The Secret – Juho Nenonen ja Salon Vilpas

Koripallo

Juho Nenosen paluu Salon Vilppaan paitaan Argentiinan reissun jälkeen nosti hetkellisesti perisalolaisen koriskatsojankin suun pielen puoli astetta ylöspäin. Viime kevään Vilppaan buumin henkilöitymä nauttii edelleen rajatonta rakkautta Vilpas Ultrasin ja salolaisen korisyleisön keskuudessa. Onko Nenosen paluu yhtä mutkaton 1+1=2 -yhtälö kuin etukäteen voisi kuvitella? Lopussa taas viisi asiaa Korisliigasta.

Teksti: Juuso Sainio, Kuva: Francois Perthuis

The Secret

 

Detroit Pistons voitti NBA:n mestaruuden kaudella 1988-89, tiputtuaan kahtena edellisenä keväänä detroitilaiskannattajien sydämet särkevällä tavalla. Ensin ’87 Boston Celtcisiä vastaan ja ’88 finaaleissa Los Angeles Lakersia vastaan.

 

Puhtaasti paperilla kauden 88-89 Pistons ei ehkä ollut paras versio noiden kolmen vuoden Pistonsista, mutta se oli yhtenäisin joukkue. Laitahyökkääjän paikalla 32 minuuttia illassa tahkoava ja noin 12 pelitilanneheittoa ottava Adrian Dantley vaihtui pelaajakaupassa Dallasin Mark Aguirreen. Puhtaasti paperilla Pistons jäi ehkä tappiolle, mutta koripalloa ei tuolloinkaan pelattu paperilla vaan parketilla (olen täällä koko illan näiden fraasieni kanssa, kiitos oikein paljon).

 

Ylipäällikkö Chuck Dalyn matematiikka vaihdolle oli kuitenkin selkeä. Dennis Rodmanille piti saada enemmän minuutteja, mutta Dantley ei ollut valmis luopumaan omistaan. Aguirre pelasi tuolla mestaruuskaudella vain pari minuuttia vähemmän kuin Dantleyn keskiarvo oli. Tärkeämpää kuin yksittäiset minuuttilukemat oli, että Rodmania voitiin nyt peluuttaa ratkaisuhetkillä ilman, että joku joukkuekavereista olisi väännellyt penkillä naamaa, kuten Dantley teki.

 

Long story short: Nyt, jokainen joukkueen jäsen oli valmis joustamaan omista tilastoistaan, heitoistaan ja minuuteistaan yhteisen hyvän – voittamisen – vuoksi.

 

”The Secret of basketball is that it’s not about basketball.” – Isaiah ”Zeke” Thomas.

 

Miten h*lvetissä tämä liittyy Korisliigan kauteen 2016-17?

 

*****

 

Juho ”Martti Servo & Neponder” Nenonen liittyi kuluvalla viikolla Salon Vilppaan vahvuuteen. Viime kevään järisyttävän kovan Vilpas-buumin henkilöitymä kävi Kouvolan Game 5:n jälkeen kahdessa eri argentiinalaisseurassa pelaamassa baskettia, mutta ulkomaalaispelaajan elämä on arvaamatonta Argentiinan sarjassa.

 

Joten, olohuoneen ikkunan maisemaksi vaihtui jälleen varsin ennalta-arvattava Salo.

 

Nenonen ehti harjoittelemaan Vilppaan kanssa jo muutaman viikon ennen virallisen sopimuksen syntymistä, joten siirtymävaihe pelillisesti ei varmasti tule olemaan yhtä pitkä kuin se voisi esimerkiksi uuden jenkkihankinnan kanssa olla. Nenonen on fiksu pelaaja ja pääsee varmasti samalle pelikirjan sivulle päävalmentaja Joonas Iisalon kanssa verrattain nopeasti.

 

Joku vääräleuka huomauttaa tässä vaiheessa, että Vilpas otti ihan aikuisen miehen selkäsaunan Kouvolassa keskiviikkona, mutta sellaista on elämä. Vilpas oli pelannut jo pyöreästi laskettuna 120 omalle tasolleen keskinkertaista minuuttia korista ennen keskiviikkoa, jolloin tuulettimia väistellyt pökäle kohtasi vihdoin tekijänsä.

 

Huonoja matseja tulee jokaiselle hyvällekin joukkueelle kauteen se tusina, eikä mikään joukkue pysty raapimaan jokaista huonoa ottelua kotiin vaikka sillä olisi viisi Desmond Williamsia tai Juwan Statenia viisikossa.

