Game 5 – Lyhyt Tarina Salolaisuudesta

Ei kategoriaa

09.04.2016. Kouvolan Kouvot vastaan Salon Vilpas. Puolivälieräsarjan viides ja ratkaiseva ottelu. Ottelu, jossa kanvaasille maalautuu Salon Vilppaan kannattajien henkinen sielunmaisema ja oikeastaan koko salolaisuuden syvin olemus. Tässä lyhyt tarina salolaisen koripallokulttuurin peruskivestä.

Teksti: Juuso Sainio, Kuva: Francois Perthuis

I – Alustus

Salon Vilpas on pelannut Korisliigassa, tai ylipäätään koripallon SM-sarjassa 17 kautta. Voittoja Vilppaalla on 298, joka sijoittaa joukkueen all-time –tilastoissa sijalle 13. Mitaleita Vilpas ei ole saalistanut yhtään kappaletta tähän päivään mennessä, ollen Kauhajoen Karhun (18.) ohella ainoa joukkue listan top-21:ssä jolla ei ole näyttää minkäänlaista arvometallia vuosien uurastuksestaan.

 

Vilpas on kuitenkin pysynyt kaiken tämän ajan jaloillaan, toisin kuin useat muut joukkueet listalla. 2000-luvun puolella ToPo on käynyt kyykyssä taloudellisten ongelmien vuoksi, kuten myös Honka. Lappeenrannan Namika ja Loimaan Bisons elivät yli varojensa, voittivat pari mestaruutta, mutta ovat sen jälkeen joutuneet hakemaan vauhtia alemmista sarjoista tämän vuoksi.

 

Salossa on eletty aina enemmän tai vähemmän inhorealistisesti taloudellisten raamien puitteissa. Erityisesti kaudeksi 2009/10 Korisliigaan nousunsa jälkeen Vilpas on ollut vuodesta toiseen pelaajabudjettinsa puolesta sarjan häntäpäässä. Riskejä ei ole otettu, mutta tuntuvien satsausten mahdollisesti tuoma lisäbuusti niin katsojamäärissä kuin tuloksissa ja täten mahdollisissa lisäotteluissa kevään puolella ovat jääneet saavuttamatta.

 

Lajikulttuuri on Salossa kuitenkin siinä määrin kohdillaan, että katsojamäärät Salossa ovat olleet kunnossa nousun jälkeistä kautta lukuun ottamatta. Ja tuolloinkin Salohallin lehtereillä kävi 762 ihmistä ottelua kohden toteamassa, että ”ei täst kuitenka mittän tul”. Tämän jälkeen katsojakeskiarvo on joka kausi ollut vähintään sen 900 silmäparia, viime kaudella Vilpas Ultrasin organisoiduttua se nousi 1275 katsojaan ja tällä kaudella lukema on käsittämätön 1616, joka on kirkkaasti koko sarjan paras.

 

Katsojatulvat alkoivat todellakin viime kaudella, kun kannattajaryhmä Vilpas Ultras alkoi pitämään meteliä niin Salohallissa, kuin muidenkin liigapaikkakuntien korispyhätöissä. Samaan aikaan yleinen ilmapiiri Vilppaan ympärillä koki muutoksia joukkueen palasten loksahdeltua yksi toisensa jälkeen pelottavalla tavalla paikalleen ja koko gaaddääm Salo luuli hetken, että tästä tulee jotain.

 

Vilppaan GM Antero Jokinen taikoi jenkkinelikoksi sarjan jopa, kenties, kovimman takamiehen Doug Wigginsin, järjettömän monipuolisen laiturin Monyea Prattin, hinta/laatu –suhteeltaan sarjan kovimman jenkin Austin Dufaultin ja viimeisenä palasena Saloon saapui Vilppaan pelaamisen aivan uudelle tasolle nostanut sentteri Sherman Gay.

 

Koko Salo oli läpi kevättalven aivan liekeissä, Vilpas lähti pudotuspeleihin hirveällä PÖHINÄLLÄ ja vastaan tuli, luonnollisesti, kevään toinen rehellisesti kuuma joukkue Kouvot, jonka Vilpas niisti Salohallissa runkosarjan päätöspäivänä. Eeppisten mittasuhteiden mähinä oli tapahtuva.

