One Night In Kisahalli ja Korisliigan MVP-katsaus

Koripallo

Töölön Kisahallissa pelattu EM-karsintaottelu Suomi-Espanja ei tuloksen perusteella ollut juuri normaalia karsintamatsia kummoisempi. Ennakkosuosikki voitti ottelun nihkeän alun jälkeen ja altavastaajana otteluun lähtenyt Suomi hyytyi loppua kohden, ja tulihan sitä eroakin loppuviimein melkein 20 paunaa. Tuloksen takaa löytyy kuitenkin toivoa, uskoa ja valtava määrä potentiaalia. Tekstinpätkän loppupäässä mukana myös Korisliigan MVP-tilannekatsaus ja bonuksena 5 Things- lista.

Teksti: Juuso Sainio, Kuva: Francois Perthuis

I – One Night In Kisahalli

Suomi 54. Espanja 72.

 

Töölön Kisahallin 607-päinen yleisö osoittaa suosiotaan päätössummerin soittaessa. Muutamaa päivää myöhemmin Suomi häviää Ruotsille tuntuvasti EM-karsintojen päätösottelussaan, mutta se on lopulta yhdentekevää. Se, mitä Kisahallissa tapahtui, antoi uskoa ja toivoa suomalaisen koripalloilun tulevaisuuden tilasta.

 

Pekka Salmisen saavuttua maajoukkueen peräsimeen kesällä 2015, pyörivät isoimmat kysymyksen aiheet maajoukkueen ikärakenteen nuorentamisessa, tai pikemminkin sen aikataulussa. Suomella on lupaavia, lahjakkaita nuoria pelaajia jonoksi asti ja U20-ikäkausimaajoukkueen puuttumisen vuoksi (…) kansainvälisiin peleihin johtavan jonon pullonkaula on A-maajoukkueen porteilla.

 

Syksyn karsintaikkunassa pelannut joukkue oli koostumukseltaan varsin erilainen kuin viime helmikuussa Ruotsille 49-59 –tappion kärsinyt joukkue. Vain Sofia Pelander, Anni Jämsä, Henna Salomaa, Minna Sten ja Helmi Tulonen pelasivat helmikuun sekä marraskuun karsintaikkunassa. Kokeneempien pelaajien tilalle Salminen valitsi mm. -99 syntyneen huippulupaus Lotta-Maj Lahtisen, -98 syntyneen Sofia Rajalan, -97 syntyneen Nina Augustinin ja 23-vuotiaan Evita Iiskolan.

 

Pelaajatyyppeinä tilalle tulleet yksilöt olivat myös kokeneemmasta kaartista varsin selvästi eroavia. Salmisen sisään ajama vielä aikaisempaakin pykälää, kenties kahta aggressiivisempi ja aktiivisempi puolustus sopi marraskuussa parketilla nähdylle maajoukkueelle täydellisesti.

 

Pelander pääsi oikeuksiinsa puolustuspäässä parkettia toteuttaen joukkueen puolustussysteemiä loistavasti ja pakottaen Espanjan isot pelaajat jatkuvasti ongelmiin pallon kanssa, ohjaamalla nämä kohti tuplauksia ja vieden kaiken ylimääräisen tilan ja ajan pois puolustettaviltaan. Takakentällä Iiskola kirjautti neljä riistoa vyölleen ja nuori Lahtinen kuului Espanja-ottelun vahvimpiin suorittajiin vajaan 14 minuutin peliajallaan ollen jatkuvasti piikkinä espanjalaistakurien lihassa.

 

Itse ottelun avausjakso oli parasta koripalloa mitä olen maajoukkueelta nähnyt kenties koskaan. Ainoa hetki joka kilpailee Espanja-ottelun avausjakson kanssa on Sini Mäkelän puolustusklinikka jotain pahaa-aavistamatonta englantilaistakamiestä vastaan Kisakalliossa muutama kesä sitten, mutta palataan näihin yksittäisiin timantteihin tulevissa kirjoituksissa.