 

Näistä alustuksista huolimatta Nenosen paluu jo entuudestaan laajalla materiaalilla ja uomiinsa saadulla rotaatiolla pelaavan Vilppaan riveihin nostaa esille kysymyksiä. Taklataan niitä yksi kerrallaan.

 

1) Rotaatio

 

Vilpas on pelannut alkukauden yhdeksän pelaajan syvyisellä rotaatiolla. Vakiorotaation pienimmät minuutit on kirjauttanut backup-takuri Aatu Kivimäki, reilut 13 minuuttia per kamppailu. Yksikään pelaaja ei ole pelannut puolen tunnin keskiarvoilla, sisäpelaaja Al’lonzo Colemanin pitäessä kärkipaikkaa vajaan 29 minuutin peliajallaan.

 

Nenosen debyytin 19 minuuttia ei tule varmasti ainakaan merkittävästi tippumaan jatkossa, joten on todella mielenkiintoista nähdä, miten minuutit tulevat asettumaan tulevien viikkojen aikana. Nenonen ei suoraan tietenkään syö esimerkiksi Kivimäen tai Michael Poundsin minuutteja, mutta etukentän rotaation laajentuessa Vilppaalle aukeaa työkaluja peluuttaa isompia viisikoita pidempiä pätkiä.

 

Like it or not, jonkun pitää luopua minuuteistaan. Vahvaa kautta pelaava Coleman on pelaajana kenties Vilppaan absoluuttisesti kovin yksilö ja vaikuttaa kaikin puolin hyvältä joukkuepelaajalta. Kaikki on kuitenkin hauskaa niin kauan, kun pelaat yli 28 minuuttia illassa, saat runsaasti pallokosketuksia ja joukkue voittaa otteluita. Miten käy miehen puolustusaktiivisuuden, joka ei tähän asti ole ollut aina tähänkään asti virheetöntä, mikäli minuutit ja kosketukset vähenevät?

 

Minuuttien ja tuntuman kanssa tasapainoilu on kymmenen pelaajan syvyisen rotaation kanssa vaikeaa. Jokaiselle pitäisi pystyä tarjoamaan riittävästi minuutteja, jotta pelaaja tuntisi panoksensa merkittäväksi ottelun lopputuloksen kannalta. Samaan aikaan yksikään pelaaja ei halua a) istua penkillä kymmentä minuuttia stinttiensä välillä, tai b) pelata vain kahden minuutin pätkissä, koska rytmiin pääseminen tällä tavalla on vaikeaa.

 

Iisalolla on mielenkiintoinen palapeli käsissään. Jo pelkkien viisikoiden ja vaihtosapluunoiden seuraaminen tuo oman, hienon lisänsä Vilppaan kevääseen.

 

2) Kokoonpanon lopullinen muoto

 

Tämä on ollut Vilppaan voitokkaan kauden kuumin puheenaihe. Yhdessä vaiheessa alkukautta jopa Williams oli vaihtohuhujen kohteena, mutta ne huhut loppuivat heti kun miehestä kuoriutui 2010-luvun vastine parhaiden vuosien Kobe Bryantille.

 

Jatkuva spekulaation kohde on tämän jälkeen ollut The Neljäs Jenkki, tarkemmin sanottuna Nathan Buss. Colemanin parina kauden aloitti allekirjoittaneen ikuinen suosikki ja täten luonnollisesti rikollisen aliarvostettu Dantiel Daniels (#FreeTielDaniels). Esimerkillisesti skriinaava, hyvin rullauksiin irtoava ja vahva vitospaikan pelaaja harjoittaa kuitenkin ammattiaan tällä hetkellä Divari-B:n PeU Basketin riveissä ja harjoittelee Vilppaan kanssa.

 

 

Puolikuntoisen Maurice Pearsonin käytyä kokeilemassa ottelun verran onneaan viikinkipaidassa, tuli vuoronumeronsa kanssa Salohallin ovista sisään Bussin Nathaniel.

 

Buss on mielenkiintoinen pelaaja. 206-senttinen, riittävän ulottuva pelaaja joka osaa teoriassa heittää kaaren takaa ja samalla suojella korirengasta riittävän hyvin, jotta yhtälön tulos jäisi positiiviseksi.

