Korisliigan kauden 2016/2017 puheenaiheet, teemat sun muut ennakkojupinat

Koripallo

Miesten Korisliigan kausi 2016/2017 on täällä. Lähes täällä. Ensi viikolla alkava liigakausi pitää sisällään rutisemista jenkkien määrästä sekä suomalaisten nuorten pelaajien kohtalosta tässä kylmässä maailmassa, voivottelua viikoittaisesta huonosta tuomarityöskentelystä ja hengityksen alta kuiskittuja arvauksia seuraavasta konkurssipommista. Ja sitten on niitä mielenkiintoisia, meidän kaikkien yhteisen ajan arvoisia puheenaiheita.

 

Teksti: Juuso Sainio, Kuva: Francois Perthuis

 

I – Ennalta-arvaamattomuus

 

Ennalta-arvaamattomuus on ehkä yksi kokonainen sana. Ehkä se on ainakin ymmärrettävä sanapari. Ehkä joku joskus huomaa, ettei tämän näppäimistön takana ole talenttia kirjoittaa edes Vartiotorni-lehteen, mutta vielä se illuusio kantaa.

 

Ennalta-arvaamattomuus on myös osuvin tapa kuvata näkymää Korisliigan tulevan kauden horisontissa.

 

Liigakartta on mennyt niin monella tavalla uusiksi viime kevään Kouvojen mestaruusbileiden jälkeen, että selkeiden suuntaviivojen vetäminen tulevan kauden osalta on äärimmäisen haastavaa. Toki sarjataulukon molempiin päätyihin on hahmottumassa suurimmat ehdokkaat jo nyt.

 

Mestarijoukkue itse uudistui pelaajistonsa osalta jenkkien, pudotuspelien komeetta Alexander Madsenin ja Kouvojen kauden puolivälierissä pelastaneen Ilari Seppälän verran. Päävalmentaja Jyri Lehtonen levyttää jonkun saunan lauteilla, jossain päin Suomea, maailman isoin hymy edelleen kasvoillaan. Kouvojen valmentajan ruutua sen sijaan miehittää kolmiovisionääri Pieti Poikola, joka tuo joukkueeseen mukanaan luonnollisesti oman hyökkäysideologiansa. Mutta, tästä lisää myöhemmissä lepakkopainoksissa, myöhemmällä lepakkoajalla, samalla lepakkokanavalla.

 

Ja tämä on vain mestarin uusiutunut paletti. Loimaan Bisons katosi kevättalven mittaisen kärsimysnäytelmänsä jälkeen muille laitumille, päästäen jo viime kaudella ison osan kotimaisista pelaajistaan muiden joukkueiden vahvuuteen ja loputkin pelaajat ovat vapautuneet uusien työnantajien palveluksiin kesän saavuttua.

 

Biisoneiden paikan Korisliigassa otti Divari-A:n mestari Korihait, eikä Ugi saapunut takaisin liigaan hetkeäkään liian myöhään. Pohitullin asiantuntevaa ja lempeän kriittistä yleisöä tarvitaan liigaympyröissä. Korisliiga on myös lähtökohdiltaan automaattisesti 175% parempi paikka Mikko Jalosen pelatessa liigapalloa.

 

Harjoitusottelut Kauteen valmistavat esiottelut Korihait on harjannut lähes näytöstyyliin viime kaudelta hyvin kasassa pysyneen rosterin kanssa. Jalosen lisäksi jenkkivahvistukset Marcus Van ja Reginald Bratton jatkoivat joukkueessa ja takamiesosastolle Ugi sai vahvistusta Salon Vilppaan ja Namika Lahden hyökkäyksiä kausien 2011/2012 ja 2012/2013 aikana pyörittäneestä Emmanuel Hollowaysta. ”Divarijenkeiksi” ristityt Van ja Bratton ovat hoitaneet ruutunsa, Holloway on todistetusti hyvä liigatason jenkkitakuri, Jalonen kestää vertailun keneen tahansa kotimaiseen takamieheen ja Mikael Herbertin, Aapeli Alasen ja Vesa-Pekka Laineen johdolla myös loput Korihaiden kotimaisesta osastosta on yllätysvalmis heti ensimmäisestä ylösheitosta lähtien. Yksi jenkkivaihto saatetaan kuitenkin nähdä vielä, mutta päävalmentaja Jarno Nikulallaan on heti avausottelusta lähtien yllätysvalmis hainippu.

