Henkimaailman asioita – kotimaisen koripallovalmennuksen tulevaisuus

Elämää, Koripallo

Yksi kokee neljä viidesosaa urheilumenestyksestä henkisen kyvyn ansioksi. Toinen taas pitää koko ajatusta hulluna. Mitä nuorten valmentajat tai Korisliigan kotimaiset ammattipelaajat ajattelevat aiheesta? Onko sillä väliä? Halusi tai ei, hengellisyys on ollut osa atleettistakin maailmaa jo pitkään, ja sen potentiaalia on syytä pohtia.

Teksti: Valtteri Mörttinen, kuvat: Tytti Nuoramo ja Francois Perthuis

 

Vuonna 1989 Chicago Bullsin päävalmentajan paikan otti vastaan epäilyttävä idealisti. Phil Jackson hyödynsi metodeinaan erityisesti zenbuddhalaisuudesta ja intiaaniperinteistä löytämiään hengellisiä oppeja. Pelaajille jaettiin kotiläksyiksi Jacksonin jokaiselle henkilökohtaisesti valitsemia kirjoja, ja koko joukkue istui aika ajoin meditaatioringissä. Sosiaaliset suhteet olivat myös yksi avainasemassa olevia tekijöitä, joihin Jackson kiinnitti erityistä huomiota työssään.

Tämä järjetön sadetanssi johti ennakoimattomiin lopputuloksiin. Chicago Bulls voitti Jacksonin alaisuudessa kuusi NBA-mestaruutta. Jackson siirtyi sen jälkeen Los Angeles Lakersiin, ja se toi hänelle viisi mestaruussormusta lisää. Riippumatta siitä, onko joukkueiden menestys sidottu vahvemmin valmennusmetodeihin vai pelaaja-ainekseen, voidaan Jacksonin työtapoja pitää edistyksellisinä ja ennen kaikkea onnistuneina.

Fläppitaulun varassa operoiva strategiapuristi nostaa epäilemättä esille alun perin Tex Winterin kehittämän ja Jacksonin jatkojalostaman kolmiohyökkäyksen (engl. triangle offense tai triple-post offense). Monet muut taas kyseenalaistavat kuvion merkityksen ja toteavat, että jos joukkueessa on Michael Jordan, on täysin merkityksetöntä, mitä geometrisiä muotoja tauluun piirrellään.

Sama hyökkäys poiki kuitenkin menestystä myös ilman Jordania. Sensaatiomedialta suuren huomion saaneet riitapukarit Shaquille O’Neal ja Kobe Bryant nostelivat palkintoa yhtä lailla usean kauden päätteeksi. O’Nealin lähdettyä ja Pau Gasolin saavuttua Lakers juhli kirsikkana kakun päälle vielä kahta mestaruutta.

Jacksonin metodien suurin arvo saattaakin olla juuri tässä. O’Neal ja Bryant eivät olleet ainoat tähdet, jotka yleisön keskuudessa tunnettiin vastavoimina mutta jotka kykenivät toimimaan yhteistyössä kentällä. Jackson sai myös Jordanin pelaamaan täydellisesti yhteen Dennis Rodmanin kanssa, joka vielä 1980-luvun lopussa nähtiin tämän suoranaisena vihollisena. Rodman oli ollut elintärkeä lenkki Chuck Dalyn valmentamassa aggressiivisessa Detroit Pistonsissa, jonka Bullsia vastaan suunniteltu taktiikka ansaitsi lempinimen The Jordan Rules.

Ehkä NBA-tason pelaajalle ei tarvitse myydä ajatuksia itseluottamuksesta, keskittymisestä tai voittamisen nälästä, vaan henkisen valmennuksen osa-alueet keskittyvätkin juuri yhteistyöhaluun ja solidaarisiin päämääriin. Harva etenee maailman korkeatasoisimpaan urheilusarjaan alun alkaenkaan ilman ensimmäisenä mainittuja ominaisuuksia. Kasvavan nuoren – joka tavoittelee uraa pelaajana ja menestystä joukkueelleen – kohdalla niitä ei silti voi ohittaa.

