NCAA: Markkasen Arizona ja Xavier kohtaavat Sweet 16 -pelissä & Duken mahalasku

Koripallo
Arizona blogiin

Photo Credit: Pac-12.com

Teksti: Atte Sukki

Koripalloelämää palaa NCAA:n yliopistokoripallon pariin katsastamalla Arizonan yliopiston seuraavaa peliä sekä ennakkoon kauden alussa parhaaksi rankatun Duken yliopiston mahalaskua lopputurnauksen toisella kierroksella.

#2 Arizona vs # 11 Xavier – Läntinen lohko, NCAA-lopputurnaus

Arizonan yliopisto pelaa torstain ja perjantain välisenä yönä ”Sweet 16” –pelin Xavieria vastaan, voittajan edetessä kahdeksan parhaan joukkoon (Elite Eight). Lauri Markkasen Arizona, jolla on #2 ranking omassa West regional- lohkossaan, saa vastaansa kahdessa NCAA-turnauspelissä todella vakuuttavaa jälkeä aikaansaaneen Xavier:n yliopiston, joukkeen josta ei odotettu näin kovaa tekijää kun joukkueen paras pelaaja Edmond Sumner loukkaantui tammikuussa ja yliopisto pääsi vain hädin tuskin NCAA- lopputurnaukseen mukaan.

Omassa lohkossaan #11 –rankingin omaava Xavier löi ensin #3 –rankatun Florida Staten jonka perään #6 –rankatun Marylandin, ja molemmat vielä odottamattoman selvästi – olisin ollut todella yllättynyt jos joku olisi sanonut vielä viikko takaperin että Florida State häviää kenellekään 25 pisteellä.

Amerikkalaisen median huomio keskittyy pelin ympärillä Arizonan valmentajan Sean Millerin menneisyyteen Xavier:n päävalmentajana 2004-2009 ja apuvalmentajana 2001-2004, sekä Arizonan viimeiseen turnausvoittoon Xavierista vuodelta 2015. Koripalloelämää menee syvemmälle joukkueisiin.

Panoksena on pääsy kahdeksan parhaan joukkoon, hävinnyt joukkue telkkarista vahtaamaan ”mitä jos” –ajatusleikit takaraivossaan. Arizonan erinomainen valmentaja Sean Miller vastaan yliopisto jossa hän oppi valmentamaan, Xavier. Kadeem Allen, Arizonan paras puolustaja (192 cm) vastaan Trevon Bluiett, Xavierin heittävä takamies (198 cm) joka on ollut tulessa NCAA-turnauksessa, 29 pistettä Florida Statea vastaan ja 21 pistettä Marylandia vastaan – koko kaudella keskiarvona 18.5 pojoa per peli.

Millainen Arizonan vastustaja on? Xavierin pelaajien pituuksia katsottaessa hämääntyy helposti luulemaan joukkuetta heikoiksi levypalloissa – totuus on kuitenkin täysin väärä. Arizonalla on kyllä selvä pituusylivoima, sillä Xavierilla on vain yksi 208 cm pitkä pelaaja Sean O´Mara joka tulee penkiltä ja pelaa noin 20-21 min per peli, kun aloitusviisikon korinaluspelaaja Tyrique Jones on 206 cm ja Arizonan neljä tornia (Markkanen 213 cm, Dusan Ristic 213 cm, Chance Comanche 211 cm ja Keanu Pinder 206 cm) antavat kaikki hyviä minuutteja valmentaja Millerille.

Mutta takamiesvetoinen Xavier on joukkueena peto levypalloissa, sillä joukkue on viimeisen neljän ottelunsa aikana voittanut levypallotaiston keskimäärin 6.3 levypallon erolla per peli kulloiseenkin vastustajaan, joka on huikea määrä mille tahansa joukkueelle, ja varsinkin keskipituudeltaan näin lyhyelle joukkueelle.

Arizonan pitkistä miehistä Ristic ja Markkanen vievät todennäköisesti suurimmat minuutit, mutta Comanche ja Pinder ovat jo tottuneet antamaan penkiltä tehokkaat 6-12 minuuttia per matsi ja virhevaikeudet eivät tästä syystä kaadu Arizonan päälle pituusylivoimaa ajatellen – mutta Markkasen virhevaikeudet vievät kaukoheittovoimaa pois.

Ylivoima levypalloissa ei ole silti Xavierin vakuuttavin esitys, se menee joukkuepuolustukselle. Poislukien Greighton-pelin tappion 10. maaliskuuta, Xavier on pakottanut viimeiset neljä vastustajaansa keskimäärin erittäin alhaiseen 40.7%:n heittotarkkuuteen, ja surkeaan 22.6% tarkkuuteen kolmen pisteen kaaren takaa. Luvut kertovat erittäin kurinalaisesta puolustuksesta ja tämä on jatkuvaa, ottelusta otteluun jatkuvaa tilastoa, kyseessä ei ole vain yhden ottelun onnistuminen.