 

Helsingissä, Kauhajoella, Tampereella ja Nokialla paketti on pysynyt verrattain hyvin kasassa ja jokainen joukkueista on teoreettisissa, päin seiniä varmuudella menevissä ennakkoveikkailuissa kaavailtu varmoiksi pudotuspelijoukkueiksi. Jatkuvuutta löytyy myös Joensuusta Teemu Rannikon sekä muun kotimaisen rungon osalta ja Seppälä saapui vahvistamaan Katajan takakenttää Kouvolasta. Päävalmentajan paikalla on uusi naama, mutta Greg Gibsonin alaisuudessa Kataja tulee olemaan ihan yhtä kova runkosarjajoukkue kuin se oli Jukka Toijalan komennuksessa, mikäli ryhmä ei ajaudu valtavaan loukkaantum- Itse asiassa, jätetään sanomatta.

 

Mestarin, liiganousijan ja liigakartalta kadonneen power housen lisäksi Salossa ja Lapualla on vedetty pakka mielenkiintoisella tavalla uusiksi. Näistä joukkueista asiaa muutaman hiiren rullauksen verran alempana.

 

Ja sitten on KTP. Tuntuu pahalta sanoa tämä, mutta perinteikäs ja all-time –tilastoissa kuuden SM-kullan kotkalaisryhmä on ennakkoon tarkasteltuna liiganousija Korihaiden kanssa samassa kastissa. Erona joukkueiden välillä on KTP:n laadukas jenkkikolmikko vs. Korihaiden ”ihan kiva, mutta minne riittää” –nelikko, sekä KTP:n hieman kapeampi, Villematti Kopion tähdittämä suomalaisten pelaajien täydentämä runko.

 

Kotkan jenkkivahvistukset ovat salolaistaustaiselle korisfriikille lämpimiä tuntemuksia nostattava ryhmä. Monyea Pratt oli viime kaudella koko sarjan monipuolisin laituri, eikä tästä tittelistä aloiteta edes väittelyä. Sherman Gay nosti Vilppaan osakekurssin räjähtävään nousuun saavuttuaan Salohallin kirkkaiden valojen alle ja William Walker oli yhden syystalven ajan sellaisessa heitossa nelospaikalta, että Nenad Stefanovic kyselee vieläkin unissaan, miksi hemmetti sen annetaan heittää vaikka se osuu joka puolelta parkettia vaikka silmät kiinni. Takakentälle KTP hakee vielä vahvistusta, mutta Prattin liigatasolla ainutlaatuinen taitopaletti antaa mahdollisuuden peluuttaa miestä pääasiallisena pallonkäsittelijänä ja pelintekijänä, jolloin KTP:n takakentälle voidaan miettiä ihan puhtaan skoraajan hankkimista. Prattin luomat matchup-ongelmat vastustajan näkökulmasta korostuvat mikäli mies on pallossa mahdollisimman paljon.

 

Päävalmentaja Ray Ailuksella on töitä varsin riittävästi edessään, mutta fiksu ja kokenut päävalmentaja saa varmasti lopullisesta jenkkinelikostaan paljon irti. Mihin asti se riittää, se jää nähtäväksi.

