Rotoruan lahja koripallolle: Steven Adams

Koripallo

Upea, majesteetillinen, uljas… Steven Adams ansaitsee kaikki edellä mainitut arvonimet, kun katsoo miehen jolkottelua parketilla pitkät hiukset hulmuten ja musketööriviikset väpättäen! Ensi silmäyksellä ei uskoisi, että jäpikkä on vasta 23-vuotias miehenalku. 

 

Teksti: Tuukka Puonti, Kuva: Internet

 

Uuden-Seelannin Rotoruasta ponnistan Kiwi Phenomin erikoisesta taustasta ei puutu dramatiikkaa.

 

Kahdeksantoista sisaruksen katraasta (tähän väliin shoutoutit o.g. Kyösti Karjulalle) Adams on nuorin. Veljesten keskipituus asettuu keskimäärin 206 senttimetriin ja sisarukset ovat keskiarvoltaan noin 180-senttisiä, eli painikavereista ei junnuna ole ollut puutetta!

 

Steven ei syntynyt koripallo kädessään ja treenannut hulluna 3-vuotiaasta saakka, päinvastoin. Nuorta meistä ei erityisemmin urheilu ja koulu kiinnostanut.

 

Vuonna 2006 Steven menetti isänsä ja täten myös isähahmon, joka olisi vahtinut ja suojellut. 13-vuotias pojankloppi alkoi skipata koulupäiviä ja hengailla paikallisen rikollisjengin kanssa, jolloin mopon sarvet alkoivat karata nuoren kaverin käsistä vääjäämättä.

 

Koripallon ja maailman onneksi Stevenin yksi monesta isoveljestä, Warren näki homman valuvan hyvää vauhtia kaivoon ja hän otti pojan suojaansa Wellingtoniin Rotoruan kaduilta. Warren Adams sattui olemaan ammattikoripalloilija ja hoiti pikkuveljensä yhdessä hyvän ystävänsä Kenny McFaddenin kanssa koripalloakatemiaan sekä kouli kuopuksen joten kuten koulukuntoiseksi.

 

Adamsin huikea koko ja hyvä valmennus auttoivat häntä hyvään alkuun koripallopolullaan. Koulu oli edelleen ongelma, vaikka kiwijärkäle kävikin tunneilla aktiivisesti. Opiskeluvaikeudet aiemmilta vuosilta ja erilaisuus muihin oppilaisiin vaikuttivat hänen opiskeluihinsa niin, että koripalloscoutit epäilivät miehen mahdollisuuksia päästä Jenkkilän yliopistoihin.

 

Adamsin ympärille oli hänen onnekseen kasaantunut useita häneen uskovia aikuisia, jotka vuoroin treenasivat häntä koripallossa aamukuudelta ennen koulua ja pari tuntia koulun jälkeen, sekä opettivat häntä koulussa ylimääräisillä yksityistunneilla, jotta poika voisi kiriä muut oppilaat kiinni. Hahmottaakseni hieman työmäärää: Steven ei osannut kirjoittaa tullessaan lukioon.

 

Skarppaus koulussa kannatti ja lentokone vei hobittien kotikonnuilta Pittsburghin yliopistoon.

 

Lukioaikoina kokonsa ansiosta vailla vastusta mylvinyt Adams kohtasi kokoisiansa järkäleitä Ameriikan maalla. Tämä ei Adamsia häirinnyt, vaan pikemminkin auttoi häntä luomaan kenttäpersoonaansa. Työmyyrä, joka ei hätkähdä mistään, eikä myöskään kunnioita ketään.

 

Tänä päivänä NBA:ssa pelaava Kiwi-soturi on yksi liigan kovimmin töitä tekevistä pelaajista. Oklahoma City Thunderin varattua Adamsin kahdentenatoista pelaajana vuoden 2013 draftissa oli aika osallistua joukkueen kesäleireille.

 

Peluri kertoo legendaa training campilla tapahtuneesta välikohtauksessa, jossa Adamsin energisyys sai todellisen veteraanin, Kendrick Perkinsin käämit kärähtämään. Perky Perk naulasi kyynärpään Uuden-Seelannin tulokkaan rintakehään, kääntyi ympäri ja huusi “I’M THE ONLY SILVERBACK!!”, johon Steven vastasi tuijottamalla silmät pyöreänä ja naurahtamalla. Perkins ymmärsi miehen reaktiosta Adamsin todella tulleen töihin ja käsitti, että nuori kolli ei välitä tippaakaan vastustajastaan, vaan pelaa täysillä joka tilanteen.