Kova joukkuepuolustus yhdistettynä erinomaiseen levypallopeliin on voittoresepti joka on vienyt heidät näin syvälle lopputurnauksessa, ja Arizonan tulee valmistautua todella huolellisesti löytämään heikkoudet Xavierin kaikista puolustusmuodoista, jotka ovat 2-3 –paikkapuolustus, 3-2-paikkapuolustus sekä miesvartiointi. Usean puolustusmuodon vaihtelu kesken pelin vie vastustajan hyökkäyksen rytmiä pois, ja tuo lisäpainetta Arizonan pallollisten pelinjohtajien, Parker Jackson-Cartwright:n, Kadeem Allen:in sekä Rawle Alkins:in, harteille.

Greightonin voitto Xavier:sta onnistui joukkueen 213 cm pitkän sentterin Justin Pattonin dominoidessa korin alla (heitot 10/13), joka aukaisi tilaa heittäjille kaaren takaa (13/20 kolmoset, eli 65% osumatarkkuus). On sanomattakin selvää että Arizona pyrkii viemään palloa korin alle Markkaselle ja Risticille ja näin pakottamaan Xavier:n apupuolustuksen osallistumaan tuplaamiseen korin alla, jolloin nopeilla syötöillä voidaan saada heittopaikkoja kaaren takaa.

Pelin tempo tulee todennäköisesti olemaan alhainen, Xavierin yrittäessä pelata pitkät hyökkäykset ja pakottaessa Arizonan paikkapuolustuksella käyttämään myös pitkät ajanjaksot hyvän heittopaikan löytämiseksi.

Ennakkoon Arizona on erittäin tasapainoinen joukkue jolla on neljä hyvin palveluskelpoista isoa miestä ja viisi hyvää takamiestä jotka kaikki ovat jo ennalta taisteluissa ryvenneitä pelaajia, ja myös kova puolustus sekä pituusylivoima. Mutta kumpi joukkue ottaa komennon pelin tempoa ajatellen? Xavier on aikaisemminkin onnistunut neutralisoimaan vastaustajansa pituusylivoiman. Sean Millerin valmentama Arizona on kuitenkin näyttänyt kauden aikana kypsyyttään ja kykyään löytää keinoja joilla vastustajan heikkoudet tulevat käytetyksi heitä vastaan, ja enää nähtäväksi kuinka usein joukkue kykenee näitä käyttämään. Offensive execution on avainsanapari.

Arizonan recordi on tähän asti 32 voittoa ja 4 tappiota, kun taas Xavier:n 23- 13 mutta sen tappioista valtaosa tuli helmikuussa kun joukkue yritti löytää uuden identiteettinsä tammikuussa poistuneen johtavan pelaajansa loukkaantumisen jälkeen. Sen jälkeen Xavier on ollut lennossa. Odotettavissa on erittäin hyvä taisto.

Duke:n yliopiston mahalasku ja kohtalona törmätä kotiosavaltionsa politiikkaan

ACC champions Duke

Photo by Al Bello / Getty Images (Dukebasketballreport.com)

NCAA-turnauksessa ei nähty kahdella ensimmäisellä kierroksella varsinaisia hurjia yllätyksiä, vaikkakin Duken häviäminen toisella kierroksella oli monelle amerikkalaiselle koripalloanalyytikolle yllätys. Osa analyytikoista nosti joukkueen jopa mestariehdokkaaksi sen jälkeen kun Duke voitti ACC-konferenssinsa mestaruuden, ja vielä vaikeimman kautta. Tämä nosti ennakko-odotuksia inflaation tavoin, mutta konfferenssimestaruus ei ollut tällä kaudella hyvä mittari sillä kyseinen ACC eli Atlantic Coast Conference ei lopulta osoittautunut kovatasoiseksi –  tätä todistaa se että vain yksi ACC-konfferenssin joukkue (North Carolina) sen yhdeksästä NCAA-lopputurnaukseen edenneestä joukkueesta on mukana tässä vaiheessa kuudentoista parhaan joukossa. Vertailun vuoksi Lauri Markkasen Arizonan PAC-12 –konfferenssista on mukana vielä kolme joukkuetta (Arizona, UCLA ja Oregon).

Lisäksi on kohtalon ivaa että Duke kohtasi South Carolinan yliopiston nimenomaan jälkimmäisen kotiosavaltiossa, sillä lohko olisi pelattu Duke:n omassa kotiosavaltiossa Pohjois-Carolinassa Greensboro:n areenalla ellei Pohjois-Carolinan osavaltio olisi vuonna 2016 poistanut lakimuutoksella seksuaalivähemmistöjen syrjinnän kieltävän lain. Tähän kontroversiaaliin lakimuutokseen yliopistokoripallon kattojärjestö NCAA reagoi siirtämällä turnauksen pois osavaltiosta pelattavaksi Etelä-Carolinaan. Samasta syystä myös NBA:n tähdistöottelu siirrettin pois osavaltiosta.