Psyykkisellä tai hengellisellä valmennuksella ei tietenkään tehdä mitään, jos sen ohella ei harjoiteta taitoa. Jos Karate Kid -elokuva tapahtuisi todellisuudessa, Ralph Macchio tajuaisi yhtäkkiä kliimaksiottelussa William Zabkaa vastaan, ettei osaa tehdä mitään muuta kuin vahata autoja, ja saisi turpaansa. Oikeassa elämässä Goljat yleensä voittaa. Voimasuhteita voi kuitenkin kääntää suopeammiksi kehittämällä mieltään ja ohjelmoimalla aivojaan oikein.

Kuinka iso prosenttiosuus menestyksestä on taitoa ja kuinka iso osa mielen lujuutta on kysymys, johon voi löytää eri vastauksen riippuen täysin siitä, keneltä asiaa kysyy. 2000-luvulla maailma on näitä ohjelmointiprosesseja ja niiden tarjoajia väärällään. Perinteinen länsimainen psykoterapia on henkistä valmennusta. Lumilautailija Aleksi Litovaaran Mindfulness-ohjaus on henkistä valmennusta. Jopa muinaiseen juutalaiseen mystiikkaan pohjautuva Kabbala tarjoaa tänä päivänä suosittua henkistä valmennusta.

 

Suomalainen suhtautuminen valmennukseen

Kun Patrik Laineen, Sebastian Ahon ja Jesse Puljujärven tähdittämä Pikkuleijonien joukkue voitti nuorten MM-turnauksessa kultaa, tuotiin julkisuuteen, että joukkue käytti ulkoistetun toimijan mentaalivalmennusta. Ajatusta ei ole ­­– ainakaan julkisesti – siirretty käytäntöön Sudenpennuissa.

Suomen juniorimaajoukkueet ovat nostaneet tasoaan reilusti viimeisen muutaman vuoden aikana, mutta monet joukkueet näyttävät rumasti sanottuna sulavan aina, kun pelissä on liikaa panosta. Vuoden 2016 U20-joukkue voitti kaksi vaikeaa ottelua runkosarjassa ja pudotuspelien viimeisen ottelun, jossa panosta ei enää ollut, koska joukkueen putoaminen B-divisioonaan oli jo varmistunut. Saman vuoden U18-joukkue hävisi neljännesfinaalin, jossa vastassa ollutta Italiaa ei voinut missään vaiheessa vakavissaan kehua paremmaksi joukkueeksi.

seta%cc%88la%cc%88francoisperthuis

Pekka Setälä [kuva: Francois Perthuis]

Motoristen taitojen toimivuus ja niin sanottu peliäly ovat vahvasti riippuvaisia aivojen toiminnasta ja ihmisen henkisestä tilasta. Olisi täysin järjenvastaista ajatella, että Sudenpentujen törmäyskurssit johtuivat siitä, että pojat vain sattuivat kaikki unohtamaan yhtä aikaa, miten koripalloa pelataan.

”Mielestäni on hyvä asia, että henkisestä puolesta puhutaan koko ajan enemmän. Joukkuelajissa urheilijalla on joukkueympäristö, jossa suoritus tehdään, ja tulokset ovat monien tekijöiden summia. Valmentajan tehtävä on aina huolehtia kokonaispaketista”, sanoo Namika Lahdessa vanhempia juniori-ikäluokkia valmentava entinen Korisliiga-pelaaja Pekka Setälä.

Setälä pelasi Pyrinnön vuosien 2010 ja 2011 mestaruusjoukkueissa ja kävi ykkösdivisioonassa edustamassa sekä Pyrintö II:ta että BC Nokiaa mutta keskittyy nykyään ammatikseen valmentamiseen. Omina junioriaikoinaan hän edusti Suomea U16-tason maajoukkueessa.

”Onhan nuorella pelaajalla paljon kiinni siitä, että puntti alkaa tutista, mutta asiaa voi miettiä myös siltä kantilta, että onko meillä tarpeeksi pelaajia, jotka joutuvat arkipäiväisessä pelaamisessa yhtä kovatempoisiin tilanteisiin kuin maajoukkuepeleissä”, hän kertoo omista näkemyksistään.