 

Suomi juoksi hyökkäyksiään vauhdilla, liikutti palloa hienosti ja uskalsi tilanteen auetessa haastaa maailmanluokan vastustajiaan – onnistuneesti. Paremmalla viimeistelyllä Suomi olisi karannut avausjaksolla kenties 15 pisteen karkumatkalle.

 

Tämä siis joukkuetta vastaan, jossa pelasi viisi olympiahopeamitalistia ja kasa järkyttävän kovia kansainvälisen tason pelaajia. Anni Mäkitalo oli ottelun avauspuolikkaalla vähintään yhtä hyvä kuin espanjalaiset kilpakumppaninsa ja pelasi todella hienot 23 minuuttia pointtina kun vastassa oli yksi kovimmista mahdollisista vastustajista koko maailmassa.

 

Jakson loppua kohden Suomen hurmiotila vähän laantui, mutta toiselle jaksolle lähdettiin silti, ja ymmärtäkää nyt kun sanon tämän, täysin käsittämättömästi Suomen 21-16 –johdossa.

 

Nuorella ryhmällä pelaaminen on tässä vaiheessa tasoa ”peaks and valleys”, jossa ne laaksot ovat vielä jossain Ruotsi-vierastappion tasalla. Huippujen ollessa kategoriassa ”avausjakson dominointi vs. olympiahopeamitalisti”, mä en jaksa edes kiinnostua mistään muusta.

 

Toisella jaksolla Espanja vyörytti hirveällä tempolla ja kovuudella päälle, heitellen sopivasti sekaan paikkaprässiä ja muuta lauantai-illan teemaan sopivaa pikkukivaa ja otti kamppailun hallinnan luonnollisesti itselleen. Siis, come on, se on olympiahopeamitalisti.

 

Suomen näkökulmasta vaikeatkin hetket toivat mukanaan aivan sairaan hienoja välähdyksiä siitä, miltä maajoukkueen tulevaisuus näyttää. Tulonen, 189-senttinen täydellisen nelospelaajan prototyyppi pelasi vahvuuksillaan maailman parhaita pelaajia vastaan ja sen sijaan, että olisi jäänyt kentällä pieneksi ja kadonnut varjoihin, säkenöi. Lahtinen toi puolustuksensa lisäksi hyökkäyspäähän rohkeutta ja niin törkeän komean crossoverin, ettei sen edessä pysynyt yksikään espanjalainen lauantai-illan lämmittämässä Kisahallissa.

 

Tulosen saldo matsissa, 14 pinnaa. Lahtinen: 2 pistettä, 3 koriin johtanutta syöttöä ja häikäisevän ennakkoluulotonta pelaamista nuorelta takamieheltä.

 

Toisella puoliajalla Espanja piti ottelun hallussaan rutiinitason tuomalla varmuudella ja käytti Suomen virheet armotta hyväkseen. Silti, lopputuloksesta huolimatta, tämä oli kymmenen pinnan peli. Espanja ei päässyt karkuun, eikä päässyt yhdessäkään pallonhallinnassa helpolla. Suomi oli, perhana sentään, todella saamarin hyvä.

 

Eivätkä Suomen onnistumiset rajoittuneet pelkästään nuorisokaartiin vaikka heistä tässä enemmän onkin puhuttu. Minna Sten toimi rauhoittavana hahmona kentällä vaikeina hetkinä ja oli Salmisen pelikirjan kulmakivenä molemmissa parketin päädyissä, naulaten pari todella komeaa kolmosta ja repien 8 levypalloa 12 pisteensä kylkeen. Anni Jämsän vajaat kuusi minuuttia olivat juuri niin vakuuttavat, kuin kenenkään pelaajan kuusiminuuttinen voisi koripallo-ottelussa ikinä olla.

 

Maria Asurmendin sateenkaari-kolmonen summerin soidessa venytti eron tulostaululla harmittavasti 18 pinnaan, mutta Kisahallin suosionosoitukset Naarassusille (olemmeko me aivan varmoja tästä lempinimestä?) olivat enemmän kuin ansaitut. Tämä on se taso, millä tätä joukkuetta on syytä arvioida jatkossa.

