MYSTINEN TRIPLA-TUPLA

Koripallo

“Get me on the court and I’m trouble, last week fucked around and got a triple double” räppäsi Ice Cube herran vuonna 1993 julkaistulla biisillään ‘It Was A Good Day’.

 

Autenttisen kesäbiisin tunnelmissa pistetään ketarat oikoiseksi ja tarkastellaan aina hätkähdyttävän ja tällä kaudella ajankohtaiseksi nousseen triplatuplan mystiseen historiikkiin sekä nykypäivän katsaukseen! Kuka on triplatuplien Aleksanteri Suuri, entäpä nykypäivän Iivana Julma?

 

 

Teksti: Tuukka Puonti, Kuvat: Intahwebz

 

 

Tarina kertoo, että Ameriikan NBA-liigassa ensimmäisen triplatuplan (tarkennukseksi vähintään kaksinumeroisen luvun kolmessa eri henkilökohtaisessa statistiikkakategoriassa paukutellut pelaaja; esim. 10 pistettä, 10 koriin johtavaa syöttöä ja 10 levypalloa) on mahdollisesti pistänyt kalkkitaululle Dolph Schayes vuonna 1951.

 
Tästä tilastollisesta ihmeestä ei täyttä varmuutta ole syystä siitä, että noihin aikoihin statistiikka oli vielä lasten kengissä nykypäivään verrattuna ja eipä se varmaan aina ihan tarkkaakaan ollut. Schayesin Syracuse Nationals -joukkueessa väitetty triplatupla muuten koostui luultavammin 18 pisteestä, 22 levypallosta ja 13 koriin johtavasta syötöstä.

 
Dolph saattoi olla ensimmäinen triplatuplan järkännyt pelaaja suuressa liigassa, mutta mies, myytti ja legenda, joka teki triplatuplasta kuuluisan, on triplatuplien oma Grand Daddy: Oscar “Big O” Robertson. Hänen mestaruusvyölleen kuuluu edelleen (yli 30 vuotta sitten loppuneen peliuran jälkeen) saavutuksia kuten kaikkien aikojen triplatupla-tilastojen ensimmäinen sija ja ainut pelaaja, joka on yhden kauden aikana tilastoinut keskiarvokseen triplatuplan.

 

 

Jälkimmäistä titteliä on tullut härkkimään eräs Russell Westbrook (en voi sanoa ‘eräs henkilö’, koska Westbrook ei voi olla ihminen sillä atleettisuudella), mutta The Brodiesta lisää myöhemmin.

 

 

Triplatuplan saavuttaminen ei ole mikään ihan pikku homma ja siitä syystä tasaisesti niitä tuottavia pelaajia on harvakseltaan. “Tasaisuus” on myös hieman suhteellinen käsite, koska ”useasti” on tässä tapauksessa harvoin.

 

 

Nykyajan triplatupla-koneisiin ainakin joskus luettu LeBron James koettiin seuraavaksi Oscar Robertsoniksi ja LBJ:n uran totaalilukema triplatuplissa on “vaivaiset” 47. Silti hän on koputellut parhaimpien kausiensa keskiarvoillaan lähellä maagista kolme kertaa kymppiä.

 

 

Kaikkien aikojen parhaimpia jokapaikanhöyliä tarkastellessa pistää silmään se fakta, että jokaisella aikakaudella on ollut yksi tai maksimissaan kaksi pallotaituria joka on kyennyt syöttämään, ottamaan levypalloja ja tekemään pisteitä paremmin kuin muut. Wilt Chamberlainin ja Oscar Robertson kun pistivät lenkkarit naulaan, oli seuraavan vuoro. Vastuun sekatyöläisen hommasta otti Pepsodent-hymyllään Earvin “Magic” Johnson, sekä amisviikset innostuneesti väpättäen Larry Bird.