 

 

Yksi Adamsin eduista tullessaan NBA:han oli kenties se, että hänen tietämyksensä NBA-pelaajista oli hänen veljensä huoneen seinässä roikkunut juliste Larry Birdistä ja joku satunnainen NBA-konsolipeli, jossa paras pelaaja oli Peja Stojakovic. Nykypäivän starat olivat hänelle vain pelaajia muiden joukossa, joten kunnioitusta ei herunut. Mies ei tuijottanut LeBron Jamesia monttu auki ekassa matsissa, kuten ehkä muut vasta NBA-uraansa aloittavat pelaajan alut.

 

Adamsin alokaskaudella mies aiheutti jos jonkinnäköistä hämmennystä veteraanien keskuudessa rymistelemällä levypalloihin ilman anteeksipyytelyä ja pelaamalla kiven kovaa puolustusta. Adams sai osansa turhautuneista kyynärpäistä ja jabeista. Parasta näissä tilanteissa? Adamsin ilme ei värähdäkään, kun Vince Carter jysäyttää kyynärpään leukaan. Mies tekee töitä, eikä anna pikku juttujen häiritä, kun kellokortti on leimattuna.

 

On Adams toki kommentoinutkin kyseisiä tilanteita. Vastaus siihen, häiritseekö muiden pelaajien runnomiset häntä oli, että toimittajien ja päälle käyvien pelaajien pitäisi nähdä hänen siskonsa, viitaten Valerie Adamsiin: tuplaolympiakultaa kuulantyönnössä voittanut 193-senttinen, 120-kiloinen voimanpesä.

 

Ilmeetön työmyyrä on kerännyt oman fanikuntansa etenkin Oklahomassa. Vilpitön Adams on sympaattinen näky kentän ulkopuolella. Paksua murretta vääntävä 213-senttinen kolossi on lämminsydäminen, jalat tukevasti maassa oleva nuorimies jolta ei puutu huumorintajua.

 

Joukkuekaveri Enes Kanterin kanssa miehet ovat perustaneet Stache ‘Bros –duon, jossa miehet luonnollisesti komeilevat ylväiden ylähuulikarvoitusten kanssa. Steven on ottanu muskettisoturin kanget haltuun, Enes on lähtenyt enemmän Magnum P.I.:n Tom Selleckin linjalle.

 

Viiksiseikkailujen lisäksi Adams on ansioitunut suursyömärinä, joka on ollut huumorin aiheena joukkueen sisällä. Nick Collisonin kertoma legenda kertoo, että mies nautti Miamin matkalla Whole Foodsista välipalan, josta matka jatkui italialaiseen ja siitä sushi-ravintolaan, jonka jälkeen Adams oli valmis syömään illallista joukkueen kanssa (illallinen sisälsi alkupalan, kaksi pääruokaa ja jälkiruoan).

 

Hyvän huumorintajun, ison ruokahalun ja sinikauluksisen työmoraalin omaava NBA:n oma Khal Drogo (Adamsia on luultu Jason Momoaksi Kroatiassa) ymmärtää historiansa. Sen sijaan, että hän loikoilisi ison palkkakuitin kanssa altaanreunalla kauden päätteeksi, mies matkustaa takaisin kotipaikoilleen vetämään korisleirejä nuorille. Koripallon suosio on pelkästään Adamsin ansiosta noussut valtavasti Uudessa-Seelannissa ja oma veikkaukseni on, että Adamsin lempeän ja inhimillisen luonteen ansiosta muutama nuorukainen on palannut koulun penkille heikoilta teiltä.

 

 

NBA:ssa on valtava määrä uskomattomia pelaajia ja superstaroja, jotka painavat 50 pistettä peleihin ja vääntävät triplatuplia viikoittain, mutta harvoin löytyy Steven Adamsin kaltaisia timantteja. Pelaajia, jotka eivät ole statistiikan valossa staroja, mutta keräävät kannattajakuntaa raa’alla työllä.

 

Adamsiin voi joissain määrin samaistua, vaikka kyseessä onkin 213 senttinen, 115 kiloinen, tribaalitatuoitu uusiseelantilainen. Adams on väläyttänyt jo kehittyneensä huimasti. Alokaskaudellaan hän oli 369. pelaaja +/- tilastoissa, kun viimekauden lukema oli 34. ja siihen päälle 12. sija puolustuspään tehoissa.

 

Rankan taustansa ansiosta Adams on valmis uuvuttavaan työhön menestyksensä eteen. Omien sanojensa mukaan, Steven on kaukana tavoitteestaan, mutta oikealla suunnalla ja hän on tottunut pitkiin matkoihin.

 

Toivon, että Adams löytää entistä suuremman menestyksen pelikentillä ja jalat pysyvät maassa yhtä tiukasti, kuin ne ovat nyt!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s