 

Avausmatsissa Vilpas otti tuntuvasti turpaan Kouvolassa. Game 2 Salossa, Vilpas aivan järjettömässä iskussa ja 106-63 –kotivoitto. Kouvolassa Kouvot pyöritteli Vilppaan jälleen kerran nippuun ja sarja oli katkolla Salossa. Aivan järjetön ”Grit & Grind” –tapahtuma, kumpikaan joukkue ei varsinaisesti ollut ihan hirveän hyvä, mutta Vilpas nousi takamatkalta johtoon, Okko Järvi naulaili ratkaisevat vaparit säkkiin ja D.J. Richardsonin kolmonen kolisi summerin soidessa rimasta ulos.

 

Josta pääsemmekin päivän todelliseen aiheeseen.

 

Game 5 @ Kouvola.

 

II – Ensimmäiset kolme jaksoa

Ottelu lähtee ihan hyvin käyntiin. Vilpas repäisee yhdeksän pinnan runin heti kärkeen ja sytyttää jonkunlaista iloa sekä optimistisuutta vieraskannattajien rintalastan alle. Kouvot herää matsiin hyvin mukaan, mutta Ville Hännisen kolmosella Vilpas neljän pinnan johtoon jakson päätösminuutilla.

 

Ville Kaunisto ja David Gonzalvez runnovat 5-0 –runin minuuttiin, ei tästä pitänytkään tulla edes matsia, ei tästä tule taas tälläkään kertaa mitään, mutta kiitos Vilpas että hetken verran salolaiskannattajien elämässä oli sisältöä.

 

Toisen jakson puoliväliin asti Vilpas luo ihan hyviä heittoja jatkuvasti, mutta Kouvot pysyttelee jatkuvasti kuskin paikalla ja neljän pisteen johtoasemassa-

 

OH MY GAWD THAT’S AUSTIN DUFAULT’S MUSIC!!!

 

Dufault räiskii omin pikku kätösin kahdessa minuutissa 11-0 –runin Vilppaalle, Ultras ja loput paikalle matkustaneista 29 tuhannesta salolaiskannattajasta tanssii Lambadaa katsomossa. D.J. Richardsonilta oma 8-0 –pätkä ja Kouvot johtoon ja miksi oikeasti pitää ikinä uskoa mihinkään hyvään tässä elämässä.

 

DOUG WIGGINS! DOUGIE DOUG! Kolmosella Vilpas kahden pisteen johtoasemassa tauolle.

 

Hyvä asia Korisliigan nykyisessä 20 minuutin tauossa on se, että siinä ehtii äkkipikaisempikin Vilppaan kannattaja muistamaan tosimaailman realismifaktat. Tämä kaikki on aivan liian hyvää ollakseen totta. Tämä kaikki tulee sulamaan tavalla, joka kirvelee sielun syvimmässä ytimessä vielä vuosienkin päästä. Kuten joku totesi noin tunti ennen ottelun alkua Twitterin puolella.

 

Vilpas

 

Toisen puoliajan alku on sellaista vedenjakajalla tanssimista. Pari minuuttia jaksosta pelattu kun Alex Madsen painaa lay-upin säkkiin ja tilanne 43-43. Koko ajan, siis aivan joka ikisenä hetkenä kun pelikello pyörii, käy päässä karmea ajatusleikki siitä, miten tämä saatetaan vielä hävitä. Todennäköisin vaihtoehto on joku sairas kolmosralli jonka avulla Kouvot karkaa tavoittamattomiin just päätösjakson alussa ja koko loppu ottelu on vaan pelailua ja huikea kausi saa mahdollisimman pahvinmakuisen päätöksen.

 

KOLMEEN JA PUOLEEN MINUUTTIIN 15-0 –RUNI. VILPPAALLE. MITÄ.