 

Ennen muihin aiheisiin siirtymistä täytyy nostaa malja kaatuneelle (okei, matkaansa eteenpäin jatkaneelle) soturille. Tre Bennett, KTP. Ensimmäisessä harjoitusottelussa 0/17 kentältä. Joistain slumpeista ei nousta ylös edes heittämällä. Mutta samalla, ethän sä nyt myöskään lopeta heittämistä kuudennentoista perättäisen ohiheiton jälkeen. Shooters shoot. Kotkalaiselle korisyleisölle Bennett jättää jälkeensä vain haikeat muistot ja ”what if” –jossittelut kylmän tuopin äärellä.

 

Ennalta-arvaamattomuus pätee myös joukkueisiin, joiden paketti on pysynyt hyvin kasassa. Parhaana esimerkkinä Katajan sensaatiomaisesti puolivälierissä keväällä pudottanut ryhmä näätiä. BC Nokia juoksuttaa kentälle apukoutsin paikalta päävalmentajaksi nousseen Ipe Rantasen käskytyksessä tuttuja kotimaisia näätijöitä (mm. Henri Hirvikoski, Hirvikosken paras kaveri Joni HarjulaEldar Skamo ja mitä näitä on) ja kenties koko sarjan mielenkiintoisimman ulkomaalaisviisikon. Vankkarakenteista takamies Isaiah Wilkersonia lukuunottamatta jokainen Nokian vahvistuksista saattaa minä hetkenä tahansa donkata vastustajan kollektiivisen sielun rikki, mutta vahvojen harjoitusotteluiden jälkeen Nokian top dogit on nyt skoutattu ja pelaamisen tendenssit tiedossa.

 

Korisliigan mielenkiintoisimpien ulkomaalaispelaajien listalle yltää Nokian riveistä senegalilaistaustainen Papa Dia. 208-senttinen, loukkaantumisista urallaan kärsinyt sisäpelaaja omaa valtavan potentiaalin, mikäli pysyy kunnossa (nk. Andrew Bogut –klausuuli) ja voi jopa nousta koko sarjan kovimmaksi yksilöksi kauden edetessä. Viiden jenkin kanssa kauteen starttaava BC Nokia lähtee kirkastamaan pronssimitaliaan, mutta ulkomaalaispelaajien rotaation kanssa tasapainoilu ei ole helppoa. Ville Tuomisen mukaan Näädät menevät jouluun asti tällä ryhmittymällä, jonka jälkeen tilannetta tarkastellaan uudestaan. Tilanne luo mahdollisuuksia, mutta asettaa samalla isoja haasteita. Rantasen ja muun taustaryhmän käsissä on moneen pystyvä, mutta riskejä sisällään pitävä paketti.

 

Gullsin, Pyrinnön ja Karhun fanaattiset kannattajat, malttakaa. Teidän joukkueitanne tarkastellaan seuraavassa ilmestyvässä tekstivyöryssä suurella suurennuslasilla.

 

II – Lapua ja Salo: Uusien tilanteiden edessä

 

Kobrat säilytti paikkansa Korisliigassa käytännössä Bisonsin näytelmän murheellisen lopun ansiosta, mikä vaikeutti lapualaisten joukkueen rakentamisprosessia. Muita joukkueita myöhemmin liigapaikastaan varmuuden saanut Kobrat otti kuitenkin härkää sarvista kiinni tutulla otteella ja pestasi Korisliigan mittakaavalla helkkarin kovia jenkkejä neljä kappaletta. Uuden maustetta kokoamisprosessi sai kotimaista runkoa täydentämään saapuneesta Marius van Andringasta.

 

Päävalmentajaksi Kobrat rekrytoi Bisonsin apuvalmentajan paikalta vapautuneen, valmennuspiireissä noususuhdanteessa olevan nimen, Damion Dantzlerin miehittäessä Kobrien vaihtopenkin toimitsijapöydän puoleista päätä tulevalla kaudella. Dantzlerin pestaaminen päävalmentajaksi, sekä van Andringan saapuminen olivat ensimmäinen osoitus Kobrien profiilin hienoisesta noususta.

