Junnun paluu, Pietin kolmio ja Samin Karhu

Koripallo

Korisliigan kausi 2016/17 on edennyt jo…no, se on edennyt. Damon Williams voitti Pyynikillä kuten tapoihin kuuluu ja elämä ympäri maan oli rauhaisaa. Sitten tuli Junnu Lee, Pieti Poikola jousti kolmiohyökkäyksestä ja Sami Toiviainen luukutti Teuvo Lomanin ”Kari” -kappaletta vuorokauden putkeen. I am not shitting you.

 

Teksti: Juuso Sainio, Kuva: Kai Kilappa

 

I – (Episodi IV) Junnun paluu

 

Kyllä, olen just noin mauton hahmo. Jatketaan.

 

Korisliigan mitalitaistelun (koska kyllä, lokakuussa pitää tietää finaalipari voidakseen huudella ”scoutattu” koko kevään ajan, on PAKKO) voimasuhteet saivat mukavasti värinää osakseen aikaisemmin tässä kuussa, kun Susijengin peruskiviin kuuluva Gerald Lee Jr. teki paluun Korisliigan parketeille. Oletettavasti vierailu kestää vain yhden kauden, mutta nauttikaamme kansainvälisen tason pelimiehistä niin kauan kuin he meidän rahvaiden seassa vaeltavat.

 

”Junnun” Korisliigaan paluun syyksi kerrottiin henkilökohtaiset syyt, mitkä voivat olla mitkä tahansa, joten jätetään ne spekulaatiot koripallo.com –palstalaisille. Koska tätä palstatilaa ei jaksaisi hukata ”sen tyttöystävä varmaan käski” –arvailuihin.

 

Mitä Junnun paluu sitten merkitsee, kenelle ja miksi?

 

Seagulls luonnollisesti saa työkalupakkiinsa luonnollisesti valtavan kokoisen lyömäaseen. Kapeahkolla rotaatiolla alkukauden operoinut helsinkiläisryhmä saa helpotusta rotaatioonsa 25+ minuuttia illassa operoivasta maajoukkuesentteristä, joka vielä tänä syksynä ehti käymään Euroliigassa viime kaudella neljänneksi sijoittuneen Saski Baskonian harjoitusvahvuudessa sekä Ranskan Pro A:n nelosen Le Mansin riveissä kuukauden stunttidiilillä.

 

Seagullsin tämän hetkiset vitospaikan jätkät ovat siis Junnu ja jenkki Devonte Upson, nelosvitosena rähisee nuori ja lupaava Heinosen Timothy. Nähtäväksi jää, haluaako Seagulls vaihtaa joukkueen identiteettiin silmämääräisesti varsin mukavasti sopivan Upsonin vielä pykälää kovempaan seppään, vai pitääkö lokkilauma jalat edelleen ihailtavasti maassa, pitkän aikavälin kasvu ja vankan pohjan luominen prioriteettilistan kärkipäässä?

 

Puhtaasti pelaajamateriaalinsa puolesta Seagullsin etukenttä alkaa nyt olemaan koko liigan kovin. Esimerkiksi mestarisuosikkeihin lukeutuvan Katajan korin alustaa miehittävät ”ihan hyvän” –alkukauden (joskin tilastojen valossa paria pykälää paremman kuin Upson) pelannut Nino Johnson sekä my man, my main man, Tommi Huolila. Tässä, täysin merkityksettömässä, mutta silti jonkun mielen pahoittavassa rankingissa ykkösenä painii tietenkin BC Nokia. Koska, come on, Papa Dia.

 

Seagullsin vahva etukenttä ei kuitenkaan automaattisesti tuo joukkueelle niin suurta etua, kuin joskus muinoin olisi voinut tuoda. Ensisijaisesti, koska jokainen joukkue Korisliigassa pyrkii pelaamaan omien rajoitteidensa sallimissa määrissä nopeaa, pallon liikuttamiseen ja palloskriinipelaamiseen vahvasti nojaavaa hyökkäystä, eikä Seagulls poikkea tästä radikaalisti.