 

Okei. Tätä ei osannut kukaan odottaa. Tätä laatikkoa ei ollut tarjolla ennen ottelua jaetussa ”Kuinka isoja sirpaleita haluat henkiseen hyvinvointiisi tästä ottelusta?” –monivalintakokeessa. Jakso loppuun kunnialla, Wigginsin vaparilla Vilpas 13 pisteen johdossa vikalle kympille.

 

Tässä kohtaa on syytä mainita, että kosmisessa mittakaavassa kotikatsomossa ollaan menty tässä kohtaa lähes virheettömästi. Jokainen Kouvojen kori on kiroiltu ja todettu lopun aluksi, kaikki missatut heitot ovat olleet ”heittoja, jotka nyt vaan pitää laittaa sisään jos ikinä haluaa yhtään matsia voittaa aikuisten koripallo-otteluissa” ja jokainen väärä valinta on ollut rikostuomion arvoinen.

 

Yksi virhe kuitenkin löytyi videotarkistuksen jälkeen.

 

Alex Vaenerbergin and-1 lay-upin jälkeen tapahtui oikean käden nyrkkiin puristaminen. Kirjoittamisen lomassa mä nyt vaan totean, että mä olen kaikille salolaisille todella pahoillani kaikesta tästä. Pitäisi tietää paremmin. Minkään sortin onnea tai ennenaikaista juhlimista ei saa paljastaa edes tyhjässä ollikkalalaisessa yksiössä. Joku näkee aina, joku tietää aina, joku kostaa aina.

III – Neljäs jakso

Voi luoja.

 

Tätä on niin kivuliasta kirjoittaa. Hetkellisesti hymyilin matsia uudelleen katsoessa, mikä nyt sekin on suunnaton virhe. Mistään ei saa koskaan olla iloinen, se räjähtää kuitenkin naamalle ennemmin tai myöhemmin.

 

Madsenin kolmonen aloittaa päätösjakson. Aivan. Noniin, tässä kohtaa voi ihan hyvin laittaa lähetyksen kiinni ja mennä kiukkukyykkäämään kylmän suihkun alle, koska ei tästä, ei tästä tule mitään.

 

Kyle Shiloh’n pari lay-upia ja ero 11. Tämän katsominen uudestaan oikeasti sattuu.

 

Wiggins heittää Kouvojen teknisen virheen jälkeen vaparin säkkiin ja Okko Järvi painaa jumpperilla eron neljääntoista.

 

Ja tässä kohtaa tapahtui se isoin moka koko ottelun aikana. Kelloon kurkkaus, hetkellinen hymy ja todella hiljainen ”kamoon nyt” sohvatyynyjen välistä. Nämä ovat sellaisia juttuja, mitä ei salolaisuus kestä yhtään.

 

Toisessa päässä Gaylle viides virhe, Kaunisto vapaaheittoviivalle ja kosmisten sattumusten sarja lähtee tästä.

 

Kaunisto eka vapari säkkiin. Toinen ohi. Vilppaalla kentällä levypalloille allerginen Dufault sekä Nenonen ja Pratt. Levypallo JO DUFAULTIN KÄSISSÄ. Mutta ei. Metrin mittainen D.J. Richardson hakee sen käsistä pois, kolme sekuntia eteenpäin ja Madsen laulattaa Manskarin yleisöä kolmosellaan.

 

Kellossa vielä viisi minuuttia, mikä on aivan liian pitkä aika yhtään mihinkään. Pratt donkkaa eron taas kahteentoista kun aikaa on neljä ja puoli minuuttia. Toisen kerran oikea käsi puristuu nyrkkiin ja vähän heilahtaakin vielä. Tämä on näillä valinnoilla niin hävitty peli kuin se vain voi olla.

 

Kouvojen hyökkäyksessä kaikki liike loppu, Gonzalvez ajautuu kulmaan jonne mies triplataan, mutta luonnollisesti sekunnin murto-osan nukahdus Wigginsiltä, Richardsonille pallo kaaren nuppiin ja haastettunakin kolmonen pesään. Ero yhdeksässä ja aikaa neljä minuuttia ja joitain sekunteja.