 

Sitten tuli Damon.

 

Damon Williamsin siirtyminen pois Pyrinnön vahvuudesta oli jo iso, todella iso asia suomalaisessa liigakoripalloilussa. Williamsin uuden osoitteen löytyminen Lapualta? Wau.

 

Huhupuheiden mukaan Kobrat harjoittelee Dantzlerin alaisuudessa oikeasti ammattilaisjoukkueen tavoilla ja määrillä, mitä ei, samojen huhupuheiden mukaan, aina ole tehty Lapualla.

 

Tähän yhtälöön kun yhdistetään raudanluja ammattilainen ja itseltään sekä joukkueeltaan paljon vaativan Williamsin läsnäolo, voidaan ainakin odottaa Kobrien olevan valmiina kun kausi alkaa. Kohentuneen päivittäisen tekemisen tason lisäksi runkosarjan alussa joukkuekonseptien suorittamisen yskähtelyjä paikkaa pelaajien henkilökohtainen taitotaso.

 

Ja se puoli Kobrilla on kunnossa.

 

Viisikon pointtina toimii Mario Edwards, tuttu hahmo Bisonsin viime syksyn joukkueesta hänkin. Väläytyksiä osaamisestaan viime kauden alkupuolella näyttänyt Edwards ei istunut ”europointin” rooliin johon häntä koitettiin istuttaa Loimaalla, mutta Kobrien aikaisempaa dynaamisemmassa, silti pelaajien henkilökohtaisiin taitopaletteihin nojaavassa pelityylissä Edwardsilla on enemmän tilaa hengittää. Dynaamisissa palloskriinitilanteissa parhaimmillaan murhaavan tehokas Edwards on eliittitason takamies suunnan- ja rytminmuutosliikkeissä ja osaa tehdä puolustuksen sisälle päästyään epäitsekkäitä lukuja jakaen kuulaa korintekohommissa varsin kykeneväisille joukkuekavereilleen.

 

Näistä korinteon jalon taidon taitavista tallaajista tarkkakätisin on 203-senttinen 2-3 paikkojen Jamal Jones. Ulottuva, urheilullinen, uskomattoman kimmoisa Jones on lähimpänä Kyle Foggia mihin tämän kauden Korisliigassa tullaan pääsemään. Lähietäisyydeltä pääsin näkemään Jonesin pelaamista harjoitusottelussa JBA:ta vastaan, eikä se toiminta jättänyt kylmäksi.

 

Kolmosia säkkiin käsi vähän naamalla, kolmosia säkkiin käsi aika paljon naamalla. Nopeassa hyökkäyksessä alley-oop noin kymmenen sentin ponnistuksella, koska kaapelit nyt vaan sattuu riittämään donkkiin vähän vaatimattomammallakin lattiasta irtoamisella. Ei ole tapaa, jolla Jones ei osaisi laittaa appelsiinia sukan läpi. Mies on lähtökohtaisesti aivan järkyttävän kova skoraaja, jolta voidaan odottaa useampaa kuin yhtä 40 pisteen ylitystä kauden aikana.

 

Mikäli Dantzler haluaa vyöryttää heti kättelyssä vastustajan naamalle koko arsenaalinsa, aloittaa Williams kolmospaikalla. Edelleen äärimmäisen monipuolinen, joskaan ei enää parhaassa lyönnissä oleva Williams on pelaaja joka yksinkertaisesti osaa pelata palloa ja tekee joukkuekavereistaan parempia kentällä. Puolustuspäässä mies tunnistaa edelleen toistuvia kaavoja tietokonemaisella nopeudella ja ohjeistaa joukkuettaan vastustajan seuraavien ”actionien” puolustamisessa kuin valmentaja. Hyökkäyspäässä high postista operoiva Williams joutuu tulevalla kaudella turvautumaan enemmän pelintekijän rooliin kuin aikaisemmin, mutta mismatchin huomatessaan Damon naulaa jumpperin avuttoman puolustajan naamalle ja noutaa muutaman hyökkäyslevypallon puhtaasti vanhojen, parempien aikojen muistoksi.