”Koko ajan otetaan harppauksia siihen suuntaan, että A- ja B-juniorisarjamme ovat todella hyvällä tasolla, mutta matkaa on vielä jäljellä verrattuna Euroopan huippumaihin, joiden kanssa tällä hetkellä pelataan samoissa kisoissa. EM-kisoissa pärjääminen on kiinni myös siitä, millainen on pelaajan rutiinitaso taitopuolella, eikä pelkästään siitä, että tiukka tilanne jännittää.  Pitkään Suomen nuorisomaajoukkueet pelasivat B-divisioonassa, ja nyt paikat A-tasolla ovat alkaneet vakiintua.”

Setälä pohtii samaa mysteeriä, jonka varmasti jokainen valmentaja on yrittänyt urallaan ratkaista: miten jotkut pelaajat kehittyvät niin lujatahtoisiksi, että paineet lähinnä ruokkivat heitä? Kuten usein käy, keskustelussa pomppaa esille kaksi Jacksonin joukkueista tunnettua pelaajaa.

”Jordanista tai Kobesta puhuttaessa tulee aina mietittyä, mikä teki heistä henkisesti niin kovia kilpailijoita ja voittajia. Toki molemmat ovat myös epäonnistuneet, mutta esimerkiksi Jordanin pelkkää finaalisarjojen voittotilastoa voidaan pitää esimerkkinä todella kovasta kilpailijasta äärimmäisen tiukassa kilpailutilanteessa. Vaikka Phil Jackson teetti tunnetusti paljon henkistä harjoittelua, uskon, että taustalla on muutakin. Jos Jordanin olisi laittanut harjoituksissa pelaamaan mitä tahansa uutta peliä, josta kellään porukassa ei ole kokemusta, olisi hän todennäköisesti ollut voittajien puolella. Tällaisia pelureita osuu vähän väliä koripallojoukkueisiin, mutta kysymys kuuluu, voiko sellaista ominaisuutta tarkoitushakuisesti harjoituttaa. Jos esimerkiksi kouluissa tai kerhoissa eri lajien teknisten taitojen sijasta käytäisiin läpi tilan ja ajan hahmottamista sekä omaa liikkumista ja roolia suhteessa muihin pelaajiin, olisiko mahdollista havaita tätä pelurin ominaisuutta useammalla pelaajalla jo lapsuusvaiheessa?”

Setälää itseään Pyrinnön junioreissa valmensi JP Nieminen ja Korisliigassa Jarmo Laitinen ja Pieti Poikola. Erityistä henkisen valmennuksen osa-alueisiin keskittymistä hän ei muista pelaaja-aikojensa mistään vaiheesta.

”Erityisesti JP pystyi silti sytyttämään sellaisen liekin, että innostuin omatoimiseen harjoitteluun, joka vahvisti henkistä puolta. Sen avulla pelaaminen tuntui hyvältä, koska tiesi pystyvänsä siihen. Konkreettisia henkisiä harjoituksia ei siis ollut koskaan.”

Vaikka Setälä peräänkuuluttaakin kaikkein eniten taitovalmennuksen kehittämistä seuraavalle asteelle, hän olisi valmis kilpailuttamaan henkistä valmennusta tarjoavia kouluttajia. Valmentamiaan nuoriakin hän pitää tarpeeksi sivistyneinä ja kypsinä antamaan asialle mahdollisuuden. Kokeilu tietenkin vaatisi uudenlaista resurssien kohdistamista.

”Enemmän kyse on aina siitä, mihin on rahkeita taloudellisesti. Varmasti osaava kaveri, joka suostuisi pyörimään mukana kesän pelkillä kulukorvauksilla, olisi heti tervetullut mukaan. En ole tutustunut aiheeseen tarpeeksi sanoakseni etukäteen, minkälaisia tuloksia se tuottaa, mutta miksei asiaa tutkittaisi?”

 

Pika-analyysejä halki Suomen 

 

heinonentyttinuoramo2

Osku Heinonen [kuva: Tytti Nuoramo]

Osku Heinonen

Takamies, Kouvolan Kouvot

”Henkinen valmennus on minulle sitä, että valmentaja luo sellaisen tilanteen harjoittelussa, jossa henkistä kanttia koetellaan ja sitä pyritään tilanteessa parantamaan. Henkiseen valmennukseen kuuluu myös mielen ja kehon tasapainon kehittäminen ja epäonnistumisista palautuminen.