 

Mikään tästä tapahtumasarjasta ei yllätä yhtään ketään. Hyvä yritys universumi, mutta tässä vaiheessa kotikatsomossa pureskeltiin jo rannevaltimoita hajalle.

 

Järvi hakee pallon kentälle. Ilman mitään muuta loogista selitystä kuin ”Salon Vilpas”, mies kaatuu. Menetys. Gonzalvezin kolmonen ohi, Madsen syöksyy Nenosen selän yli tippaamaan pallon sisään. Ero seitsemässä ja aikaa, katsos vaan, käytännössä se neljä minuuttia edelleen.

 

Vilppaalle kaksi hyökkäyslevyä toisessa päässä ja Wiggins venyttää eron lopulta yhdeksään. Kori on käytännössä kolmonen, mutta varvas on viivalla. Aikaa kolme ja kymmenen. Itkunsekainen ja rintalastan puristuksen takaa kuuluva ”stoppi nyt” on ihan turhaa anelua tässä kohtaa kotisohvalla.

 

Gonzalvez vapari, Wiggins hetkeä myöhemmin riisto ja toiseen päähän vapaaheittoviivalle. Ja tässä kohtaa Sami Laaksonen, Kouvojen Fanseat-lähetyksen kommentaattori ja SALON VILPPAAN KASVATTI, tekee ammattimiehen peliliikkeen ja naulaa ottelun voiton Kouvoille lauseella ”Tämä peli alkaa olla aidosti taputeltu” Wigginsin astellessa vapaaheittoviivalle. Muistaa mainita samalla sen, miten hyvä Wiggins on heittämään vapaaheittoja. Vain toinen vapari pussiin, aikaa edelleen yli kaksi minuuttia ja koko Salo on oikeasti tässä kohtaa jo hyväksynyt kohtalonsa vaikka pinnalle puskeva epätoivo aiheuttaa toivon kaltaisia olotiloja.

 

Toisessa päässä todella halpa virhe Nenoselle, joka on luonnollisesti miehen viides. Tämän jälkeen Vilppaan etukenttä koostuu nelospaikan Dufaultista joka on parhaimmillaankin kyseenalainen levypalloilija, sekä kolmosnelosesta Prattista. Richardson vaparit säkkiin, toisessa päässä Dufault toinen kahdesta sisään. Kukaan ei jää kaipaamaan näitä vapareita tai Wigginsin jalka viivalla heitettyä kolmosta.

 

Richardsonin heitettyä jälleen pari vaparia pussiin, kellossa aikaa vajaat kaksi minuuttia ja Wigginsille pallo. Menetys siihen heti. Päätyrajan jälkeen Richardson painaa haastetun kolmosen sisään. Aikalisä.

 

Aikalisän jälkeisestä sivurajasta Dufaultin olisi tarvinnut osua edes yksi skriini vahingossa, mutta nyt kävi näin. Viiden sekunnin rike kun kukaan ei pääse vapaaksi.

 

Toiseen päähän. Richardson kaksi kättä naamalla ja kaatuessaan kolmonen pohjaan. Ja, koska, jostain syystä tässä joku koitti kotona istuessaan vielä valehdella itselleen, että tämä voisi päättyä jollain tasolla mukavasti ja hymyillen, se joku kärsii nyt ennenkuulumattomasta ahdistuksesta koittaessaan haukkoa henkeä.

 

Toisessa päässä Wiggins ajaa ja syöttää Dufaultille kulmaan, joka luonnollisesti astuu sivurajan yli.

 

Toiseen päähän Richardsonin donkki.

 

 

Kaikki tämän jälkeen tapahtuva on ihan yhdentekevää. Se oli automaattisesti selvää, että vaikka Wiggins matsin tasoittaa, Kouvot voittaa ottelun. Seppälän nosto hyökkäyslevypallon jälkeen (kukaan ei jäänyt miettimään Nenosen ja Gayn virheitä) sisään, mutta mikä mahtavinta, toisessa päässä vielä Pratt pääsee irrottamaan kolmosen ja kamerakulman vuoksi pieni toivonkipinä herää vielä siitä, että se kolahtaisi levyn kautta sisään.

