Pyynikin piina, liigakarsintojen näkymät ja hajanaisia ajatuksia

Koripallo

Helmikuu on jo pitkällä, kevät on käytännössä jo täällä. Viime kauden hopeamitalisti Pyrintö on ensimmäinen joukkue Korisliigan pudotuspeliviivan alla ja sarjanousija Korihait valmistautuu jo liigakarsintoihin. Näistä, sekä täysin mielivaltaisesti valituista aiheista asiaa alapuolella.

Teksti: Juuso Sainio, Kuva: Francois Perthuis

I – Pyynikin Piina

 

 

Viime keväänä Korisliigan finaaleissa taistelleet Pyrintö ja Kouvot ovat jatkaneet tiukkaa vääntöään myös tällä kaudella. Joukkueiden välinen ero sarjataulukossa on vain yhden voiton verran kouvolalaisten eduksi, joskin Kouvot on pelannut myös kaksi ottelua tamperelaisia vähemmän.

 

Kouvot majailee sarjataulukossa sijalla 7. Pyrintö sijalla 9.

 

Kouvot on kaksikosta kärsinyt selkeästi enemmän huonosta tuurista loukkaantumisten muodossa, eikä kovinkaan moni joukkue liigatasolla kestäisi Ville Kauniston tasoisen pelaajan menettämistä ilman merkittäviä sopeutumisvaikeuksia uuteen kokoonpanoon. Pyrintö sen sijaan on saanut urheilla ison osan kautta terveenä.

 

Mikä Pyynikillä sitten mättää?

 

Seuraikoni Damon Williamsin lähtö Lapualle on aiheuttanut omat muutoksensa jo joukkueen identiteettitasolla, mutta pelillisesti Williamsin lähteminen poistaa automaattisesti yhden valttikortin. Käytännössä jenkin tasolla pelaava, suomi-statuksen omaava Williams vei lähdöllään etukentän paikoilta edelleen sarjan monipuolisimpiin pelaajiin kuuluvan moniosaajan, eikä tuollaista pelaajaa ole luonnollisestikaan helppoa korvata.

 

Oikea kysymys on kuitenkin se, että minkälaisilla palikoilla Pyrintöä on lähdetty täksi kaudeksi kasaamaan.

 

Ricky Minard ja J’Nathan Bullock saivat täysin perustellut jatkosopimukset hopeamitaliin päättyneen kauden jälkeen ja miehet ovat täyttäneet saappaansa varsin kiitettävästi. Minard ei ole parhaiden vuosiensa loistossa, mutta 14/6/4 –keskiarvot höystettynä keskimääräistä tunnollisemmalla otteella puolustuspelaamiseen ovat varmasti miehen palkkashekin arvoista suorittamista. Bullockin 17/8 –keskiarvot nelospaikalta ovat kiitettäviä lukemia, varsinkin kun mies on saanut/joutunut vääntämään myös vitosena tuntuvia pätkiä.

 

Tämän jälkeen vahvistuskuviot muuttuvat hivenen kyseenalaisiksi.

 

Päävalmentaja Ilkka Palviainen tekee luonnollisesti töitä sillä rahapussilla joka miehelle on annettu, eikä täydellistä arviota joukkueen kasaamisesta voida tehdä ulkopuolelta. Ei voida olla varmoja minkä sortin herroja on lipsunut Pyrinnön haavin ohi, kukaan ei tiedä jenkeille varattua kuukausibudjettia eikä organisaation ulkopuolella voida olla varmoja siitä, minkälaista pelitavan, budjetin ja pelaajatyyppien harmoniaa Pyrinnössä tavoitellaan.

 

Isoja kysymyksiä tämä kausi on joka tapauksessa herättänyt.

 

Neljän jenkin Korisliiga on kokonaisuudessaan kenties tasokkaampi kuin koskaan. Pyrinnön päätös pelata ”vajaalla” jenkkiosastolla on jo itsessään ollut kysymysmerkkejä nostattava päätös. Päätöstä on todennäköisesti perusteltu Susijengin rinkiin pitkään kuuluneen Joonas Cavénin läsnäololla, mutta Joonaksen kausi on sujunut suurin piirtein yhtä helposti kuin tyylikkäässä kerrospukeutumisessa onnistuminen kolmen pakkasasteen auringonpaisteisessa helmikuussa.