 

(By the frickin’ way, voi luoja kuinka hieno pelaaja Asurmendi on. All-time top-5 –suosikkeihin heittämällä heti ensisilmäyksellä. Aivan käsittämätöntä operoimista takamiehen tontilta, eikä Asurmendin puolustaessa ole varsinaisesti mukava pelata. Tiputti, valitettavasti, yhden suomalaisen puolinopeassa hyökkäyksessä in’n’out-to-hesitation -liikkeellä ja VOI JESTAS MIKÄ PELAAJA.)

 

Suomen kohdalla suurimmat ongelmat tulevissa(kin) EM-karsinnoissa aiheuttavat karsintaikkunoiden paikat keskellä kautta. Esimerkiksi suomikoriksen kovimpiin lupauksiin kuuluva Tulonen pelaa suurella todennäköisyydellä Duquesnen paidassa NCAA-korista kun Suomi kamppailee seuraavan kerran pääsystä EM-kisoihin.

 

Tämän takia maajoukkueen kehityksen odottamisessa on osattava olla kärsivällinen. Salmisen puheet noin 5 vuoden päähän katsomisesta ovat realistisia. Okei, samalla tylsiä, mutta maalaavat todenmukaista kuvaa.

 

Tuon viiden vuoden päähän katsottaessa tällä hetkellä NCAA-korista tahkoavat pelaajat, sekä mm. Tulonen, ovat kaikki valmistuneet opinahjoistaan ja ovat maajoukkueen käytettävissä tärkeimmissä mahdollisissa otteluissa. Todennäköisesti tuolloinkaan Suomi ei pääse valitsemaan absoluuttisesti parhaasta 20-25 pelaajan ringistä pelaajia karsintaotteluihin, mutta mikäli Salminen saa työrauhan, on maajoukkueen runko ja rutiinitaso jo sitä luokkaa, että muutaman pelaajan poissaolon Suomi jo kestää.

 

Enää tarvitaan se työrauha. Ja erään keskustelupalstan kirjoittajille tiedoksi, että joka perkeleen käänteessä ei tarvitse kitistä HBA-pelaajien määrästä maajoukkuetoiminnassa ja pelaajien ”suosimisesta” maajoukkuevalinnoissa. Tässä maassa on vielä, tällä hetkellä, suurinpiirtein kaksi joukkuetta/seuraa missä pelaajat saavat harjoitella oikean ammattilaisjoukkueen tavoin. Laadullisesti sekä määrällisesti. HBA on niistä toinen.

 

Yhtälö on mielenkiintoinen, mutta jostain syystä tuossa ympäristössä on mahdollista luoda valmiuksia kansainvälisen tason koripalloon.

 

Ja vielä loppuun pieni toive. Tarjotaan pelaajille saumattomin mahdollinen polku A-maajoukkueeseen. Se U-20 –maajoukkue nyt nopeasti pystyyn. Alku ei tulisi olemaan missään nimessä helppo, mutta pitkällä tähtäimellä asiaa tarkastellessa se ikäkausimaajoukkue tarvitaan jos tavoitteet ovat niin korkealla kuin pelaajatuotanto antaisi ne asettaa.

 

II – Korisliigan MVP-tilannekatsaus

Runkosarjaa on pelattu kolmannes. Jokainen joukkue on päässyt mähisemään 9 ottelun verran ja sarjan voimasuhteista ollaan vihdoin saamassa jonkun sortin realistista kuvaa.

 

Catz tulee nousemaan takaisin kärkisijoille, mutta loukkaantumiset ovat näyttäneet hallitsevan mestarin haavoittuvaisuuden. Tällä kaudella, ihan oikeasti, not kidding here, pudotuspelit ovat kenen tahansa pallopeli.

 

HBA aloitti kauden ailahtelevasti, mutta seilaa komeassa kolmen ottelun voittoputkessa ja heitti taululle kotiottelussa Huimaa vastaan 1700 pistettä. Espoo United on juuri niin vahva kuin osattiin odottaa, HyPo on ollut alkukauden kenties tasaisin suorittaja, Forssan Alun paikkapuolustusklinikka on tuottanut 7-2 –rekordin ja Jarkko Havun luotsaama Vimpeli on väläytellyt valtavaa potentiaaliaan.