 

Samalla juuri Seagulls on se joukkue, missä Lee pääsee ehkä jopa parhaalla mahdollisella tavalla näyttämään kokonaisvaltaista taitopalettiaan koripalloilijana. Päävalmentaja Mikko Larkas osaa pyöritellä rotaatiotaan fiksusti siten, että Junnun minuutit pysyvät kurissa ja mies pystyy olemaan mahdollisimman aggressiivinen uhka hyökkäyspäässä, samalla toteuttaen Seagullsin ei-enää-niin-naamalle-tulevaa puolustuskonseptia täydellisesti. Tuo pieni muutos lokkien identiteetissä kulkee lähestulkoon loistavasti käsi kädessä Junnun saapumisen kanssa.

 

Enää ei räjähdellä joka suuntaan tuhatta mailia tunnissa ja pelata syöttölinjoja ja leikkauksia pois vielä kun kaveri koittaa kävellä takaisin bussiin, mutta joukkue on edelleen jatkuvasti aktiivinen ja pelaamisen intensiteettitaso on naulattu pysyvästi mittariston yläpäähän. Tähän Susipuolustuksen raameissa jo vuosia urheillut, hyvässä kunnossa oleva Junnu sopii loistavasti.

 

Miehen itsensä kannalta siirto tuo mahdollisuuksia, mutta samalla myös pieniä, joskin todellisia uhkakuvia.

 

Mietitään tilannetta ensi kesän kannalta, jolloin Junnun olisi kaiken järjen mukaan tehdä uusi sopimus eurokentille. Mies täyttää 29 vuotta marraskuussa, joten ”potentiaalin” takia yksikään joukkue ei Leen kanssa sopimusta tee, vaan näyttönä pitäisi olla tilastoja. Mielellään nimenomaan tältä kaudelta, loukkaantumisen jälkeen.

 

Pisteitä mies tulee tekemään varmasti kaksinumeroisen määrän per ottelu, todennäköisesti vielä noin 55% tarkkuudella kentältä. Korin lähellä Junnu on oikeasti kovan luokan viimeistelijä molemmilla käsillään, vaikka riman yläpuoleista toimintaa ei juurikaan nähdä. Vakuuttavan liikearsenaalin omaava Lee pakottaa vastustajansa myös virheisiin useammin kuin monet muut isot pelaajat Korisliigassa.

 

Ensi kesää silmällä pitäen onkin Junnun kannalta toivottava kahta asiaa.

 

Seagulls pitkälle kevääseen ja Junnu esiintymään kirkkaimpien valojen alle, sekä levypallolukemien räjähtävä kasvu.

 

Tämän ei nyt ole missään nimessä tarkoitus olla sormella osoittelua ja Junnun levypallopelaamisen moittimista. Mies on suosikkipelaajiani. Mikäli valmentajana kokisin räjähdysmäistä kehitystä ja urakehitykseni olisi vähintään yhtä räjähdysmäistä ja löytäisin itseni ammattilaisjoukkueen päävalmentajan pallilta, lähettäisin joka yö whatsapp-ääniviestejä Junnulle, nöyrästi kysyen, että kuinka monta nollaa siinä palkkashekissä pitäisi löytyä jotta mies saataisiin etukentälle mähisemään.

 

Jos asiaa kuitenkin mietitään nykykoriksen suuntaukset mielessä pitäen, ei jokainen valmentaja Suomen ulkopuolella ole ihan yhtä rakastunut low-post myyrään, joka ei heitä vaparia kauempaa, eikä revi levypalloja käsiinsä huomattavaa määrää. Muistutus: Lee on kerran urallaan rekisteröinyt yli kuuden levypallon keskiarvon (kerran tasan kuusi). Kaudella 2013-14 Ploestin paidassa, joka oli by the way Junnun ehkä paras kausi seurajoukkuetasolla, Lee toimitti 15,2 pisteen ja 7,3 levypallon keskiarvot. Tämän jälkeen paras lukema on 4,0 levypalloa ottelua kohden.

 

En sano, etteikö miehelle varmasti tulisi sopimustarjouksia Euroopasta edelleen. Varmasti tulee.