 

Wally Judge oli kaikesta huolimatta Palviaisen palettiin sopiva vitonen. Likimain 10/10 –tilastoilla operoinut Judge oli kyvykäs rullaaja ja puolustuspäässä aktiivinen riman suojelija (1,1 torjuntaa/ottelu), joka ei yllättänyt, mutta ei myöskään pettänyt likimain koskaan.

 

Judgen tilalle hankittiin, pienellä viiveellä, 31-vuotias ja 206-senttinen Tyrone Nelson. Kahden viikon koeajan saanut Nelson on kahdessa ottelussaan rähissyt vajaat 19 minuuttia ja molemmat iltapuhteet ovat päättyneet virhetilin täyttymiseen. Pisteitä kymmenen. Yhteensä. Nelsonin arpa ei taida tuottaa uutta arpaa kummoisempaa tulosta, ei vaikka miten optimistisesti tilannetta pyrkisi katsomaan.

 

Takakentän osalta Pyrinnön paketti on myös ollut hieman sekaisin kauden alusta asti. Antero Lehto tekee anterolehtomaisia asioita ja Minard pystyy stunttaaman pelintekijän tontilla. Varsinaista peliä tekevää, joukkueen hyökkäystä organisoivaa pointtia Pyrinnöltä ei ole löytynyt kuitenkaan koko kautena. Lehto sijoittuu tarkemmassa syynissä enemmän hyökkäävien takamiesten joukkoon kuin perinteisten pass-first -pointtien koulukuntaan.

 

Andre Stringerin hankinta oli alun perin mielenkiintoinen ja toi vikkelän pick&roll -takurin sekä palloa parhaimmillaan ihailtavasti jakavan pelaajan Pyynikille. En ihan osta selitystä siitä, miten Stringer hankittiin vain Judgen pariksi palloskriinipelaamiseen. Vain kahdessa ottelussa yli 20 minuuttia kirjauttanut Stringer oli toki pieni, mutta erityisesti hyökkäyspäähän mieheltä löytyi osaamista jota joukkueessa ei muuten juuri löydy.

 

BC Nokiasta otetun kahden pisteen voiton jälkeen (21/6/8 syöttöä) Stringer kirjautti kaksinumeroiset pistelukemat kahdesti, mutta assisteja mies jakeli varsin kunnioitettavalla tahdilla (3,5/ottelu) peliaikaan (17:10) ja rooliinsa nähden.

 

Isompi kysymys kuitenkin on: Miksi Stringeriä roikuttiin joukkueen mukana jos miehelle ei löydy käyttöä?

 

Takamiehiä löytyy markkinoilta varmasti ja toisin kuin isojen pelaajien kohdalla, niissä arpalipukkeissa on useimmiten ihan oikeaa upsidea tarjolla. ”Ison kalan” odottamiseen en jaksa uskoa, sillä jo pelkkä Nelsonin hankinta try-outin kautta kertoo Pyrinnön budjetista jotain.

 

Sen isommin kritiikkiä esittämättä pitää kuitenkin kysyä vain, että ”miksi?”. Miksi roikuttaa Stringeriä mukana niin kauan jos miehen joukkueelle tuomia asioita ei pidetty varttia arvokkaampina? Miksi ämpäreitä maksavan ja try-outille tuodun Nelsonin hankinta kesti niin kauan kuin se kesti? Miksi Pyrintö antoi koko liigalle niin kauan tarpeettoman kilpailuedun pelaamalla ilman neljättä jenkkiä, jonka hinta/laatu –suhde olisi ollut varmasti ollut kotimaiseen pelaajaan nähden parempi?

 

Positiivisiakin asioita Pyrinnön ryhmästä löytyy.