 

Mites sitten MVP-kisa? Kuka on ollut joukkueensa menestykselle arvokkaampi pelaaja kuin muut? Kolme ehdokasta nousee alkukauden osalta esille.

 

(Perusperiaatteena on normaalisti, että MVP:n joukkueen voittosaldo pitäisi olla positiivinen, mutta teen poikkeuksen HBA:n kanssa koska mulla on oikeus tehdä niin ja ette te ole mun äiti ettekä täten voi käskeä mua tekemään tai olemaan tekemättä juurikaan mitään.)

 

Helmi Tulonen – HBA

 

Helmi on ollut alkukauden aikana Sofia Rajalan kanssa HBA:n pelaamiselle keskeisimpiä hahmoja. Tilastot ovat kaksikolla likimain samanlaiset, mutta Tulonen kerää vastustajilta ainakin tällä hetkellä enemmän huomiota ja Tulosen nimi lukee ihan pomminvarmasti saamarin isolla joka ikisen vastustajan skouttiraportissa.

 

Kaaren takaa Tulonen ei ole vielä osunut siihen tahtiin kuin hänen tasoiselta heittäjältään voisi odottaa, mutta nuoren pelaajan kohdalla vastuu, vastustajan puolustuksiin tottuminen ja niihin sopeutuminen näyttelevät isoa osaa. Kuitenkin, 31 minuuttia illassa pelaava Helmi on kirjauttanut keskiarvoikseen 14,3 pistettä, 7,4 levypalloa, 1,3 syöttöä ja 1,0 torjuntaa ottelua kohden.

 

Small sample size alert: HBA hävisi ainoan Tulosen missaaman ottelun EBT:tä vastaan 19 pinnalla.

 

Tulonen on kuitenkin vaarallisuudellaan korvaamaton pala HBA:n hyökkäystä, eikä koko Korisliigassa löydy samanlaista (vielä) potentiaalista ratkaisuarsenaalia mitä Tuloselta löytyy. Tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoista seurata kevään mittaan, miten Helmi pystyy kehittymään ja kasvamaan vastustajien keskittäessä vieläkin enemmän huomiota häneen pudotuspelien lähestyessä.

 

 

Taru Tuukkanen – HyPo

 

Suomen kaikkien aikojen pelaajien listalle automaattisesti listattava Tuukkanen on ollut kauden ensimmäisen kolmanneksen aikana juuri niin dominoiva hahmo kuin me kaikki oletimmekin. 19,8 pistettä, 12,1 levypalloa, 2,2 syöttöä, 1,3 riistoa ja 1,6 torjuntaa ottelua kohden. Tehokkuuslukema 26,4.

 

Ihan videopeli-lukemia 38-vuotiaalta sentteriltä.

 

Tuukkasen arvo Pontevalle on liki mittaamaton, eivätkä Korisliiga-konkarin tilastot kerro koko totuutta sentterin vaikutuksesta HyPon pelaamiseen. Jos Korisliigassa listattaisiin jääkiekkotyyliin ”kakkossyöttöjä”, olisi Tuukkanen sen tilaston jokavuotinen, täysin ylivoimainen kuningatar.

 

Tuukkanen pelaa tätä peliä niin vaivattoman ja helpon näköisesti, ettei se tunnu aina edes reilulta. Jatkuvasti kolme askelta kaikkia muita kentällä ravaavia edellä oleva Taru tekee HyPon pelaamisesta etenkin hyökkäyspäässä niin paljon helpompaa kuin se olisi esimerkiksi minkä tahansa jenkkisentterin kanssa, ettei sen arvoa voi mitata suoraan tilastoissa.

 

Niin kauan kun Tuukkanen on kunnossa ja pelaa tällä tasolla, on HyPo automaattisesti suosikki ottamaan toisen paikan finaaleissa.

 

 

Elena Reshetko – Catz

 

Korisliigan monipuolisin laituri on edelleen koko sarjan top-5 pelaajia ja 30-vuotiaana tärkeämpi Catzille kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

 

Catz Reshetkon kanssa: 3-2. Reshetkon keskiarvot: 18,0/7,4/2,4 syöttöä/2,0 riistoa.