 

Koripalloilijan elinikä parketin puolella on kuitenkin todella lyhyt. Tämä on se vaihe, kun Junnulla on viimeinen todellinen sauma lähteä tekemään tiliä oikeasti kovatasoiseen pääsarjaan Korisliigan ulkopuolella.

 

Voittavassa joukkueessa esimerkiksi 15,4/6,8 –tilastot olisivat kova juttu. Siihen päälle pudotuspelien MVP ja tupla-tuplat tauluun finaaleissa, niin koko tämän osion lopetus voidaan ohittaa olankohautuksella.

 

 

II – Pieti, Kouvot ja kolmio

 

Pieti Poikolan saapumisesta Kouvojen peräsimeen uutisoitiin jo keväällä. Kun uusi valmentaja saapuu seuraan, lähdetään yleensä spekuloimaan asioita kuten: Miten valmentaja lähtee rakentamaan joukkuettaan? Voidaanko valmentajan edellisistä pesteistä vetää johtopäätöksiä siihen, minkälaista koripalloa joukkue tulee pelaamaan tulevalla kaudella? Onko valmentaja kenties muuttanut omaa näkemystään vaikkapa hyökkäyspelaamisen suhteen jollain tavalla, elääkö tuleva valmentaja koripallon uusimpien trendien aallonharjalla jatkuvasti pelitapaansa uudistaen?

 

Vein tuon ehkä vähän liian pitkälle.

 

Pietin kohdalla tiedettiin kuitenkin yksi asia varmaksi. Koripalloa tutkiva, äärimmäisen fiksu ja pätevä valmentaja vannoo hyökkäyspelin kohdalla kolmion nimeen suurin piirtein yhtä uskollisesti kuin Ari Tammivaara polvistuu aggressiivisen prässäämisen ja paidan alla puolustamisen alttarilla.

 

Oma mielipiteeni kolmiohyökkäämisestä on jotakuinkin seuraavanlainen:

 

Se on erityisesti juniorikoripallossa aivan fantastinen opetuspelimuoto, etenkin, sanotaan nyt vaikka B-ikäisissä. Monenlaisia eri ”actioneita”, hyvä työkalu opettamaan tilankäytön tärkeyttä ja reagointia hyökkäyksen sisällä.

 

Korisliigan tasoisessa ammattilaissarjassa kolmio vaatii toimiakseen kuitenkin likimain täydellisiä työkaluja. Pyrinnössä Pietillä oli high postissa operoinnilla elantonsa tekevä Damon Williams, jonka taitopaletin varaan kolmion pelaamisen pystyi rakentamaan. Ja tuolloinkin, aina tiukan paikan tullen, Damon otti ohjat omiin käsiinsä hyökkäyksen sisällä.

 

Kouvoihin saapuessaan Poikolalle haasteen asetti perinteisten oikeiden pelaajien rekrytoinnin ja uuteen ympäristöön siirtymisen totuttelujen lisäksi Jyri Lehtosen pelikirjalla vain hetki sitten voitettu mestaruus. Vaikka kotimainen runko ei ollut enää täysin sama, olivat Ville Kaunisto ja Tuomas Hirvonen edelleen viisikkotason kotimaisia pelaajia joilla on vahva historia Lehtosen kanssa. Samat sanat pätevät penkiltä vauhtia tuovaan U20-maajoukkueen kanssa kesällä esiintyneeseen Arttu Saarijärveen ja penkkivitoseen Miguel Luosmaahan.

 

Pelitavallisesti kolmio eroaa juuri niin paljon Lehtosen ajan liettualaistyyliestä palloskriini-motionia käyttävästä ja ylipäätään palloskriinipainotteisesta hyökkäyksestä, että opetteluvaihe ottaa oman aikansa fiksuimmiltakin pelaajilta. Puhumattakaan ”I need my shots to get my stats” –jenkeistä.