 

13 ottelussa Buss on väläytellyt osaamistaan, mutta 8,3 pisteen ja 4,1 levypallon keskiarvot 31,8% osumistarkkuudella bonuskaaren takaa ovat lukemia jotka saavat raapimaan takaraivoa. Buss ottaa vain 7 heittoa ottelussa, eikä vaadi palloa hyökkäyksissä tai metsästä omia ratkaisujaan, mikä on ehdottomasti positiivinen merkki.

 

Mutta.

 

Buss ei ole rullaaja, eikä alle 32% osumatarkkuus kaaren takaa aiheuta pelonsekaisia olotiloja vastustajissa pick&pop –tilanteissa. Puolustuspäässä Buss yrittää kyllä, mutta ei saa käännettyä viivan alle jäänyttä tulosta positiiviseksi kun puhutaan jenkkivahvistuksesta.

 

Nenonen tekee kaiken sen minkä Buss, mutta pykälän verran paremmin. Viime kaudella 39,4% kolmosistaan osunut Nenonen on uhka kymmeneen metriin asti, paikkaa puolustuspäässä puutteitaan aktiivisuudella ja jatkuvalla puhumisellaan.

 

Mikä on Bussin rooli kevätkauden Vilppaassa? Jos mies vaihtuu, minkä tyyppiseen pelaajaan hän vaihtuu? Lobbaustoimisto Juan Manuel Sainio tarjoaa kustannustehokasta vaihtoehtoa Tiel Danielsin (#FreeTielDaniels) muodossa, mutta samalla on tosissaan todettava, että hyvälle rullaajalle ja skriinaajalle on Vilppaan rosterissa tilaa.

 

Mitä useammin Vilpas saa pakotetta skriineistä vaihtoja ja Statenille tai Williamsille isoja mörköjä vastaan kaarelle, sitä useammin vastustaja joutuu auttamaan esimerkiksi Mikko Koivistosta ja Okko Järvestä aivan liian syvälle. Coleman on hyvä lyhyiden rullauksien mies, mutta rimalle asti rullaajana mies ei vaadi ihan järjettömän paljon apuja. BC Nokia sai Vilppaan hyökkäyksen jäihin vaihtamalla palloskriinit, eikä Joni HarjulaHenri Hirvikoski –bromance ollut järin suurissa ongelmissa Colemanin, saati Bussin kanssa korin läheisyydessä.

 

Viimeisen jenkin kohtalo on vielä tammikuun alussa mysteeri Vilppaan paletissa, mutta sen kohtalo määrittää Kataja-Seagulls-Vilpas –kolmikon voimasuhteet kevääseen siirryttäessä.

 

3) I gotta get mine

 

Ja tämä on kenties se suurin kaikista. Isaiah Thomasin ”The Secret”.

 

Korisliiga-joukkueen dynamiikka on lähes aina samanlainen. Vaikka miten puhallettaisiin yhteen hiileen ja tehtäisiin töitä yhteisen tavoitteen eteen, pelaavat useimmat jenkit silti seuraavasta sopimuksestaan. Eikä tilannetta helpota lainkaan se, että agentit ovat korvan juuressa muistuttamassa jatkuvasti, minkälaisilla keskiarvoilla voisivat portit aueta mihinkin sarjaan.

 

Vilppaan kohdalla voidaan ottaa esimerkkitapaukseksi vaikka komeetan lailla sarjan eliittiin noussut Williams. Keskimäärin 12 pelitilanneheittoa ja kolme vapaaheittoa per ottelu ottava pelaaja pitää palloa käsissään paljon ottelun aikana, kykenee pelaamaan pelipaikkoja 2-3 ongelmitta sekä nelospaikkaa pienissä viisikoissa.

 

Nenonen ei luo heittoja juurikaan kuljetuksesta, mutta kuten kuka tahansa miehen profiilin pelaaja, tarvitsee heittoja ollakseen maksimaalisella tavalla avuksi joukkueelleen. Viime kaudella Nenonen otti yhdeksän heittoa ottelua kohden ja yli 39% osumatarkkuus kaaren takaa on lukema, jonka varjolla heittoja olisi syytä ottaa enemmänkin.

 

Mutta tässä pääsemme mahdollisen ongelman ytimeen. Nenonen ja Williams eivät kilpaile suoraan samoista heitoista, mutta pallonhallintoja on otteluissa kuitenkin rajallinen määrä, kuten myös heittoja. Williams totesi Basket.fi:n haastattelussa tähtäävänsä aina Euroopan kovimpiin sarjoihin uransa aikana. 25-vuotiaalla laiturilla on rajallinen määrä vuosia huipulla ennen kuin räjähtävä urheilullisuus alkaa hiipumaan ja miehen kovin lyömäase menettää tehoaan.