 

Catz ilman Reshetkoa: 1-3.

 

Mikäli Reshetko pysyy kunnossa ja pelaa jatkossakin 30+ minuuttia illasta toiseen, ei Catzin tarvitse huolehtia hirveästi pudotuspelipaikasta vaan Mika Haakanan ryhmä saa laittaa pääpainonsa edelleen laadukkaaseen harjoitteluun ja pitää tähtäimen kevään kovimmissa peleissä.

 

Catz löytää pelinsä ajan mittaan. Sen prosessin aikana Reshetko pitää huolen, että Catz kerää riittävästi voittoja varmistaakseen pudotuspelipaikan hyvissä ajoin.

 

Reshetko on alkukauden aikana ollut isompi osa Catzin hyökkäystä kuin aikaisempina vuosina runkosarjan aikana. Noin kolme pelitilanneheittoa enemmän kuin viime kaudella ottanut laituri on pussittanut kolmoset uransa parhailla prosenteilla (41,7%) ja on selvittänyt tiensä vapaaheittoviivalle peräti 7,4 kertaa ottelua kohden.

 

Keep on keeping on, Lena.

 

*****

 

Lyhyellä otannalla ei Tuukkasta voi kuitenkaan ohittaa MVP-kisassa. Taru on niin jäätävän kova pelaaja edelleen ja niin iso osa HyPon menestystä, ettei yksikään toinen pelaaja pääse ihan oikeasti edes lähelle.

 

Jäikö suosikkisi kolmikon ulkopuolelle? Harmitukseen lääkkeenä toimii koripallon katsominen. Tänään Huiman vieraaksi matkustaa HBA ja huomenna Korisliigassa pelataan neljän matsin kierros, kun ViVe saa vieraakseen PeKan, HyPo kohtaa Catzin lauantain etukäteen mielenkiintoisimmassa matsissa, Forssan Feeniksiltä lähtee hakemaan sarjapisteitä Kouvottaret ja Espoon paikallisvääntö EBT – EU pelataan Espoonlahden urheiluhallilla.

 

Menkää katsomaan korkeatasoista baskettia, ihmiset.

 

III – 5 Things

Täysin suora kopiointi Zach Lowen ”10 Thins I Like And Don’t Like” -ideasta. Deal with it.

  1. Maria Asurmendin yhden käden syötöt

 

Perustan fanikerhon tälle pelaajalle. Suosittelen katsomaan Suomi-Espanja –ottelun uusintana ja seuraamaan Asurmendia aina kun tämä on kentällä. Aivan käsittämätön jalkojen sinfonia molemmissa päissä kenttää ja olen varma, ettei Asurmendi ole menettänyt kuljetuksesta palloa koko aikuisikänsä aikana.

 

Vielä Asurmendin jalkatyöskentelyä ja ihan sirkus-tason liikettä matsin ekalla puoliajallakin hienompaa oli seurata miten nainen jakeli palloa ympäri kenttää. Erityisesti yhden käden syötöt olivat silkkaa taidetta ja lähtivät kovaa, mutta niin helposti ja vaivattomasti. Siisteimpiä suorituksia olivat yhden käden, lonkalta lähteneet parketin kautta tarjoilut likimain laidalta toiselle. Joskus koris on vain ihan rikollisen helpon näköistä.

 

  1. Topias Palmi Breakout Season

 

Tampereen Pyrinnön alkukausi on ollut kaikkea muuta kuin tasainen, helppo ja iloinen. Mutta kovaan iskuun palatakseen tamperelaiset tarvitsevat pointin joka vapauttaa muut pelaajat omiin rooleihinsa (check!), sekä kotimaiselta osastolta tasaista skoraamista.

 

Topias Palmi on vastaamassa huutoon komealla tavalla. 13,3 pinnaa per matsi keskimäärin yhdeksällä pelitlianneheitolla on sellainen saldo, mikä oikeuttaa ottamaan heiton joka kerta kun rima näkyy ja kyynärpään saa suoristettua. Vapaaheittoviivalle Palmi pääsee myös paremmin kuin kertaakaan liigauransa aikana, 2,5 kertaa ottelua kohden.