 

Tismalleen oikean pelaajamateriaalin löytäminen on oma haasteensa. Sitäkin isompi haaste on saada koko organisaatio, pelaajisto ja valmennusjohto uskomaan uuteen yhteiseen juttuun, mikä eroaa menestystä tuoneesta pelitavasta merkittävästi. Vaikka ideologia jota myyt on toimiva ja oikeassa ympäristössä täydellisyyttä hipova, jos se eroaa jo aikaisemmin toimivaksi todetusta toimintamallista, vaaditaan keskimääräistä Top Tenin pitkätukkaa lahjakkaampi myyntimies jotta koko ryhmä ostaa idean täydellisesti.

 

Jenkkirekrytoinnit Kouvolassa onnistuivat pääasiassa ihan hyvin, vaikka Gregg Thondique oli muuttunutkin kaarieläimeksi sitten viime Korisliiga-visiittinsä. Raheem Appleby on mielenkiintoinen välimallin takamies, Steven Pledger on takakentän kolmikosta selkeästi se korinteko-orientoitunut ja Paris Horne on takamies, jonka kanssa joukkue pelaa paremmin kuin pelkistä miehen tilastoista voisi kukaan ikinä päätellä.

 

Kausi alkoi Kouvojen osalta voitolla vahvasti rakennusvaiheesta olevasta Pyrinnöstä, jonka jälkeen Kouvot otti peräkkäisissä otteluissa takkiin Kobrilta (69-81) ja Katajalta (69-89). Nopeammin kuin yksikään skeptikko olisi osannut arvata, tämä oli kolmiohyökkäyksen loppu Manskarilla.

 

Lopullisesti? Mahdollisesti.

 

Fakta on kuitenkin se, että Kymenlaakson Derbyssä Kouvot juoksi samoja settejä joilla se jauhoi tuhoa Lehtosen aikana. Apuvalmentaja Antti Hurrin on varmasti ollut kohtalaisen helppo syöttää vanha data Kouvojen kotimaisen rungon tukemana koko joukkueelle ja kun Kaunisto ja Hirvonen uskovat siihen mitä tekevät kentällä, se luottamus ja usko leviää kulovalkean tavoin muuhun ryhmään.

 

KTP kaatui 93-79 ja vanha tuttu hyökkäys sai vahvimman mahdollisen myyntipuheen joukkueelle syötettyä heti ensimmäisellä yrittämällä. Kaunisto heitti kauden ennätyspisteensä (20), tuore ison pään hankinta Thondiquen tilalle, Rakeem Buckles (lempinimen TÄYTYY olla ”Buckets”), lapioi tupla-tuplan ja Hirvonen näytti ensimmäistä kertaa tällä kaudella nauttivansa elämästään parketilla.

 

Seagullsia vastaan Kouvot kärsi niukan tappion, mutta Poikolan vastuulla nyt enemmän oleva puolustus onnistui sekoittamaan ajoittain helsinkiläisten hyökkäystä pahasti. Nähtiin paikkaa ja miestä juuri sopivassa suhteessa, että Seagulls joutui olemaan vähän varpaillaan koko ajan.

 

Nuoremman ja maltillisemmin meritoituneen valmentajan kohdalla tämä voisi olla huolestuttava muutos, mutta Poikolan auktoriteetti ja osaaminen on sillä tasolla, ettei tästä ole syytä nostaa sen isompia otsikoita. Ensi kesänä on aikaa rakentaa joukkuetta uudelleen, siirtymävaiheessa Poikola luo joukkueen puolustuksen sellaiseksi peruskiveksi, minkä päälle pystyy rakentamaan menestyvän joukkueen.

 

Jatkossakin pelaajamateriaalin mahdolliset rajoitukset ovat suurin haaste Poikolan kolmiohyökkäykselle, sillä Korisliigan parhaat joukkueet ovat jo niin isoja, mutta samalla hyvin liikkuvia, että edun löytäminen vähänkään verkkaisemmin liikkuvalla kolmiohyökkäyksellä on vaikeaa. Esimerkiksi tämän hetkinen Lapuan Kobrat pystyisi todennäköisesti vaihtamaan optimaalisella viisikollaan suurimman osan pallottomista skriineistä ongelmitta, eikä pitkäraajaista ja urheilullista joukkuetta vastaan kaaren sisältä löydy tilaa missä (liian) moni kolmiopelaamisen actioneista tapahtuu.