Oma mielipiteeni on, että jokainen harjoitus on koripallossa sekä fyysinen että henkinen. Henkisiä harjoituksista tekevät esimerkiksi eri tunne- ja vireystilat. Harjoittelu väsyneenä ja vihaisena vaatii enemmän kanttia kuin harjoittelu virkeänä ja iloisena. Urani varrella useat valmentajat ovat luoneet harjoituksiin tilanteita, joissa täytyy pystyä keskittymään ja toimimaan ilman, että menettää malttinsa, vaikka tuntuukin väsyneeltä ja kevyesti sanoen harmittaa.

Pelkillä fyysisillä ominaisuuksilla on mahdollista päästä tiettyyn pisteeseen, mutta siitä eteenpäin tarvitaan myös henkistä puolta. Menestyksestä fyysistä on 71 prosenttia ja henkistä 29!”

 

Jesse Niemi

Laitahyökkääjä, Joensuun Kataja

niemi_jesse-tytti-nuoramo

Jesse Niemi [kuva: Tytti Nuoramo]

”Henkinen valmennus käsitteenä on varsin laaja-alainen kokonaisuus, jonka merkitys ja tarve vaihtelee erilaisten persoonien välillä. Itse tämänhetkisellä elämänkokemuksellani lähestyn asiaa urheilijan ja opiskelijan näkökulmista, ja näissä molemmissa rooleissa ensimmäisinä asioina henkisestä valmentautumisesta mieleeni tulevat itseluottamus ja paineensietokyky. Se, kuinka vahva luottamuksesi harjoiteltuun taitoon tai opiskeltuun tietoon on, tulee itseluottamuksen kautta. Kun sekaan heitetään se vääjäämätön mahdollisuus, että joskus vain epäonnistut, niin pystytkö sulkemaan huonon tilanteen mielestäsi ja jatkamaan paineesta huolimatta suorittamistasi yhtä vahvalla tai jopa vahvemmalla luottamuksella onnistumiseen.

Olen joskus nuorempana käynyt keskustelun urheilupsykologin kanssa, ja Kataja on nyt muutaman vuoden ajan tehnyt yhteistyötä Fondo-nimisen yrityksen kanssa, joka tarjoaa henkistä valmennusta palveluna. Heidän kanssaan pelaajamme täyttivät kyselyn, jonka avulla pyrittiin selvittämään, minkälaisia persoonia joukkueen sisältä löytyy. Valmentaja sai selvityksen tuloksista apua siihen, millä eri tavoilla lähestyä eri pelaajia ja millä tavalla kritiikkiä on tehokkainta kullekin antaa. Toiset oppivat näkemällä, toiset kuulemalla tai tekemällä ja niin edelleen. Omalta osaltani en ole enempää näitä palveluita käyttänyt. Toistaiseksi olen kokenut, ettei sille ole tarvetta. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että niitä on tarjolla – jos vaikka tilanne joskus muuttuu.

Yleisesti ottaen henkiselle valmennukselle on varmasti tilausta suomalaisessa koripallossa niin kuin kaikessa muussakin. Jotkut saavat varmasti siitä paljon irti, toiset taas eivät. Se on persoonasta kiinni. Tästä syystä olenkin tyytyväinen, ettei siitä ole koskaan tehty isoa numeroa, jossa kaikkien on pakko käydä pitkiä keskusteluja henkisen valmentajan kanssa.

Mikäli Koripalloliitto kilpailutuksella mahdollistaisi kaiken ikäisille maajoukkuepelaajille henkisen valmennuksen, en näkisi mitään syytä, miksi kukaan olisi hanketta vastaan. Totta kai se on sitten fiksumpien kirstunvartijoiden vastuulla pitää huoli, että kulut ja hyödyt kohtaavat. Siihen, että henkinen valmentaja hankittaisiin vain hankkimisen ilosta ja kaikki pelaajat velvoitettaisiin istumaan pitkillä luennoilla ja pakollisissa henkilökohtaisissa tapaamisissa, en uskoani laittaisi.”

 

Juuso Sainio

sainio_jba

Juuso Sainio [kuva: JBA]

Valmentaja, Jyväskylä Basketball Academy

”Miten pidän valmentajana huolen, että jokainen pelaaja joutuu käsittelemään itselleen vaikeita hetkiä, mutta samalla tarjoan pelaajalle ympäristön, jossa tämä voi onnistua?