 

Dom Morris ja Stephen Hurt muodostavat Kobrille ison, ilkeän ja hemmetin vaikeasti puolustavan etukentän. Morris kehittyi jo viime kaudella loppua kohden varteenotettavaksi uhkaksi bonuskaaren takaa ja on vahva kuin härkä korirenkaiden läheisyydessä sekä skriinitilanteissa. Hurt loukkasi (Alanis Morrissette, tämä on ironiaa) jalkansa harjoitusottelussa, mutta on kauden alkaessa 211-senttisenä, monipuolisena vitosena Kobrien puolustuksen ankkuri ja vastustajan sisäpelaajille alituinen riesa. Hurtin heitto on isoksi mieheksi varsin puhtaan oloinen ja miehellä on potentiaalia kehittää kaukoheitto vakituiseksi osaksi hyökkäysarsenaaliaan. Tämän jälkeen vahva, suhteellisen hyvin liikkuva ja aktiivinen Hurt avaa Kobrien hyökkäystä entisestään.

 

Tämän pelaajien vahvuus-listauksen jälkeen pitää todeta, että tässä yhtälössä on myös paljon riskejä. Tuomas Viertola, van Andringa ja Turjan klaanin edustajat ovat kaikki kyvykkäitä liigapelaajia, Viertola ja van Andringa omissa rooleissaan Korisliigan parhaita kotimaisia pelaajia. Backup-pointin virkaa toimittaa kokenut Suomen passin omaava Aubrey Conerly. Todennäköisesti vain siksi, että Kobrat saa aiheutettua alkavallakin kaudella närää ”jenkkien” lukumäärän takia osassa Korisliigaa seuraavaa yleisöä.

 

Kuuden jenkkitaustaisen pelaajan ja 3-4 varteenotettavan kotimaisen rotaatiopelaajan kanssa tasapainottelu ei tule olemaan Dantzlerille helppo rasti. Mikäli joukkue kohtaa ongelmia jo alkukaudesta, on joukkueen kehityksen paikalleen jämähtäminen oikeasti aito huolenaihe. Jos taas Kobrat aloittaa kauden esimerkiksi neljällä voitolla viidestä ottelusta, voi lapualaisen koripalloilun lippulaiva yltää koviin suorituksiin tällä kaudella. Paperilla kaikki eväät mitaleille on ainakin olemassa.

 

Ja sitten on Vilpas ja Salo.

 

Lapuan tapauksessa uusi alku on pohjalta ponnistamista ja toimintaan uskottavuuden luomista. Salossa viime kauden hurmion, buumin, whatever you call it, luomasta maaperästä on kenties paras mahdollisuus koko Vilppaan historiassa nostaa tekeminen pysyvästi Korisliigan ”isojen” tasolle.

 

Mikko Tupamäen päävalmentajavuosien aikana joukkue operoi pääsääntöisesti liigan pienimpiin kuuluvalla budjetilla ja GM Antero Jokinen onnistui silti vetämään jenkkimarkkinoilta ainakin yhden kanin hatusta joka kausi. Viime kaudella tapahtui kuitenkin jotain taianomaista. Se kaikki tapahtui sittenkin jollain tavalla huomaamattomasti. Vilpas Ultras kävi liekittämässä yhdellä Helsingin vierasreissulla Vilppaan joukkueen lentoon ja se koko toiminta olikin yhtäkkiä jokapäiväinen, tuttu näky Salohallin katsomossa, ihan kuin sen olisi aina kuulunutkin olla siellä.