 

Kolmion juokseminen hirvittävällä tempolla saumattomasti vaatii tolkuttoman määrän harjoitustunteja, eikä tulosvastuussa olevalla valmentajalla aina ole tarvittavaa aikaa ajaa haluamaansa hyökkäystä sisään siinä määrin ja siinä järjestyksessä missä haluaisi.

 

Todennäköistä on, että Lehtosen hyökkäyksen pohjapiirrosten päälle alkaa kauden mittaan ilmestymään vivahteita kolmiosta ja samalla Poikolan masinoima puolustus ajaa ison osan joukkueista niin isoihin ongelmiin, etteivät mahdolliset pienet yskähtelyt hyökkäyksessä edes ehdi näkymään kun muutokset ja lisäykset ovatkin jo ajettu sisään.

 

Poikolalle on kuitenkin nostettava hattua siitä, että mies kuunteli pelaajiaan ja teki tarvittavan kompromissin. Se kompromissi tekee Kouvojen lyhyen, sekä pitkän aikavälin näkymistä paljon kirkkaampia kuin miltä vielä Joensuun LähiTapiola Areenalla lokakuun alkupuoliskolla näytti.

 

III – Toiviaisen näköinen Karhu

 

Meanwhile in Kauhajoki City…

 

Sami Toiviainen on saanut rakentaa Kauhajoella kahden kauden ajan toiminnalle puitteita Tammivaaran jättämän aihion päälle. Ensimmäisellä kaudella tuloksena oli neljäs sija ja viime kausi päättyi yllättäen jo puolivälierissä kun vajaamiehinen Seagulls sai valtavan ”nobody believes in us” –hurmoksen päälle ja nokki tiensä välieriin viidennen ottelun jatkoajalta. Omistettakoon se voitto ”Nanski” Addaelle, jonka panosta jatkoajan (jatkoerän? extra-jakson? ylimääräisen periodin?) aikana ei sovi vähätellä.

 

Viime kauden Karhua kuitenkin leimasivat omanlaisensa ongelmat läpi kauden. Jenkkinelikko suoriutui harmittavan epätasaisesti, eikä nelikosta löytynyt Lawrence Kinnardia lukuunottamatta kunnollista isojen hetkien pelaajaa (vaikka #BIGLANCE jokaisella muulla mahdollisella tavalla olikin ISO). Takakentän kapeus Bojanin takana näkyi erityisesti pudotuspeleissä, eikä Karhun hyökkäyksestä löytynyt tehoja tärkeimmällä mahdollisella hetkellä.

 

Päivitetään tilanne tähän hetkeen.

 

Bojan sai kaverikseen Joonas Lehtorannan Kotkasta, eikä tästä hankinnasta lyhyellä otannalla ole kuin hyvää sanottavaa. Tietynlainen oppimisperiodi on vielä menossa, mutta Lehtorannasta tulee olemaan vielä valtavasti iloa Karhulle.

 

Lehtorannan Juho on, näin ohimennen mainittakoon, muuten edelleen täysin korvaamaton ”glue guy”. Mies jonka voi heittää mihin tahansa viisikkoon, koska tahansa ja aina toimii. Jos Toiviainen ja Jussi Laakso joskus vierasreissulla haluaisivat esim. jäädä nukkumaan bussiin, pystynee Juho hoitamaan vasurilla myös valmennuspuolen ihan yhtä hyvin kuin Suomen suurimmat Teuvo Lomanin ”Kari” –kappaleen fanit.

 

Jenkkipuolella Karhu on onnistunut niin loistavasti, että meinasin käyttää adjektiivia ”fantastinen” tässä yhteydessä.

 

(Älkää googlettako Kevin Ware foot injury)

 

Kevin Ware tuo takakentälle mukavasti monipuolisuutta Bojanin ja Lehtorannan tueksi. Fiksu ja kaikin puolin aktiivinen Ware ei ole vielä päässyt täysin sisään Korisliigan rytmiin ja miehen pelaamisesta paistaa vahvasti läpi se fakta, että mies on ensimmäisen vuoden ammattilaispelaaja. Mitään syytä jenkkivaihtoon ei tässä kohtaa kuitenkaan ole.