 

MIKSI!? Suoraan vaan sata metriä ohi niin kaikki on ihan fine, sille kärsimyksen polulle on jo lähdetty kävelemään. Mutta ei, kun vielä se sadasosasekunnin toivonkipinä jonka päälle urheilujumalat urinoivat kilpaa.

 

Vilpas on oikeasti tämän pätkän Jalkapallo. Roope Ahonen on Vilppaan Jari Litmanen.

 

Tätä on Vilppaan kannattaminen.

IV – Nopea jälkipyykkikertaus

Kuten aina, urheilu tarjoaa uuden mahdollisuuden. Tappiot ovat tilaisuuksia oppia ja aina tulee uusi ottelu, uusi kausi, uusi mahdollisuus. Seuraavassa lyhyt listaus asioista, joihin tuo ottelu on ainakin jollain tavalla liitoksissa.

 

Ensinnäkin, mikäli Vilpas olisi painanut välieriin, Salossa oltaisiin juhlittu mestaruutta (ei tietenkään oltaisi).

 

Kouvojen voitto viimeistään varmisti Madsenin huikean kevään ja ulkomaille siirtymisen. Jyri Lehtonen sementoi paikkansa liigavalmentajien Hall Of Fameen, Pieti Poikola oli lähes mahdottoman työn edessä saapuessaan Kouvolaan ja ensi kaudella Kouvoja luotsaa jälleen Lehtonen. Vilppaan voitto olisi muuttanut tämänkin asetelman liikehdintää aivan varmasti.

 

Vilppaan voittaessa Nenonen ei lähde Argentiinaan vaan pelaa pidemmälle kevääseen Vilppaan kanssa, eikä täten miehen urakaari johda kaiken järjen mukaan ainakaan yhtä nopeasti takaisin Vilppaaseen, jossa Nenonen on parhaillaan peleistä sivussa loukkaantumisen vuoksi.

 

Divari-A:n Jyväskylä Basketball Academy ei kaikella todennäköisyydellä ehdi syntyä Mikko Tupamäen ollessa kiinni Vilppaan mestaruusjunassa. Samalla myös tätä läppäriä hakattaisiin jossain muussa Suomen koripallopaikkakunnassa.

 

Näiden lisäksi varmasti moni pienempi asia olisi myös ehtinyt muuttumaan myös oleellisesti matkan varrella.

 

Tämän salolaisuuden ytimeen kirjoitetun koodin vuoksi tämän kauden Vilppaan pelaamiseen on ollut niin vaikea suhtautua. Ei sen kuulu olla helppoa. Huonolla pelaamisella kuuluu ottaa 25 pistettä turpaan Salohallissa ja hallilta pitää lähteä kiroillen kotiin. Huonolla pelaamisella ei kuulu raapia satumaisia luodinväistö-voittoja vierasparketilla ja todeta, että no, nää on aika kovia jätkiä nää meidän 11 oman matchupinsa voittavaa pelaajaa.

 

Pudotuspeleissä kaiken järjen mukaan Vilpas etenee välieriin. Välierien kotietu on käytännössä salolaisten taskussa jo. Vilppaalla on kenties koko sarjan levein materiaali ja joukkue on oikeutetusti yksi kuumimmista mestarisuosikeista.

 

Tämä kaikki kuulostaa aivan liian hyvältä ollakseen totta.

 

Ei täst kuitenka mittän tul.

3 Asiaa Koriksesta

 

Tämä listailu jatkuu, kunnes se loppuu. Tällä kertaa vain kolme asiaa, koska kaikkia ensi kuukauden ideoita ei ole markkinointikoneiston mielestä hyvä paljastaa just nyt.

 

1) Topias Palmin jatkosopimus

 

Topias Palmi on ollut tämän kauden Korisliigassa ehdoton suosikkipelaajani heti Okko Järven jälkeen. Keskimäärin 27 minuutissa 14 pinnaa ja 3 levypalloa ottelua kohden ovat lukemia, jolla saa tehdä ihan mittavaa ammattilaisen uraa vähintään Suomessa.