 

Topias Palmi pelaa häikäisevän hienoa kautta ja on muodostumassa ihan oikeasti profiilitason kotimaiseksi korintekijäksi. Palmin kaltaisia pelaajia ei tule ikinä olemaan liikaa Korisliigassa ja miehen kehitys luo entisestään uskoa myös siihen, 20-jotain vuotiaat kotimaiset pelaajat saavat kyllä peliaikansa ja mahdollisuutensa kun vain lyövät tunteja sisään ja osoittavat ansaitsevansa paikan liigajoukkueen rotaation kärjestä.

 

Nyt vielä monipuolistamaan liikearsenaalia jotta 91% vapaaheittotarkkuudella saa lunastettua pari ilmaista pistettä ottelussa lisää. Vapaiden heittäjien löytäminen kaarelta on myös Palmin to-do –listalla, mikäli mies haluaa lähteä kokeilemaan siipiään kotimaan rajojen ulkopuolella. Pakkipäässä työkalut on olemassa, mutta nuorelle pelaajalle ominaista ylireagointia ja joukkuepuolustajana tilanteiden lukemisen hienoista hitautta on vielä nähtävissä.

 

Palmia lukuunottamatta Pyrinnön kausi on ollut hopeavuoden jälkeen kuitenkin pannukakku. Olkoonkin, että se hopea tuli mielenkiintoisten sattumusten kautta, olivat odotukset Pyynikillä oikeutetusti jossain muualla kuin pudotuspelipaikkaan kurottelemisessa.

 

II – Liigakarsinnan näkymät

 

”Divarin ja Korisliigan tasoero ei ole koskaan ollut varmaan näin iso” – Suurpiirteinen lainaus eräältä korisfoorumilta. Niitä on niin monta, että ette varmaan arvaa mistä tuo on kaivettu.

 

Hyväksyn mielipiteen, mutta olen vahvasti eri mieltä siitä, että Uudenkaupungin Korihait voisi huoletta pelailla kevään läpi ja voittaa kaksi matsia kolmesta divarin kakkosta vastaan.

 

Paljon ehtii vielä tietysti tapahtumaan kevään aikana. Korihait voi oikeasti saada pakettinsa vihdoin kuntoon, Emmanuel Holloway voi yrittää puolustuspäässä yhden kokonaisen 40-minuuttisen ja hailauman muut jenkit voivat nekin osoittautua keskimääräistä divarijenkkiä kovemmiksi pelimiehiksi kun kevätaurinko alkaa lämmittämään ja panokset otteluissa kovenevat.

 

Korihaiden pelitaktisten asioiden toteuttaminen kollektiivisena ryhmänä on rakoillut kuitenkin valitettavan paljon läpi koko kauden, eikä tuollaisia asioita korjata pysyvästi yhdessä viikossa kun rotaatiossa käy kaikenlaisia ericmcalistereita ja garyjohnsoneja kokeilemassa onneaan. Päävalmentaja Jarno Nikula osaa varmasti työnsä, mutta Korihait on täysin uudessa tilanteessa joukkueena, eikä ympäristö ole kaikkein hedelmällisin toimia.

 

Divarissa viime kaudella täysin ylivoimaisella rosterilla operoinut Korihait on tällä kaudella ollut, luonnollisesti, altavastaajan asemassa lähtölaukauksesta laskien. Holloway on Korisliigan jo aikaisemmin nähnyt takamies, joka on ensisijaisesti hyökkäävä pelaaja sanan jokaisessa merkityksessä. Reginald Bratton oli hauska kokeilu, mutta vei kuusi ottelua joiden aikana joku motivoituneempi jenkki olisi voinut olla sisään ajettavana. Dominique Lee olisi ollut mukava nelosjenkki muutamassakin liigajoukkueessa ja Marcus Van tekee hyvin niitä asioita, jotka mies hallitsee. Rullaamista ja levypallopelaamista lukuunottamatta mies on kuitenkin korkeintaan rivijenkki divaritasolla. Eric McAlister ja Gary Johnson ovat tähän mennessä olleet tehojensa puolesta jopa heikompia kuin Lee.