2157889318001_4790523461001_4772650138001-vs

 

Magic ja Bird olivat erikoinen parivaljakko, jotka muuttivat koripalloa huimalla tavalla. Kaksi 3- Ja 4-paikan pelaajaa, jotka kuljettivat palloa kuin takamiehet, repivät levyjä kuin sentterit ja pystyivät tekemään pisteitä lähes mistä pisteestä tahansa kentällä. Kukaan ei ollut nähnyt aiemmin vastaavaa monipuolisuutta pelaajassa Robertsonista huolimatta.

 

 

Pistetään VHS-nauhurin pikakelaus päälle ja hypätään 2000-luvulle. Magicin ja Birdin jäljet olivat jääneet pysyvästi liigaan ja he yksinään olivat luoneet uuden pelaajatyypin. Joskus kuulee heiteltävän ilmoille ilmaisua “point forward”, joka todella kuvastaa nykyään heidän kokoisia pelureita, jotka voivat tuoda palloa ylös varmuudella ja johtaa joukkuetta kaikessa. Ehkä paras esimerkki tämän tyyppisestä pelaajasta on edellä mainittu LeBron James. (Pippen, jumalauta! Hippo huom.)

 

 

James on omalla aikakaudellaan kantanut triplatupla-kuninkaan titteliä suhteellisen yksinään lukuun ottamatta Jason Kiddiä, joka yllättäen takamiehenä rustasi valtavan määrän triplatuplia (kolmanneksi eniten triplatuplia koskaan). Kidd on itse asiasssa ainut pelaaja sitten Robertsonin, joka on pitänyt keskiarvonaan triplatuplaa ja tämäkin vain yhtenä vuonna pudotuspelien aikana.

 

 

King Jamesin uran kääntyessä hiljalleen auringon laskun puolelle on syntynyt parin viime vuoden aikana uudenlainen sukupolvi triplatuplien mestareissa, joihin haluankin keskittyä: superfyysiset takamiehet. Näitäkin on tällä hetkellä vain kaksi: liigaa jo hetken pelottanut ja vavisuttanut Russell Westbrook, joka tuntuu olevan (etenkin Kevin Durantin lähdön jälkeen) kaikille vihainen, mukaanlukien joukkuekavereilleen. Sekä the man, the myth, the beard James Harden, joka hieman piiloatleettisella faijatyylillään vääntää jäätäviä lukuja taululle.

 

 

Russ oli jo ennen Durantin lähtöä väläytellyt tasaisesti taitoaan tehdä kaikkea kentällä, mutta kun laiva lähti uppoamaan Durantin jätettyä Oklahoman otti Kapteeni Brodie homman äkäisesti käsiin ja näytti keskisormea about kaikille liigassa. Pelottomuutensa ja tois planeetallisen atleettisuutensa ansiosta Westbrook hyökkii levyihin, kuin raivotautinen hyeena, ajaa korille niin kovalla vihalla, että kovimmatkin puolustajat näyttävät peuroilta auton etuvaloissa ja jakelee koriin johtavia syöttöjä sillä tahdilla, että joukkuekavereiden sormet napsahtelevat poikki tällä menolla.

 

Omalla kohdalla en ihmettele, jos liigan yhdellä parhaimmista takamiehistä on parina iltana 30 pistettä ja 15 koriin johtavaa syöttöä, mutta Westbrook menee eläimelliselle tasolle levypalloissakin. Jos 191 senttinen takamies repii 18 levypalloa kahdella edellä mainitun statistisen suorituksen päälle ja se ei enää ihmetytä, niin kyseisen pelaajan on pakko olla jokin muu kuin ihminen.

 

 

Oklahoma Citystä noin 450 mailia etelään on Houston, jota lähestyttäessä voi kuulla voimistuvaa “Fear The Beard” -huutoa. Partaa on syytä pelätä, sillä yksi liigan tehokkaimmista hyökkääjistä asustaa täällä – Hardenin puolustusintensiteetistä tuskin tarvitsee tätä enempää puhua.