 

Andre Stringerin (yksikin edes heittokello-summerin päihittävä heitto ja kutsumanimi on aina ja ikuisesti Stringer Bell) saapuminen Tampereelle tuo toivottavasti vähän enemmän selkeyttä Pyrinnön hyökkäyspeliin, mutta vaarana on Palmin kosketusten väheneminen entisestään. Palmi on ollut alkukauden pirteimpiä ilmestyksiä koko Korisliigassa, joten toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.

 

  1. #FreeTielDaniels

 

Nyt on tullut aika nostaa tämä asia esille jo tälläkin alustalla. Salon Vilppaalla on kaikki edellytykset taistella tällä kaudella vaikka koko Korisliigan voitosta. Ainoa selkeä kysymysmerkki joukkueessa on vitospaikalla, jonne joukkue on alkukauden aikana koittanut sittemmin Perniöön Divari-B:hen lähetettyä Dantiel Danielsia (voitto% Korisliigassa 100. SATA.), jotain seppää jostain, en muista eikä ketään kiinnosta ja viimeiseksi Al’lonzo Colemania.

 

Coleman on parhaimmillaan nelosvitosena ja paino nimenomaan sillä nelosella. Nelospaikalle hankittu Nate Buss on sympaattinen jätkä, mutta tuohon palettiin ei kaveri sovi välttämättä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Juho Nenosen kevyempi versio.

 

Vastaus on niin lähellä, että oikein pahaa tekee.

 

#FreeTielDaniels.

 

Bussille uusi työnantaja, Daniels Perniöstä Saloon ja tori varaukseen.

 

(Paitsi tietysti, jos Daniels on tässä välissä löytänyt itselleen jo uuden pelipaikan. Siinä tapauksessa #KaikkiMeni.)

 

  1. Alex Vaenerberg – Bench MVP

 

Helsinki Seagullsin kymmenen perättäisen voiton alkukausi on ollut monen tekijän summa, mutta yksi siisteimmistä jutuista on ollut Alex Vaenerbergin rooli joukkueen backu-pointtina. Vartin illassa pelaava Vaenerberg tuo kentälle automaattisesti sata volttia lisää sähinää ja juoksuttaa jengin hyökkäyksiä ikämiehen varmuudella.

 

Reilussa vartissa seitsemän pinnan, parin levyn ja parin syötön keskiarvoilla rähisevä Alex oli jo viime keväänä Vilppaan penkkitakurina täysin päällikkö ja sama meno on jatkunut tällä kaudella Seagullsissa. Mikäli lokkibändin lento jatkuu samanlaisena, tulee Vaeneberg olemaan ykkössuosikki vuoden kuudennen miehen palkinnon saajaksi.

 

  1. Jamal Jonesin lunastamaton potentiaali

 

Tästä Kobrien jätkästä piti tulla Korisliigan pistekuningas ja vieläpä aivan päivänselvällä erolla. Tällä hetkellä mies on sijalla 5 ja matkaa KTP:n Sherman Gayn lukemiin on neljä pinnaa per matsi.

 

Eniten Jonesin pelaamisessa harmittaa miehen jatkuva vähän puolivaloilla pelaaminen. Kaikki työkalut olisi tehdä kori joka siunaamasta catchista jonka mies saa edes pieneen liikkeeseen, mutta kaikki kestää liikaa, aina. Hyppyheitto on periaatteessa kaunis ja lähtee korkealta, eikä tuolla urheilullisuudella ja noilla kaapeleilla pitäisi olla mitään ongelmaa viimeistellä rimalla ketä vastaan tahansa.

 

Ensitöikseen Jonesin pitää kuitenkin saada kaukoheitto siihen kuntoon, että miestä pitää puolustaa iholta aina kahdeksasta metristä lähtien. Tämänhetkinen alle 30% osumistarkkuus antaa puolustajalle vielä liian usein fiiliksen, että vähän haastettu kaukoheitto Jonesilta on onnistunut puolustussuorite.

 

*****

 

Täältä tähän ja tämä tässä tältä tänäiseltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s