 

Myönnetään sen verran, että puolet puheista on divarin kärjen kritisoinnin vastarannankiiskeilyä. Korihaiden kotimainen runko Mikko Jalosen johdolla on oikeasti varsin liigakelpoista materiaalia. Vesa-Pekka Laine on mr. instant offense, Panu Peltokankaalla on täysin hämmentävä määrä liigakokemusta, Mikael Herbert väläyttelee edelleen piilevää potentiaaliaan liigatason profiilikotimaiseksi ja Aapeli Alanen on tarjonnut Korihaille viime aikoina hienoja 15-20 –minuuttisia.

 

Kuinka suuri ennakkosuosikki Korihait sitten olisi liigakarsinnoissa? Kotietu on jonkun arvoinen, koska Pohitulli haluaa varmasti kannustaa suosikkinsa kauas divarikurimuksesta. Annetaan siitä viiden pisteen tasoitus heti.

 

Haiden jenkit eivät vertailussa Lahden tai Espoo Unitedin rostereihin tuo mitään niin erikoista, että tuolla osastolla tulisi merkittävää etulyöntiasemaa.

 

Omar Calhoun on monipuolinen ja korintekovoimainen, erittäin urheilullinen swingman. Jeb Iveyn old man game aiheuttaa aivan riittävästi, tarpeeksi ja liikaakin ongelmia Ugin takakentälle. Lahden Jerald Fields on edelleen, pahus sentään, perhanan hyvä koripalloilija joka näyttäisi ottelu ottelulta olevan koko ajan paremmassa kunnossa. Rashad Smith on neloskolmonen, jonka taitopaletti ja kyky hyökätä koria kohti alkavat olemaan siinä kunnossa, että heittoa lukuunottamatta mies on täysin valmis liigajoukkueen nelosjenkki.

 

Espoon kotimainen osasto on oikeasti liigatasoa monessakin mielessä. Liigakokemusta löytyy noin tuhatmiljoonaa ottelua jo pelkästään Jouko Järviseltä ja Ville Mäkäläiseltä. Kokemus ja erittäin, erittäin mukautumiskykyinen United on ehkä tällä hetkellä todennäköisesti kovempi pala Korihaiden purtavaksi.

 

Lahden vahvuus on luonnollisesti Korisliigan parketeilla all day any day pärjäävä Ikävalkon Sami. Pelkästä Ikävalko-Jalonen –kohtaamisesta olen täydellisen valmis maksamaan isoja määriä pähkinöitä. Toinen lahtelaisille ominainen joukkueen piirre on se, että se koko jengi on täynnä JUMALAUTA URHEILEVIA RAAJOJA. Aivan epäreilu määrä ulottuvuutta ja urheilullisuutta ihan jokaisella pelipaikalla. Terveisiä vaan, Ville Karvonen ja pojat. Lahti on jo nyt siinä tilanteessa, että se pystyy hidastamaan Korihaiden hyökkäyksen pallon liikkeen lähes täydellisen jäihin kun koko joukkue on kollektiivisesti lukittautunut samalle sivulle.

 

Hyökkäyspäässä Lahdelta puuttuu ehkä se ihan terävin iskukyky ja erityisesti heittovoima on vielä vähän kysymysmerkki jos mietitään puhtaasti liigakarsintoja.

 

Any-frickin’-way.

 

On täysin turhaa tulla huutelemaan, miten liigakarsinnat olisivat muka jonkun sortin muodollisuus. Korihaiden paketti on harmittavan vaiheessa ja vastaavasti Espoossa sekä Lahdessa pelataan pahuksen, ikävän, harmittavan hyvää baskettia. Samaan aikaan Korihait on liigassa joka ilta keskimäärin 10 pistettä huonompi kuin vastustajansa.

 

Tämä on toisaalta juuri se urheilun hienous. Nousukarsinnat ja pudotuspelit ovat kevään hienoimpia asioita. Olkoonkin, että aina joku joutuu pettymään todella, todella karvaasti.

 

Annetaan Korihaille nyt tältä istumalta sellainen 8,5 pisteen suosikin asema.

 

(Kaiken tämän jälkeen Ilmari Kallio tulee ja noutaa Ynnin kanssa liigapaikan Ouluun.)

