaavan Lehtorannan luokse.

 

”Joonas, me tarvitaan sua nyt.”

 

”Mä en tiedä koutsi, tää jalka tuntuu siltä ettei sillä tänään juosta.”

 

*Laakso kuorii puvuntakin päältään, repii paitansa hihan irti ja solmii sen intiaaneilta oppimallaan solmulla Lehtorannan nilkan yläpuolelle*

 

”Nyt sä voit pelata. Ei satu enää. Siinä ei kierrä veri. Jos tää mestaruus maksaa yhden kuolion niin sit se maksaa.”

 

Ja näin Lehtoranta nousee ylös, samalla antaen päävalmentaja Toiviaiselle merkin, että nyt mennään.

 

Lehtoranta-Rannikko SHOWDOWN ottelun toisella jaksolla on jotain, mitä kotimaisilla kentillä ei olla kenties koskaan nähty. Lehtoranta ottaa suitset Hollinsilta ja johtaa Karhun hyökkäystä Susijengi-kaliiberin otteilla, Rannikon kaivaessa jokaisen tuntemansa kikan povitaskustaan nuorempaa Lehtorantaa hidastaakseen.

 

Puoliajan isolle tauolle joukkueet siirtyvät Karhun 51-48 –johtoasemassa. Lehtoranta lopettaa puoliajan henkilökohtaiseen 6-0 -runiin roastatessaan kolmen virheen rasittamaa Rannikkoa huilauttavaa Ilari Seppälää armottomasti, operoimalla palloskriinitilanteista itsensä kahdesti rimalle ja kertaalleen koijaamalla heittoharhautuksella Seppälän ilmaan ja sukeltamalla miehen kainalon alta kokeneen koiran tavoin viimeistelyyn.

 

Lehtorannan 17/4 syöttöä johtavat Karhua molemmissa tilastokategorioissa, Rannikon repiessä Katajan koneesta kaiken irti 9 pisteellä ja 8 syötöllä.

 

Puoliajalta parketille palaa uransa ottelun pelaava Lehtoranta. Järkkymätön fokus katseessaan mies selvittää tiensä jatkuvasti Katajan puolustuksen ytimeen, tiputellen floatereilla palloja renkaan läpi Bristolin ja Tommi Huolilan blokkiyritysten yli, samalla löytäessä ottelun toisella puoliajalla Hollinsin ja Unruhin kahdesti, sekä Juho Lehtorannan ja Samuli Vanttajan kertaalleen vapaana kolmen pisteen pussitukseen.

 

Rannikko repii edelleen Katajaa perässään pussittaen toisella puoliajalla yhteensä 21 pistettä ja ottelun viimeiselle kahdelle minuutille lähdetään Karhun johtaessa ottelua 85-84.

 

38:14 – Jo. Lehtoranta 3pt Shot: Made

38:32 – T. Rannikko 3pt Shot: Made

38:47 – A. Hollins 2pt Shot: Missed

39:12 – T. Rannikko 3pt Shot: Made

39:35 – Jo. Lehtoranta 2pt Lay-Up: Made

 

Gibson ottaa aikalisän ja punoo neljännen jakson viimeiseen hyökkäykseen kuvion, jolla Rannikko juoksutetaan sivurajan jälkeen kahden skriinin takaa vastaanottamaan hand-off, josta tilanne muovautuu pick&rolliksi.

 

Lehtoranta pysyy kuin liimattuna Rannikon perässä läpi skriinien ja on saada riistettyä pallon Rannikolta tämän hakiessa pallon käsiinsä. Bristol astelee tekemään järkälemäistä skriiniä kun pelikellossa on aikaa enää vain 10 sekuntia ja Rannikko käyttää palloskriinin mestarillisesti, jättäen Lehtorannan selkänsä taakse.

 

Tietokoneen nopeudella valintoja lukeva Rannikko näkee heikon puolen kulmassa olevan Bryantin puolustajan valuvan kolmen sekunnin rajan sisäpuolelle, valinta on täten tehty Rannikolle helpoksi.

 

JOSTAIN TULEE, JOSTAIN TULEE JOONAS LEHTORANNAN KÄSI. VANHA KUNNON KARTTAKEPPI!

 

Lehtoranta sujauttaa kätensä Rannikon kainalon alta ja tippaa pallon suoraan palloskriinitilannetta puolustavan Holseyn rintalastaan. Lehtoranta irtoaa samalla sydämenlyönnillä avoimelle kentälle ja Holsey toimittaa pallon karkuun juoksevalle Joonakselle koko Kauhajoen liikuntahallin huutaen seisaallaan ja seuraten samanaikaisesti Lehtorannan juoksua sekä pelikelloa, jonka sekunnit hupenevat kohti loppuaan.

 

Katajan Mullings pääsee vielä yrittämään jahtausblokkia, mutta tuloksetta. Lehtorannan lay-up renkaan läpi ja pelikellossa aikaa 2,3 sekuntia. Katajan aikalisät käytetty!!!

 

Bryantin epätoivoinen puolesta kentästä lähtenyt riuhtaisu osuu levyn yläkulmaan ja koko Kauhajoki ryntää parketille juhlimaan sankareidensa kanssa. KARHUN HISTORIAN ENSIMMÄINEN MITALI ON KULTAINEN!!!

 

Joukkueenjohtaja Välkkilä soittaa ilmaviulua koritelineen päällä, Toiviainen kertoo paikallislehden toimittajalle ”6 vinkkiä parempaan viiksien kasvuun” ja Laakso yleisösurffaa jallupullo kädessä viidettä kierrostaan Liikuntahallia ympäri.

 

Kauhajoen Karhu on Korisliigan mestari vuosimallia 2016/17!

 

Jälkiliuk-

 

Jälkijäristyksinä Karhun mestaruudesta, ansaitsee Joonas Lehtoranta itselleen kutsun Susijengin kesän harjoitusryhmään. Lopullisen niitin kutsulle antaa Rannikko, nauttiessaan viinilasillista Henrik Dettmannin kanssa.

 

”Se on ihan k*sipää se Lehtoranta. Ne kotkalaiset on sellasia. Oikeasti Henkka, ne on! Toivottavasti en enää ikinä joudu pelaamaan sitä vastaan. Oikeasti, Henkka.

 

Henkka. Kutsut sen leirille.”

 

Mestaruuden jälkeen järjestetään myös vihdoin virallinen seremonia Kisakallion Susi Training Centerissä, jossa ”Suomen monipuolisin koripalloilija” -soihtu vaihtuu Shawn Huffilta Juho Lehtorannalle. Sellainen soihtu on oikeasti olemassa, en mä tällaisia juttuja keksi päästäni.

 

*****

 

Seuraava tosifaktoihin perustuva fiktiivinen liigamestaruus ratkaistaan huomenna. Samalla lepakkokanavalla, hieman aikaisempaan lepakkokellonaikaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s