 

Jenkkirintamalla tapahtui myös. Doug Wiggins kävi Korisliigan pelitempossa toimimisen syventäviä kursseja ja otti askeleita kohti koko sarjan eliittitakamiesten kärkeä. Pratt teki kentällä kaikkea ja välillä vähän enemmänkin, Austin Dufault oli koko sarjan tehokkain kuudes mies ja kun Cavell Johnsonin pelaaminen sukelsi, löysi Vilpas Sherman Gayn vitospaikalle ja tämä oli pelipaikallaan runkosarjan kevätpuoliskon kovimpia seppiä koko liigassa. Kotimainen osasto Juho Nenosen johdolla nosti myös tasoaan pykälä pykälältä ja Alex Vaenerberg tuli täydellisellä hetkellä Wigginsin huilauttajaksi Pyrinnöstä.

 

Ja kaikki tiedämme miten siinä lopulta kävi. Kaksi minuuttia erotti Vilppaan matkasta mestaruuteen. Nenonen lähti Argentiinaan ja jäi sille tielleen, eikä kotimaisesta rungosta jatka Vilppaassa kuin Okko Järvi. Gay ja Pratt pitävät toimistoaan Kotkassa, eivätkä Wiggins ja Dufault jatkaneet myöskään joukkueessa. Tupamäki lähti Jyväskylään ja jätti putiikin vastuutehtävät Joonas Iisalolle.

 

Iisalon tehtävä ei ollut ihan niin haastava kuin nämä saatesanat voisivat antaa luulla. Vilpas nousi pelaajien silmissä oikeasti kiinnostavaksi kohteeksi ja mm. seuran yleisöennätyksen mentyä rikki keväällä, pumppasivat yhteistyökumppanit myös enemmän rahaa joukkueelle. Nyt Vilpas on siinä tilanteessa, että joukkueen pelaajat numero 11 ja 12 ovat junnumaajoukkueiden vakiokasvo Henri Niemistö ja viime kaudella Divari-A:ssa 17 pistettä per ottelu heittänyt Topias Kuukkanen. Olkoonkin, että Kuukkanen aloittaa kauden Perniön Urheilijoiden paidassa täyteen pelikuntoon ja -vireeseen päästäkseen ennen liigadebyyttiä.

 

Salossa kasvaneena korisfanina voin luvata jokaiselle lukijalle, että tilanne on uusi. Kaikki kunnia salolaiselle juniorityölle, koska seurassa tehdään loistavaa työtä junioripuolella, mutta Niemistön tai Kuukkasen nykytason omaavia junnuja ei penkin päässä ole ollut ikinä. Iisalon käsissä oleva rosteri on Mikko Koiviston (Maajoukkuepelaaja Vilppaaseen!!!! Mitä!?) saapumisen myötä valmiina taistelemaan mestaruudesta. Oman aikansa ottaa ennen kuin joukkue on sinut oman identiteettinsä kanssa, koska kokoonpano eli niin paljon viime kaudesta. Sopeutumisvaiheeseen auttaa Kobrien tavoin huippuluokan yksilöt, joiden kärkeä edustaa jenkkitakuri Juwan Staten.

 

Vahvistuspuolella Vilpas joutunee vielä tekemään vaihtoja loukkaantumisten vuoksi, mutta merkit viittaavat siihen että korvaavat herrasmiehet eivät ole enää samasta Anttilan alennuslaarista mistä on aikaisempina vuosina jouduttu kauhomaan epätoivoisesti pelimiehiä. Statenin kanssa joukkueen väreissä läpi kauden ilman odottamattomia ongelmia tulee säilymään Al’lonzo Coleman, joka on nelospaikalla todella kova pelimies jahka Iisalo ja Coleman löytävät yhteisen sävelen ja raamit joissa Colemanin on hyvä toimia ja missä hän on tehokkaimmillaan.

 

Nyt on kuitenkin se hetki, kun tulosta pitää myös tulla. Ultras jatkaa heijjaamistaan läpi kauden kunhan joukkue painaa peräsuoli pitkällä ja kierrosmittari punaisella, mutta tavallinen salolainen koripallokatsoja kuuluu negatiivisimpaan mahdolliseen ihmisryhmään. Koska ei siit mittään kuitenkaan tul.