Lukuisten Duken ja South Carolinan välisen ottelun paikan päällä seuranneiden mukaan South Carolinalla oli ottelussa vankka kotietu, vaikka March Madness –turnaukset pelataankin näennäisesti neutraaleissa lokaatioissa (suurilla stadioneilla, ei minkään joukkueen kotikentällä). Mutta Duken kotietu ja osavaltio vaihtui vastustajan kotieduksi ja osavaltioksi.

Politiikkaa oli siirron takana lisääkin, sillä Etelä-Carolinan osavaltio oli poistanut orjuusaikaa symboloivan Konfederaatio-lippunsa osavaltionsa lipputangosta vuonna 2015 joka antoi tilaisuuden saada vuonna 2016 NCAA:lta hyväksynnän turnauksen lohkopelien siirrolle Pohjois-Carolinasta Etelä-Carolinaan, sillä NCAA on kieltänyt pelien järjestämisen kyseistä lippua käyttävien osavaltioiden alueella.

Duke oli ennen kauden alkua sarjan parhaaksi rankattu joukkue, mutta lukuisat loukkaantumiset tulokaspelaajille Jayson Tatum (204 cm), Harry Giles (208 cm), ja Marques Bolden (211 cm) sekä veteraaneille (erityisesti Amile Jefferson, 206 cm) jättivät korin alle sekä puolustus- että hyökkäysvajeen jota joukkue ei pystynyt täyttämään kauden alla. Varsinkin noin vuotta aikaisemmin valtakunnan parhaaksi lukioikäiseksi pelaajaksi rankatun Harry Giles:n parketilletulo tulokaskaudella oli osin surullista katseltavaa, sillä polvileikkauksesta toipumisen keskellä hän halusi tulla pelastamaan Duken kautta mutta hänen lateraalinen liikkuvuutensa oli niin rajoittunutta että hän oli enemmänkin liability puolustuksessa. Vastustajan point guard tiesi samantien käyttää Gilesin puolustamaa miestä pallollisessa screenissä takakentällä saaden näin itselleen vapaan heittopaikan koska Giles ei kyennyt useinkaan liikkumaan niin nopeasti että olisi pystynyt sekä hedgaamaan että palaamaan omaan vartioitavaansa – hän jäi korkeintaan screenin tasalle joka aukaisi pallolliselle vapaan heittopaikan.

Joukkue oli kaukoheittopelinsä varassa ja haavoittuva levypalloissa, joten ei ollut yllätys että Duke:n pystyi tiputtamaan huonommaksi rankattu sakki joka osaa puolustaa tehokkaasti takamiehiä ja on kohtuuvahva levypalloissa. Pelin saldo? Duke heitti pelitilanneheittonsa South Carolinaa vastaan vain 41.5%:n osumatarkkuudella, joukossa tosin 10 kolmosta, ja hävisivät levypallomittelyn. South Carolina jatkoon 88-81 ja kuudentoista parhaan joukkoon jossa joukkue kohtaa lohkossaan kolmanneksi rankatun Baylorin yliopiston.

Duke oli myös hyvin ailahteleva tällä kaudella, joka oli Coach K:lle erittäin haastava ei ainoastaan pelaajien loukkaantumisten sekä hänen oman sairaslomansa myötä, mutta myös joukkueen johtajuusvajeen vuoksi. Joukkeen odotettu johtopelaaja Grayson Allen joutui penkitetyksi epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi keskellä kautta, jonka jälkeen hän menetti teosta uudelleen kiinnijääneenä lopulta joukkueen kapteenin natsat. Lyhyesti ottaen Graysonin kausi oli hyvin keskinkertainen, sisältäen kuitenkin väläyksiä. Joukkueen todellinen pelillinen johtaja, heittävä takamies/pieni laituri Luke Kennard ei saanut tarpeeksi taustatukea ympäriltään samalla kun joukkueelta puuttui kunnollinen pelinrakentaja. Joukkueen paras NBA-prospekti Jayson Tatum oli toivuttuaan alkukauden loukkaantumisestaan hyvä, ajoittain jopa erittäin hyvä varsinkin loppukaudella, ja mies ilmoittautuikin jo NBA-draftiin heti Duken pudottua. Lopputulos Dukelle 28 voittoa, 9 tappiota, ja eniten kirvelee se että joukkueen pahin kilpakumppani North Carolinan yliopisto jatkaa ennakkosuosikkina Sweet 16 –pelissä Butleria vastaan.

Juttua päivitetty klo 13.08

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s