Suomi tarvitsee uuden identiteetin ja vanhan pelinjohtajan

Koripallo

Susijengi on rakentanut maineensa sinnikkäänä altavastaajana, joka yllättää korkeimmalla tasolla kerta toisensa jälkeen. Maine on tuonut tuhansia uusia faneja katsomoon ja avannut ovia arvokisoihin. Nyt siitä on päästävä eroon.

Teksti ja kuva: Valtteri Mörttinen

 

Kun altavastaaja onnistuu yllättämään tarpeeksi monta kertaa, tämä lakkaa olemasta altavastaaja. Niin on käynyt Suomen miesten koripallomaajoukkueelle. Pääsy vuoden 2014 MM-kisoihin, kolmet perättäiset EM-kisat ja tuleva arvoturnaus kotikentällä ovat totuttaneet yleisön siihen, että Susijengin paikka on Euroopan eliitin joukossa. Jokaista voitettua ottelua ei voi enää tuulettaa saavutuksena vaan on hyväksyttävä, että ohjelmassa on monta peliä, jotka nykyisellä kokoonpanolla ja valmennuksella on pakko voittaa. Muuten suomalainen koripallokulttuuri alkaa taantua hiljalleen takaisin tilaan, jossa se oli kymmenen vuotta sitten. Kuinka osuvaa onkaan, että mittatikkuna joukkueen kollektiiviselle kyvylle toimii Helsingin EM-lohko 2017.

 

Suomen on edettävä lohkostaan

Todettakoon heti, että alkulohkovastustajista kolme – Ranska, Kreikka ja Slovenia – on FIBAn ranking-listalla huomattavasti Suomea korkeammalla, ja näin ollen voittokaan ei irtoa ilmaiseksi. Valmiiksi hävinneinä suomalaisten ei silti tarvitse missään nimessä astella kentälle.

Mitä tulee Ranskaan, Tony Parker on maajoukkueuransa lopettanut ja joukkueen tahtipuikkoa heiluttanevat nykyisin Nicolas Batum ja Rudy Gobert. Batum on ailahtelevainen pelaaja, jonka esitykset saattavat vaihdella päätähuimaavista keskinkertaisiin. Lisäksi hän on julkisuudessa epäröinyt koko kisoihin lähtöä tänä vuonna. Gobertin Suomi on todistetusti pelannut täysin kioskille vuonna 2015 Tampereen Hakametsässä. Nykyisen Ranskan kohtaamisesta Suomella ei ole kovin selkeitä ennakkotapauksia ylipäätään, sillä joukkue käy läpi nuorennusleikkausta. Joka tapauksessa aiemminkin on todettu, että Euroopan huipputasolla Suomi kaataa helpommin tanssien pelaavia taiteilijajoukkueita – kuten Ranska – kuin itäblokin armeijajoukkueita.

Kreikalla on yksi selkeä ase ylitse muiden: Euroopan paras pelaaja Giannis Antetokounmpo. EM-koripallo eroaa kuitenkin strategisesti NBA-pelistä niin paljon, että Kreikka ei voi nojata The Greek Freakiin yhtä kokonaisvaltaisesti kuin Milwaukee Bucks tekee. Suomi tulee tuplaamaan Antetokounmpoa joukkueiden kohdatessa todella paljon, sillä Sasu Salinin laittaminen hänen kimppuunsa yksin olisi ehkä hieman small ballin yliampumista. Antetokounmpon syliväli on melkein 225 cm.

Slovenialla on lohikäärmeitä. Goran Dragic on ilmoittanut olevansa mukana kisoissa. Dragic on erinomainen pelinjohtaja jopa NBA-tasolla ja tuo epäilemättä Slovenian nuoreen joukkueeseen tärkeää kokemusta ja osaamista. Nimenomaan Slovenian kokoonpanon nuoruutta Suomella on mahdollisuus hyödyntää edukseen – sanoi Dragic asiaan mitä tahansa.

Puola ja Islanti Suomen on yksinkertaisesti voitettava. Puolalta puuttuu nyt Marcin Gortat. Jo sekin kääntää voimasuhteita toisin vuoden 2015 EM-kisoihin nähden. Islanti käyttää Suomelle hankalaa tyyliä pelissään, mutta maan sijoitus ranking-listalla on 84. Antakaa ajatuksen iskostua hetken ajan. Sijoitukset ja tilastot eivät takaa mitään… mutta kyllä kunnia on tässä vaiheessa jo pelissä.

 

Suomi tarvitsee Teemu Rannikkoa

Parhaillaan FC Barcelonan epäonnistumisista kärsivä Petteri Koponen ei voi syksyllä pelata neljääkymmentä minuuttia jokaisessa ottelussa. Vaihtomies Jamar Wilsonin peli perustuu lähinnä ennakoimattomuuteen ja aggressiivisiin ajoihin. Wilson ei ole kummoinen hyökkäyksen rakentaja. Kolmas ja neljäs vaihtoehto Roope Ahonen ja Antto Nikkarinen ovat kumpikin tahoillaan erinomaisia pelaajia mutta eivät onnistuneet vakuuttamaan viime kesän harjoitusotteluissa Koposen puuttuessa.

Suomen toiseksi paras vaihtoehto peliä johtamaan on syksyllä 37 vuotta täyttävä Teemu Rannikko. Iästään huolimatta Rannikko on yhä loistava pelaaja. Epäilijät voivat katsoa taltiointeja hänen esityksistään FIBAn Mestarien liigassa. Joensuun Katajan kapteeni on äärimmäisen taitava sekä rakentamaan hyökkäyksiä että heittämään koreja syötöistä. Jälkimmäisen taidon ansiosta häntä voi tarvittaessa peluuttaa myös heittävänä takamiehenä. Lähes 40-vuotiaan pelaajan jaksaminen arveluttaa varmasti monia, mutta kunto ei ole edes kysymys niin kauan, kun hänen edellään kierrossa on Koponen.

Rannikosta puhutaan paljon ja kirjoitetaan nytkin yhdestä selkeästä syystä. Hänen nimensä ei ollut viime vuonna Henrik Dettmannin maajoukkueringissä, eikä sitä ole lisätty sinne vieläkään – tai ainakaan asiasta ei ole tiedotettu. Epätietoisuus kylvää ymmärrettävää huolta faneihin ja toimittajiin. Joukkueeseen tupsahtaa nuoria lupauksia – ilmiselvästi vähintään yksi – joten kokenut mestari on kentällä valtava etu.

Artikkelia muokattu 17.2.2017 klo 10:37: Lisätty tieto Tony Parkerin maajoukkueuran päättymisestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s