 

Tuon ihmisryhmän katsomossa pitäminen läpi kauden on haaste, mutta tärkeä askel profiilin nostamisessa pysyvästi Korisliigan isojen seurojen joukkoon. Eikä tuota haastetta selätetä muuten kuin voittamalla.

 

Iisalolla on kuitenkin narut hyvin hanskassaan. Jos pre-seasonilla tulee jokunen tappio ja Staten näyttää välillä siltä että ei tiedä mitä kentällä pitäisi tehdä kaikella sillä taidolla ja räjähtävyydellä mitä käytössä olisi, ei tarvitse kuin muistella miltä Wigginsin ajan Vilppaan pelaaminen vaikeimmillaan näytti. Hyökkäyspelaamiseen tulee selkeyttä sekä vauhtia lisää asteittain ja ehkä sarjan levein rotaatio pitää huolen siitä, että puolustuspelaamisen tehokkuus ei tule jäämään temposta kiinni.

 

Seuraavat jenkit jotka ovesta tulevat sisään, pitää kuitenkin naulata jos haluaa pitää runkosarjasijoituksen korkeana.

 

III – Kristallipallon näkymät

 

”Sarja on ennalta-arvaamaton! Kukaan ei tiedä miten käy! Ennustaminen on mahdotonta!” – Hän sanoi, ennen koko kauden narratiivin niputtamista noin kolmeen lauseeseen.

 

Sarjataulukon ääripäiden joukkueet löytyvät nopeasti. Katajan Korisliigan tahkoamista saattaa hidastaa Mestarien liigan pelaaminen, mutta laadukkaalla ja riittävän leveällä joukkueella operoiva Kataja löytänee Gibsonin johdolla nopeasti pelaamiseensa riittävän terän, että runkosarjan piikkipaikka on käden ulottuvissa koko ajan.

 

Toisesta päästä löytynee, valitettavasti, KTP. Kaikella kunnioituksella, mutta jenkeillä, Kopiolla ja Joni Herralalla ei vielä mennä pitkälle, vaikka laadukkaista pelaajista onkin kysymys. Loput kotimaisesta rungosta on vielä testaamatonta materiaa Korisliiga-joukkueen rotaatiopelaajan roolissa. Onnistunut jenkkipointin rekrytointi voi muuttaa parhaimmillaan paljon ja todella mielelläni myönnän olevani väärässä tämän mielipiteeni kanssa. Sillä tolalla kuin asiat seisovat nyt, ei KTP:lle voi luvata ruusuista talvea.

 

Korihaita on joissain ennakoissa…

 

*Avaa kp.comin runkosarjaveikkaus –ketjun*

 

(Miksi? Miksi aina on pakko?)

 

…JOISSAIN ENNAKOISSA, joista joissain, ei jossain määrin ole yritetty edes käyttää järkeä vaan heitelty joukkueiden nimiä seinälle ja katsottu mikä tarttuu, on Korihait listattu Korisliigan hännänhuipuksi. Erona esimerkiksi Steveco Areenan uskollisten vakiokasvojen suosikkeihin on pelipaikkakohtainen leveys. Jenkkipointti-Kopio-Herrala vs. Holloway-Jalonen-Laine kääntyy Jalosen ansiosta Korihaille vaikka KTP:n jenkkitakuri olisi minkämoinen seppä tahansa.

 

Sama trendi jatkuu laiturin tontilla jahka Korihait vaihtaa Dominique Leen liigavahvistuksen raamit täyttävään pelaajaan. Siinä missä KTP joutuu turvautumaan potentiaalisiin, mutta vielä kokemattomiin pelimiehiin viisikon takana, on Korihailla heittää penkiltä sisään esimerkiksi 111 liigaottelun Panu Peltokangas. Se on pitkän kauden aikana tulevien vaikeiden pätkien aikana todella suuri etu.