Näitä asioita ei mielestäni käytetä riittävän hyvin hyödyksi erityisesti nuorten pelaajien henkisen kapasiteetin kasvattamisessa. Paineensietokyky, häviämisen inhoaminen tai jopa vihaaminen ja voitosta nauttiminen ovat kaikki asioita, joita voimme valmentajina kehittää jokaisessa harjoituksessa kuitenkaan liikaa keskittymättä niihin.

Henkinen valmennus on kuitenkin vähän liian tuntematon taiteenlaji. Tulevaisuudessa otan varmasti asiasta enemmän selvää ja käännyn asiantuntijoiden puoleen. Laji- ja pelitaidot ovat tärkeitä opeteltavia asioita aina mikroista A-junnuihin, mutta mentaalipuolella ihmistä kasvattavat tekijät ovat vähintään yhtä tärkeitä.

Mielestäni kolmansien osapuolien käyttäminen apuna tässä voisi toimia hyvin – ainakin aluksi. Pitkällä aikajänteellä valmennusportaassa olisi hyvä kuitenkin olla omasta takaa yksi henkilö, joka on ottanut selvää, opiskellut ja ymmärtää näiden asioiden päälle.

Jos kuitenkin resurssit antaisivat myöten, ottaisin ilolla vastaan henkisen valmentajan palveluksia ja käyttäisin varmasti hyödyksi mahdollisuutta. Nuorten tyttöjen kanssa toimiessa henkisen puolen asiat ovat isossa roolissa päivittäisessä tekemisessä, vaikka siltä ei ulospäin aina näyttäisikään.

Huonoja puolia en pahemmin löydä siitä ideasta, että nuorten maajoukkueille hankittaisiin henkistä valmennusta. En tiedä, kuinka paljon se vaikuttaisi suoraan lopputuloksiin, mutta henkisesti vahva ja yhtenäinen ryhmä on aina valmiimpi kohtaamaan vaikeita hetkiä. En silti väitä, etteivätkö nuorten maajoukkueemme olisi henkisesti vahvoja jo nytkin.”

 

Kohti parempaa huomista

Phil Jackson avaa metodejaan pintapuolisesti kirjassaan Sacred Hoops. Teos on lukemisen arvoinen muillekin kuin koripallovalmentajille. Kyseessä on kaikkien aikojen paras urheiluaiheinen kirja.

Jacksonin esimerkistä huolimatta henkisyyden tai hengellisyyden ei tarvitse olla välttämättä rauhanpiipun polttelua ja lootusasennossa istumista. Tasapainoiseen mieleen, joka toimii tosipaikassa täydellä tehollaan, on monia teitä, ja jokaisen on löydettävä niistä sopiva.

Tätä artikkelia varten tehdyistä haastatteluista – joissa kolme neljästä vastaajasta on entisiä juniorimaajoukkueiden pelaajia – ilmenee, että kotimaisessa koripallokulttuurissa henkisyyden ajatus on ainakin lähimenneisyydessä ollut jokseenkin vieras. Niistä ilmenee myös, että asiaan suhtautumisessa on eroja toimijoiden välillä. Tärkeintä prosessissa lienee tässä vaiheessa se, että mielen ja kehon kehittämistä ei tarvitse pitää toistensa vastavoimina. 1970-lukulaisen amerikkalaisromantiikan jock– ja nerd-hahmot saavat kuolla rauhassa pois.

Kuten Niemi toteaa, pakottamalla motivoitumaton pelaaja väkisin pohtimaan turhan korkealentoisia asioita ei saavuteta mitään, ja kuka ties, ehkä Michael Jordanin lähes mielipuolista tahtotilaa ei ylipäätään voi saavuttaa tietoisesti tavoittelemalla. Osansa yhtälössä on varmasti myös sillä, että jotkut vuokralähiöistä tulevat amerikkalaisnuoret, joille ainoa vaihtoehto urheilulle on myydä huumeita, löytävät tahtotilan väistämättä olosuhteiden pakosta.

Suomalainen koripallo on tullut viime aikoina niin pitkän matkan ja on niin lähellä maalia, että tätä asiaa on syytä pohtia. Todellinen menestys on aivan kulman takana. ”Suomi on liian pieni kansa” ei kelpaa jatkossa enää koskaan selitykseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s