 

Buzzer beatereilla kolme voittoa Vilppaalle ottanut Williams tietää agenttinsa kanssa varmasti sen, että voittavan joukkueen pelaajia pidetään korkeammassa arvossa kuin häviävän, vaikka vähän vaatimattomammillakin tilastoilla. Onko Williams siltikään valmis luopumaan esimerkiksi kahdesta heitosta ja kahdesta peliminuutista per ilta yhteisen hyvän vuoksi? Lukemat eivät tunnu isoilta, mutta kun panoksena on seuraava sopimus ja pelaajan kyky tehdä itselleen dollareita, nämä kysymykset muuttuvat potentiaalisesti isoiksi.

 

Samaan aikaan Matias Ojala pelaa 26 minuuttia illassa ja ottaa kahdeksan heittoa per ottelu. 10,8 pisteen ja 3,7 levypallon keskiarvot ovat Ojalalle uran parhaat.

 

Mies hankittiin, ainakin jollain tasolla, teoriassa, mahdollisesti, Nenosen korvaajaksi. Ojala on onnistunut roolissaan loistavasti.

 

Vilpas Ultrasin ja Salohallin yleisön suurin suosikki on nyt kuitenkin takaisin kaupungissa.

 

*****

 

Nämä ovat niitä asioita, jotka tekevät Vilppaan kevään palapelistä äärettömän mielenkiintoisen. En halua maalata piruja seinälle, vaikka siltä nyt kuulostaakin. Henkilökemioiden kanssa ei itsessään ole varmasti mitään ongelma. Nämä ovat, korostan vielä kerran, kuitenkin aitoja ja mielenkiintoisia kysymyksiä.

 

 

5 Things

Jatkan tätä Zach Lowe –apinointia niin kauan kunnes joku käskee lopettamaan, jonka jälkeen jatkan samalla sapluunalla koska ihan sama.

 

 

1) Joonas Cavénin talvihorros

 

Joulukuun alusta laskien Cavén on rikkonut kymmenen pisteen rajapyykin 0 kertaa. Peliaika on vaihdellut vajaasta 25 minuutista kahdeksaan minuuttiin. Paras ottelu tällä aikavälillä on Kouvoja vastaan pelattu vierasottelu (83-65 –voitto). Viisi pinnaa, seitsemän levyä ja torjunta.

 

Tärkeä lukema on seitsemän levypalloa. Kun Cavén löytää syvältä sielustaan sen vaihteen, jolloin mies kamppailee, on aktiivinen ja aggressiivinen. Se vaihde on vaan harmillisen usein kadoksissa. Joonaksella on ihan joka ikinen työkalu Korisliiga-menestykseen kun Cavénia tarkastellaan tyhjiössä.

 

Koripallon on kuitenkin kasa 1vs1-tilanteita 5vs5 –ympäristössä, jossa vastustaja haluaa tehdä olostasi mahdollisimman vaikean ja viedä sinut epämukavuusalueellesi. Joku voisi todeta, että nyt olisi tilaisuus tehdä olonsa mukavaksi epämukavuusalueellaan ja kääriä hihat.

 

 

2) Karhun takakentän roolitus

 

Bojan Sarcevic, Joonas Lehtoranta ja Tate Unruh ovat löytäneet Kauhajoen liikuntahallilla pikkuhiljaa roolinsa Sami Toiviaisen pelikirjan sivuilla. Herrat ovat muodostaneet Karhulle herkullisen takakentän ja ovat siivittäneet joukkueen sarjataulukon kolmannelle sijalle.

 

Kevin Waren vaihtaminen Unruhiin on avannut Karhun hyökkäyspelaamista ja varmistanut sen, että millä tahansa takakentän kombinaatiolla joukkue pelaakin, on kentällä läsnä pallollista varmuutta ja palloskriiniosaamista, sekä kaukoheittovoimaa.

 

Unruhin täysin järjenvastainen 51,7% osumatarkkuus kaarelta verrattuna Waren 25% kivinäytökseen on jo pelaajan henkilökohtaisen pistetuotannon kannalta merkittäviä asioita, mutta elintärkeä muutos viisikkohyökkäämisen kannalta. Unruhin rooli toissijaisena pallonkäsittelijänä viisikoissa ei ole johtanut kuin yhteen syöttömerkintään per ottelu, mutta 15 pinnaa ja 4,1 levypalloa ottelua kohden ovat tuoneet Karhulle tarvittavan lisäbuustin, jonka avulla joukkue on alkanut suorittamaan pelaajamateriaalin edellyttämällä tavalla.