 

II – Liigakarsinnan näkymät

 

1) Toiviaisen Swan Song

 

Sami ei nyt ihan eläköidy tässä sentään, mutta Karhun peräsimessä Toiviaisen pesti päättyy ainakin tältä erää tähän kevääseen. Vetovastuu vaihtuu läpsystä kun Jussi Laakso siirtyy matseissa istumaan yhden penkin toimitsijapöytää kohti.

 

Karhun peli on, KUTEN TÄÄLLÄ TODETTIIN JO SYSSYMMÄLLÄ, menossa juuri siihen suuntaan kuin sen olisi jo pari kautta toivonut Toiviaisen alaisuudessa menevän. Kevin Ware vaihtui Tate Unruhiin ja Toiviaisen Nokia 3310:n pikavalinta #1, Devonne Giles, vastasi kutsuun ja saapui takaisin Kauhajoelle. Karhu pelaa parhaimmillaan aivan törkeän hyvää korista ja Giles ei ole vielä edes lähellä täyttä kuntoa.

 

Unruh sopii Toiviaisen hyökkäyksen sisälle kuin Nutella lettujen päälle ja Joonas Lehtoranta on se kermavaahto sen diabeteksen päällä. Bojan Sarcevicin sanoin, Joonas tuo Karhulle juuri niitä ominaisuuksia takakentälle, joita sieltä ei löytynyt esimerkiksi kahden edellisen kauden aikana. Alan kääntämään kelkkaani siihen suuntaan, että Karhu on jopa oman mustan vihkoni sivuilla ihan samalla viivalla Katajan ja Seagullsin kanssa taistelemassa Pantterista.

 

Tämän tueksi totean vain, että Karhu on voittanut kotonaan taas 11 putkeen ja vieraissakin joukkue seilaa kahden ottelun voittoputkessa. Kotiluolassa Karhu piiskaa taululle enemmän pinnoja (92,2) kuin kukaan missään päin maata. Kotietu välieriin on vielä Karhun haarukassa, sikäli kun Vilppaalla menee vielä hetki pakettinsa kasaan saamisessa.

 

Play it again, Teuvo.

 

https://youtu.be/QGL8NZ51Qpk?t=66

 

 

2) Monyea Pratt pudotuspeleihin

 

Tämän pitää yksinkertaisesti tapahtua. Haluan nähdä, miten Korisliigan versio LeBron Jamesista tekee AIVAN KAIKEN JA KOKO AJAN. KTP on tätä toivetta peilaten onneksi riittävän vahvassa vireessä kahdeksan joukkoon yltääkseen. 5/5 viimeisestä kymmenestä matsista ja 3/2 viimeisestä viidestä. Alapuolella Pyrinnön samat saldot: 3/7 & 1/4.

 

Prattin keskiarvot tällä hetkellä ovat 15 pinnaa, 8,8 levypalloa, 7 syöttöä ja 2,4 riistoa ottelua kohden 35 minuutin peliajalla. Kakkoset 60%, kolmosetkin ihan pinna/pallonhallinta –linjassa 33,3% tarkkuudella. Vapareista ei tarvitse tässä just nyt puhua. Goddamn, Mo.

 

Tammikuun Pratt sauvoi 15/10/8/2 riistoa –stätseillä läpi ja helmikuu on alkanut lupaavasti, kaksi matsia ja 22/6/8/3 riistoa. Tehokkuus aivan mauton 30,5 ja koko kauden osaltakin se on keskimääräistä rivipelaajaa vain karvan verran parempi 22,6.

 

Mo Pratt jos voittaa yhdenkin ottelun pudotuspeleissä KTP:lle niin automaattisesti patsas Stevecon aulaan.

 

 

3) HBA:n oppirahat

 

HBA on jäämässä Naisten Korisliigassa harmittavasti putoajan paikalle rohkaisevista alkukauden voitoistaan huolimatta. Marraskuussa HBA kaatoi vuoroperään Catzin, Huiman (aivan pystyyn) sekä suurimman mestarisuosikin, Hyvinkään Pontevan. Kovatasoinen Korisliiga on kuitenkin täynnä vähintään kolmen jenkin joukkueita, joilla on rutiinitaso kotimaisia lukiotyttöjä ja kokeneempia -97 syntyneitä vielä pykälää tai kahtakin kovempi.