 

(Älkää googlettako Kevin Ware foot injury)

 

Toiviaisen toinen käsittämätön scouttaus (Google: Basketball famous player person) on NBA-valmentaja Lionel Hollinsin poika Austin Hollins. 195-senttinen laituri tuo Kinnardia isomman korintekouhkan liekittämällä sukkaa 41-prosentin tarkkuudella kaaren takaa, mutta on levypallopelaamista lukuunottamatta ihan yhtä monipuolinen pelaaja kuin Kinnard.

 

Hollins on juuri se pelaaja, jonka Bojan tarvitsee viisikkoon seurakseen pudotuspeleissä ottamaan isoja heittoja ja parhaimmassa tapauksessa vetämään vastustajan puolustuksen suurimman huomion puoleensa.

 

Etukentälle Karhu kaivoi DeVaughn Washingtonin ja Kammeon Holseyn, jotka ovat paitsi hyviä pelaajia, myös täydentävät toisiaan loistavasti. Holsey on kaksikosta korintekovoimaisempi, Washingtonin pitäessä ultra-coolin nimensä kanssa toimistoaan puolustuspäässä parkettia.

 

Kotimaisesta rungosta todettakoon vielä, että erään urheilutoimittajan mukaan Samuli Vanttaja on yhdeksättä vuotta putkeen potentiaalinen breakout-pelaaja. Keep fighting the good fight.

 

Iso, joskus täysin aliarvostettu seikka Karhun jenkeissä on se, että jokainen nelikosta on halukas syöttämään koripalloa. Se on valtava voimavara, kun kentällä ei jatkuvasti ole pelaajaa, joka vaatii palloa ja syötöt voi kirjaimellisesti laskea basket.fi:n ”syötöt” –tilastoriviltä.

 

Lyhykäisyydessään pointti tälle kaikelle jaarittelulle on se, että Toiviainen on kaksi vuotta saanut rakentaa imperiumiaan Kauhajoelle ja nyt Death Star näyttäisi ilmastointiluukkujen suojaamista vaille valmiilta koneistolta finaaleihin asti.

 

Bojanilla on riittävä tukiverkosto takanaan selvitäkseen pudotuspelien raa’asta maailmasta ainakin ensimmäisen kierroksen osalta hieman kevyemmällä rasituksella, mikäli Karhu tiensä selvittäisi välieriin asti.

 

Jenkkinelikossa on sopiva sekoitus alpha dog –asennetta (Hollins, Holsey) ja laadukasta roolipelaajaosaamista (Ware, Washington), jotta Karhu pystyy tarjoamaan riittäviä ongelmia vastustajilleen pitkälle kevääseen asti ja samalla vastaamaan joukkueen kuin joukkueen asettamiin haasteisiin puolustuspäässä parkettia.

 

Kauden alku ei aina kerro kaikkea, eikä Karhun 3-3 –startista tarvitse vetää isoja ja pitkälle vieviä johtopäätöksiä. Siitä kuitenkin voidaan luonnostella jonkun sortin suuntaviivoja, että Karhu on paperilla saanut loistavasti toimivan paketin kasaan ja Toiviaisen ryhmä on parhaimmillaan ollut, hetkittäin, todella vakuuttava kentällä.

 

Tasaisuuden löytäminen on aina se suurin haaste joukkueelle kuin joukkueelle, mutta Toiviaisen CV kertoo, ettei siitä ole syytä Kauhajoella huolehtia turhaan. Ainakaan vielä.

 

Karhu lukeutuu tällä hetkellä neljän suurimman mestariehdokkaan joukkoon. Koska aina, jumalauta AINA, on pakko olla ennustamassa ja spekuloimassa, eikä mistään voi vain rehellisesti nauttia siinä hetkessä ja ihmetellä elämän ihanuutta.

 

SAMALLA LEPAKKOKANAVALLA, NELJÄN VIIKON PÄÄSTÄ, EI VARMASTI SAMAAN AIKAAN.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s