 

Härkämäisen Devonne Gilesin lisääminen joukkueeseen avaa Karhulle mahdollisuudet kevyesti välieriin asti, mikäli joukkueen terveystilanne ei nykyisestä merkittävästi huonone.

 

 

3) Kotijoukkueiden sarja

 

Tämä trendi alkoi jo alkukaudesta ja on vahvistunut kauden edetessä. Vain kaksi joukkuetta, Vilpas ja Seagulls ovat noin 20 pelatun ottelun kohdalla liikkeellä positiivisella vierassaldolla (7/3).

 

Surullisimmat rekordit löytyvät vähemmän yllättäen sarjan häntäpäästä, jossa BC Nokia, Kouvot (!!!) ja KTP ovat voittaneet vain yhden vierasottelun. Sarjajumbo Korihait ei ole vielä avannut voittotiliään vieraissa, mutta kotisaldo 4/6 pitää joukkueen edelleen KTP:n taustapeileissä.

 

Eivätkä ottelut ole keskimäärin edes tiukkoja. Vain Seagulls (80,6-78,7) on plussalla piste-erojen puolesta ja sarjan neljä viimeistä joukkuetta ottavat tauluun keskimäärin yli kymmenen pistettä per vieraspeli.

 

Tilastot kaiken järjen mukaan tasaantuvat hieman loppukauden aikana, mutta kyllä tämä kieltämättä herättää kysymyksiä. Mistä tämä johtuu? Kulkevatko joukkueet Onnibussin kanssa vierasmatseihin? Onko ABC:n noutopöydissä jotain vikaa?

 

 

4) Eldar Skamo – Matchup-ongelma

 

Eldar Skamo saattaa olla suurin syy sille, miksi haluan BC Nokian selviytyvän pudotuspeleihin. Kun jokainen pallonhallinta kasvaa edellistä tärkeämmäksi, kasvaa Skamon arvo isona, monipuolisena ja hyvin liikkuvana laiturina.

 

Erityisesti Skamon käsittämätön pelisilmä ja syöttötaito, sekä kyky pakittaa pienempiä pelaajia syvälle maalatulle alueelle on ase, mitä Ville Tuominen tulee varmasti käyttämään, mikäli näätäpaitojen tie vie pudotuspeleihin. Skamon nousu Oliver Vidinin koirankopista liigan tämän kauden positiivisimmista yllätyksistä on ollut hienoa seurattavaa.

 

Keskiarvoiksi Skamo on nakutellut itselleen jopa tyypilliset lukemat, 9,6 pistettä, 5,6 levypalloa, 4,0 syöttöä ja 1,4 riistoa ottelua kohden. Keep on keeping on, Eldar.

 

 

5) Vesa-Pekka Laineen paluu Salohalliin

 

Vesku Laine on löytänyt monen Vilppaan vuoden jälkeen uuden kodin Uudestakaupungista. Reilussa 18 minuutissa 7,5 pinnaa ja 2,2 syöttöä ottelua kohden on varsin kunnioitettava suoritus backup-takurilta ja Laine on tekemässä itselleen ehdottomasti liigauraa instant offense –penkkipelaajana.

 

Mieltä lämmittäviin hetkiin Laineen vahvan joulukuun (11,7 pistettä/2,7 syöttöä) aikana lukeutuivat Kouvoja vastaan heitetyt 21 pistettä, sekä Veskun paluu Salohallin tutun yleisön eteen. Ottelun ekan kympin aikana jokaisen Korihaiden pisteen tehnyt Laine tulitti 18 pistettä ja jakoi kolme koriin johtanutta syöttöä, heittäen normaalille ihmiselle täysin mahdottomia kolmosia Salohallin vaikeiden rautojen keskelle.

 

Kaaren takaa 5/8 ja lämpimät suosionosoitukset Salohallin yleisöltä jokaisen onnistumisen jälkeen. Nämä lämmittävät keskellä lumetonta Suomen talvea.

 

Palaamme samanlaiselle, mutta kuitenkin niin erilaiselle astialle kuukauden päästä. Liiga pitää muutaman päivän breikin, mutta menkää katsomaan junnukorista ja syömään mokkapaloja viikonloppuna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s