 

HBA:n kausi Korisliigassa on kaikesta huolimatta ollut kertakaikkisen hieno asia koripallolle. Helmi Tulonen, Nina Augustin, Selina Dockery, Sini Mäkelä, Sofia Rajala ja Lotta-Maj Lahtinen vaikka nyt esimerkkitapauksina, ovat kaikki saaneet kovia minuutteja perhanan kovassa seurassa läpi kauden. Jokainen pelaajista on mennyt myös yksilötasolla eteenpäin paljon ja vaikka tasaisuus ei vielä kannakaan 40 minuutin suoritukseen liigatasolla joukkueena, tekee HBA salamannopean paluun liigaan vaikka divariin putoaisikin.

 

Paras mahdollisuus kevään kirin käynnistämiseen oli kotiottelussa Forssaa vastaan, mutta tuomarit olivat sen verran höveleitä Alun suuntaan että antoivat forssalaisten tällä kertaa kairata jatkoaikavoiton.

 

 

4) Tuomareiden tasosta kitiseminen

 

Tämän pitää loppua. Ihan oikeasti.

 

Miesten Korisliigassa p*skoista tuomareista kuulee juttua aivan liikaa kun ottaa huomioon sen, että useat pelaajista ovat ammattilaisia ja tuomareiden kohdalla tilanne on jotain aivan muuta. SILTI, liigatasolla viheltää todella monta hemmetin hyvää tuomaria ja yhtäkään ottelua tuomarikolmikko ei ole tällä kaudella ratkaissut. Vaikka mussutuksesta päätellen näin voisikin päätellä.

 

Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan mistä puhun kun kerron kuinka typerältä tuo kuulostaa, koska olen itse kuulunut tuohon harmaapaitoja haukkuvaan lammasjoukkoon joskus way back.

 

Naisten Korisliigan puolella tilanne on luonnollisesti vielä huolestuttavampi, koska jossain vaiheessa nähtiin sopivaksi pelata ottelut kahdella tuomarilla.

 

Ottelut pelataan kahden tuomarin voimin ja silti esimerkiksi erään jenkkiensä pelaamiseen menestyksensä vahvasti perustavan korisliigajoukkueen valmentaja on laittanut likimain jokaisen joukkueensa tappion tällä kaudella tuomareiden epäpätevyyden piikkiin. Tuo on jo ajatuksena niin käsittämätön, ettei siitä nyt sen enempää.

 

Niin kauan kun molempia pääsarjoja ei vihelletä kolmella erotuomarilla ja ottelutapahtumia kunnioiteta samalla tavalla, jää osa kehityksestä tapahtumatta.

 

 

5) Naisten U20 maajoukkue takaisin

 

Tämä on vaikeampi pähkinä kuin tuomariasia. Pekka Salminen vastasi Yle Puheen koripallo-iltamissa tiedusteluihin tyttöjen/naisten U20 –maajoukkueen palauttamiseen melkoisen kattavasti ja hienosti ja tuon koko ohjelman löydätte täältä -> http://areena.yle.fi/1-3955154 (Salmisen osuus alkaa noin tunnin ja 12 minuutin kohdalta).

 

Naisten U20 –maajoukkueen saaminen jaloilleen olisi elintärkeä kehitysaskel kohti vieläkin parempaa naisten maajoukkueen tulevaisuutta. Nyt U18 –ikäluokan jälkeen suorin reitti kansainvälisiin peleihin on käytännössä siirtyminen Catziin. NCAA on hyvä vaihtoehto osalle pelaajista, mutta lopuille pitää pystyä tarjoamaan myös luonteva jatko maajoukkuetoiminnassa lukion päättymisen jälkeen.

 

Tällä hetkellä luontevaa jatkoa ei ole tarjolla kotimaan sarjoihin pelaavaan jääville pelaajille, mutta toivottavasti tämä seikka korjaantuu. Mahdollisimman lyhyellä aikajänteellä tietysti.

 

Hyvää perjantaita, ihmiset. Viikonloppuna pelataan baskettia, löytäkää itsenne katsomoista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s