 

Ennustetaan nyt vielä, että Korihait yltää kahdeksan parhaan joukkoon runkosarjassa. Jalonen-Rannikko SHOWDOWN!

 

(Ainakin) Yksi kolmikosta Seagulls-Vilpas-Karhu tulee pettymään pahasti. Kolme mitalipeleihin valmistautuvaa, mestaruustaisteluun GPS:n ohjelmoivaa joukkuetta joilla kaikilla on lähtökohtaisesti edellytykset kilpailla Pantteri-patsaasta.

 

Ja ainakin yksi tulee jäämään ulos välieristä. Tämä ei ole niinkään ennustus, vaan kylmä fakta. Yksi näistä joukkueista joutuu keväällä miettimään isossa kuvassa toiminnan jatkoa uudestaan, mikä tuntuu jotenkin julmalta. Kyseessä on kolme laadukasta työtä tekevää joukkuetta, Suomen kärkipään päävalmentajilla (meinasin kirjoittaa nuorilla/nuorekkailla päävalmentajilla, mutta Sami Toiviaisen kalapuikot 4ever in everybody’s mind) ja pelaajamateriaalin osalta mitalin ”arvoisia” ryhmiä.

 

Tämä kertoo toisaalta samalla positiivista kieltään Korisliigan nykytasosta. Pudotuspeleihin ei selviä millään mittarilla huonoja joukkueita, eikä yksikään ottelusarja ole enää etukäteen 3-0 –ylikävely puolivälierissä vaan jokainen ottelusarja on oikeasti mielenkiintoinen. Se on todella, todella hieno asia.

 

Kobrat ottaa kotiedun pudotuspeleihin. Ainoa toiveeni tähän liittyen on, että Lapualla saadaan vaikka väkisin raahattua nuorempia ja vanhempia ihmislapsia koripallokatsomoon kauden aikana. Mitaleille en uskalla Kobria vielä julistaa, mutta uusi päävalmentaja, liigatasolla eliittiin kuuluvat jenkit, Damon ja rooleissaan kovan luokan kotimaiset van Andringa ja Viertola ovat resepti neljän parhaan joukkoon runkosarjassa. Samaan hengenvetoon ennustetaan, että Kobrien Jones on Korisliigan pistetehtailijoiden selkeä ykkönen alkavalla kaudella.

 

Vilppaan Aatu Kivimäki on vuoden nuori pelaaja. En edes tiedä kuinka kova kilpailu tulevalla kaudella tästä pystistä on, voi jopa olla että verisimmin samasta pystistä kamppailee saman joukkueen Riku Laine. Kivimäki on jokaisessa näkemässäni ottelussa ollut, hemmetti sentään, todella hyvä. Fiksu, puhtaan pointin oloinen Karkkilan Urheilijoiden 186-senttinen kasvatti hyppää liigavauhtiin divari-B:stä, mutta on näyttänyt harjoitusotteluissa siltä, kuin olisi pelannut Korisliigassa kolminumeroisen määrän otteluita.

 

Koripalloelämää –sivusto saa kansainvälistä huomiota tuottamastaan törkystä ja koko kirjoittajakatras saa kutsun Linnan juhliin. Odotan jo omaa kutsuani.

 

Hyvää korissyksyä, ihmiset. Löytäkää itsenne katsomoista.

Yksi kommentti artikkeliin ”Korisliigan kauden 2016/2017 puheenaiheet, teemat sun muut ennakkojupinat

  1. Hieno kirjoitus, mutta ”111 liigaottelun Panu Peltokangas”. Kannattaa muistaa, että Peltokangas ei olisi millään muulla liigapaikkakunnalla syntyneenä 111 liigaottelun pelaaja.

    Kaikki kunnia silti Panulle. Hän on työn sankari sanojen varsinaisessa merkityksessä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s