 

Palmin jatkosopimus on loistava kiinnitys Pyrinnöltä ja selkeä signaali jatkuvuuden arvostamisesta organisaatiossa. Valmentaa Pyrintöä kuka tahansa ensi kaudella, on Palmi lunastanut tällä kaudella vakiopaikan viisikosta Pyynikillä. Se kertoo jotain myös Pyrinnöstä, mutta ennen kaikkea se kertoo siitä työstä, minkä Palmi on pelaajana tehnyt viimeisen kolmen kauden aikana. Ensi kaudeksi on helppoa ennustaa Palmin olevan Pyrinnön go-to –pelaaja kotimaisesta rungosta.

 

2) Catzin voitto TTT Rigasta

 

Lappeenrannan Catz on tehnyt Naisten Korisliigassa tasaista nousua kohti sarjan kahden kärkeä ja suoraa välieräpaikkaa. Espoo Unitedia voiton enemmän kerännyt Catz on pelannut myös yhden ottelun espoolaisia enemmän, mutta Catzin 9/1 –saldo kymmenestä edellisestä ottelusta on tiputtamassa Unitedin hallitsevan mestarin kannoilta.

 

Kauden kohokohta Catzin kohdalla on kuitenkin joukkueen esiintyminen Latvia-Estonia –liigassa. Hyviä otteita kansainvälisissä peleissä esittänyt Catz kairasi viime viikonloppuna kuitenkin sen tason voiton TTT Rigasta, että edes optimistisimmat joukkueen kannattajat eivät siihen välttämättä uskoneet ennen ottelua. TTT Riga jäi tällä kaudella korin päähän Euro Cupin kahdeksan parhaan joukosta ja kaatoi Catzin viikonlopun ensimmäisessä ottelussa, mutta sunnuntaina lappeenrantalaiset maksoivat kalavelkoja.

 

Catz kaatoi, jestas sentään, todella kovan tason eurojoukkueen kotonaan lukemin 78-74. Ottelu oli tasalukemissa 70-70 pari minuuttia ennen loppua, Catz piti hermonsa ja repi kotiyleisön tukemana ainakin tämän kalenterivuoden kovimman kotimaisen palloilujoukkueen voiton. Veera Pirttinen pelasi 29 minuuttia, pussitti 6 pinnaa sekä jakoi 2 syöttöä ja Camilla Grönberg heitti 8 pistettä reilussa 22 minuutissa.

 

Sitten on Lena Reshetko, joka on aivan käsittämätön pelaaja edelleen. 22 pistettä, 6 levypalloa, 2 syöttöä ja 1 riisto. Peliaikaa 34 minuuttia ja +/- -lukema +11. Play until forever, Lena.

 

3) BC Nokian nousu

 

Ville Tuomisen aika Näätien kanssa ei alkanut ruusuisimmalla mahdollisella tavalla, mutta viime aikoina BC Nokia on napsinut todella komeita voittoja. Merkittävimmät tuplaveet tulivat jatkoajalla kotiottelussa Vilpasta vastaan ja aina vaikeassa Kauhajoen liikuntahallissa Karhua vastaan.

 

Javier Duren vaikuttaa kaikin puolin onnistuneelta hankinnalta, kuten myös kokenut ja ei-enää-ihan-niin-räjähtävä Sefton Barrett. Papa Dia on parhaimmillaan edelleen koko sarjan kovin sentteri, vaikka suoritustaso on hieman ailahdellutkin. Vilpasta vastaan kuitenkin 24 pisteen ja 11 levypallon tupla-tupla, eikä Nokian rimalta saa yhtään irtopalloa ilmaiseksi Dian ollessa parketilla.

 

Pudotuspeleissä BC Nokia saanee vastaansa Katajan, Karhun tai Vilppaan. Oi, mikä palkinto hienosta loppukaudesta.

 

Viikonloppuna pelataan baskettia vähän kaikkialla. Menkää katsomoon juomaan kahvia ja syömään mokkapaloja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s