 

 

James Harden ei ole lähelläkään Westbrookin atleettisuutta tai raivoa. Oikeastaan Harden vaikuttaa todella välinpitämättömältä pelaajalta, kun herran menoa katsoo kentällä. Laiskuus ja huolettomuus ovat tosin vain lumetta, sillä etenkin tällä kaudella Harden on räjähtänyt aivan uuteen sfääriin. Harden on mm. asettanut itsensä harvinaiseen seuraan livauttamalla statistiikkalaatikkoon 40 pisteellä varustetun triplatuplan kahtena peräkkäisenä yönä. Lisäksi hänellä on vyöllään 50 pisteellä varustettu triplatupla.

 

Meneillään olevalla kaudella triplatuplat ovat yleistyneet siinä määrin, että ne herättävät yhtä paljon innostusta kuin kaurapuuro aamupalana. Westbrook tulee rikkomaan tällä tahdilla koripallon mytologiassa Graalin maljana pidetyn triplatuplan kausikeskiarvon ja Harden hyppää omalla kausitahdillaan kaikkien aikojen triplatupla-tilastojen top kymppiin.

 

 

Molemmat saavutuksista ovat aivan järjettömiä. Etenkin kun kyseessä on kaksi takamiestä. Russell Westbrookilla on tällä kaudella 24 triplatuplaa kasassa. Kyseinen luku on yli puolet siitä mitä LeBronilla on koko uran ajalta.

 

 

Vaikka triplatuplat ovat nykyään yhtä kiinnostavia, kuin vuosittaiset verojulkistukset, on silti oltava innoissaan siitä, että koripallofaneina elämme Oscar Robertsonin, Magic Johnsonin ja Larry Birdin aiheuttamaa pelaajatyylin vallankumousta uudelleen. Vaikka atleettiset friikit ja monitaiturit ovat hyvin harvassa, voi silti olettaa, että nuori sukupolvi katsoo ja oppii näiltä pelaajilta. Monipuolista, pelipaikkansa ulkopuolelle venyvää pelaajaa ihannoidaan ja enää ei keskitytä vain takamiehenä syöttöihin ja kolmosiin.

 

 

Giannis Antetokounmpon tyyliset pelaajat yhdessä Westbrookin ja Hardenin kanssa muovaavat liigaa uudella tavalla. Tämänlainen pelin tarkastelu pitää omalla kohdallani mielenkiinnon yllä, sillä ajoittain voi tuntua, että koripallon kehittyminen lajina uusiin suuntiin ottaa aikansa. Silti joskus tulee näitä kausia, jossa homma menee aivan uudelle tasolle ja todella nopealla tahdilla.

 

 

 

EXTRA, EXTRA!!!

 

 

Eihän triplatuplia pohtivaa kirjoitusta voi lopettaa ilman kaikkien aikojen tajunnanräjäyttävintä ja spektaakkelimaisinta statistiikkaihmettä.

 

 

Eletään vuoden 2003 maaliskuun 16. päivää. Cleveland Cavaliers pelaa kotikentällään Jerry Sloanin luotsaamaa Utah Jazzia vastaan. Ricky “Wrong Rim Ricky” Davis elättelee timantinhohtoista unelmaa uransa ensimmäisestä triplatuplasta.

 

 

Kello tikittää, tik… tok… Neljäs erä, 6 sekuntia aikaa, yhdestä levypallosta kiinni. Jumaine Jones syöttää pallon Davisille Clevelandin puolustuspäässä ja mitä tekee Ricky Buckets?! Juoksee omalle korille, heittää pallon korirautaan ja nappaa sen takaisin kiinni. URAN ENSIMMÄINEN TRIPLATUPLA!!!! Not…

 

 

Poor Ricky, miehelle ei merkattu triplatuplaa ja haave jäi elämään.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s