AKEEM SCOTT VS. MAAILMA OSA II/II

Koripallo

New Yorkin Douglass Projectsien kasvatti, multipersoona ja tinkimätön oman tiensä kulkija Akeem Scott johdatti keväällä 2008 Espoon Hongan kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti toiseen perättäiseen Suomen mestaruuteen estäen samalla Kouvolan Kouvojen kasvun 2010-luvun taitteet suomalaiseksi koripallodynastiaksi. Tämä on hänen tarinansa toinen osa.

 

TEKSTI: HIPPO TAATILA, KUVA: FRANCOIS PERTHUIS

 

 

Akeem Scott vs. Maailma, osa I/II löytyy täältä.

 

V – Kouvot ja katastrofikauden muisto

 

Pelikauteen 2007/08 lähtiessä Kouvolan Kouvoilla oli takanaan kausi, jota on täysin perusteltua luonnehtia seuran historian kaikkien aikojen haastavimmaksi.

 

Kolme kertaa kasvattajaseuransa paidassa koripallon Suomen mestaruutta juhlinut entinen maajoukkuetakamies Jukka M. Toijala vastaanotti päävalmentajan soihdun kehäkettu Risto Piiparilta kesällä 2006 ja valmisti joukkueensa uuteen kauteen tavoitteenaan palauttaa Kouvot kahden kauden tauon jälkeen mitalipeleihin.

 

Toijalan päävalmentajauran neitsytkaudella kaikki menikin käsikirjoituksen mukaan ensimmäisten viikkojen ajan. Marraskuun kääntyessä lopuilleen Kouvot oli voittanut viidestätoista ottelustaan yhdeksän. Sami Laaksonen teki tukijalkapiruettejaan veteraanin pieteetillä. Tuomas Iisalo ja Samu Kaaresvirta laukoivat kaukoheittoja. Joukkueen pelillisenä johtajana huseerasi 27-vuotias takamies Chris Sandy, jonka peli oli Kouvojen taistelutahdon ruumiillistuma.

 

Hyvin alkanut kausi kehkeytyi lopulta tragediaksi, kun Sandy menehtyi autokolarissa voitokkaan Korihait-ottelun jälkeen.

 

Sandyn kuolemaa seuranneesta yhdeksästätoista ottelusta Kouvot voitti kolme. Seurajohto oli paniikkitilassa. Kouvot kierrätti kotikentällään Mansikka-aholla viisitoista ulkomaalaispelaajakokelasta alle neljän kuukauden aikana. Liigapaikkansa Kouvot varmisti vasta kolme kierrosta ennen runkosarjan päättymistä.

 

”Varmaan aika moni uransa lopettanut pelaaja on aluksi täynnä ideoita ja luulee tietävänsä enemmän, kuin oikeasti tietääkään”, Toijala kertaa ensimmäistä pääsarjakauttaan kauluspaidassa kentän laidalla.

 

”Se kausi oli huippuvalmentamisen korkeakoulu. Niin moni asia meni päin persettä kuin vai voi. En mitenkään ymmärtänyt ennen sitä, että valmentaminen on niin paljon muutakin kuin joukkueen pelillistä valmentamista.”

 

Katastrofikauden päätyttyä Toijala sai vapaat kädet muodostaa Kouvojen pelikauden 2007/08 joukkueesta näköisensä. Iisalo ja Kaaresvirta jäivät Kouvolaan, ja heidän lisäkseen Kouvot tarjosi jatkosopimusta nappihankinnaksi osoittautuneelle takamiehelle, Wayne Bernardille.

 

”Halusin ryhmän täyteen nuorehkoja jätkiä; hyviä urheilijoita, joilla oli halu kehittyä. Jukka Kataja halusi ehjän kauden alle oltuaan puolitoista vuotta sivussa loukkaantumisen vuoksi. Roope Suoniota olin yrittänyt saada aikanaan jo Joensuuhun pelikaveriksi, Tero Laitinen oli jäänyt ToPon rotaatiossa vähille minuuteille. Sitten siihen tuli myös Matti Nuutinen Kaarinasta huippulupauksena mukaan”, Toijala kertoo kesän 2007 rekrytointiprosessista.

 

”Jo kesällä ilmeni, että meillä oli kasassa runko täynnä äärimmäisen sitoutuneita, kovia työntekijöitä. Kun siihen saatiin vielä Peter Cipriano korin alle ja Corey Smith monipuolisen laiturin rooliin, tiesin, että meillä olisi mahdollisuudet mihin vaan.”

 

Syksyllä 2007 Kouvojen ennakoitiin pelaavan liigan keskikastissa sijoista 6.-8. Toijalan hurtat eivät kuitenkaan suostuneet kumartelemaan kuvia, vaan osoittivat jo varhain syyskaudella tulleensa Korisliigaan pelaamaan voitosta.

 

”Katajasta, Laitisesta ja meitsistä puhuttiin riskihankintoina. Itsehän oltiin tietenkin eri mieltä. Sulauduimme jo ennen kauden alkua niin hyvin yhteen, että me tiedettiin, että meillä on mahdollisuudet pärjätä paremmin kuin kukaan olisi uskonut”, Karkkilasta Kouvolaan saapunut 176-senttinen pallovelho Roope Suonio muistelee.

 

”Sami Laaksosella oli alun perin jatkosopimus siitä kaudesta, mutta Sami pisti tossut naulaan ja joukkueen pelitapa rakentui pitkälti uusiksi”, valottaa puolestaan Tuomas Iisalo.

 

”Joukkueen sitoutuminen oli saumatonta, koska kaikilla jätkillä oli niin paljon nälkää ja jenkkipelaajat ostivat konseptimme täydellisesti. Kaikista joukkueista, missä ehdin urani aikana pelata, se oli kaikkein toimivin. Jokainen pelaaja pisti joukkueen edun ja menestyksen oman etunsa edelle, poikkeuksetta. Sellainen on todella harvinaista.”

 

VI – Kouvojen flow-tila ja Hongan sopeutumisvaikeudet

 

Samaan aikaan, kun nuorehkon, nälkäisen Kouvo-ryhmän kone surrasi vastustamattomasti kohti pudotuspelejä, Hongan uusille amerikkalaispelaajille Akeem Scottille ja Ben Perkinsille jäi seitsemän runkosarjaottelua aikaa sopeutua joukkueeseen ennen puolivälierien alkua.

 

Scott pelasi tiensä Hongan nuorten fanien sydämiin Korihait-debyytillään ja jatkoi samaa tahtia ensimmäisessä kotiottelussaan ToPoa vastaan riistämällä pallon helsinkiläisiltä seitsemän kertaa, mutta runkosarjan viidessä viimeisessä ottelussa Hongan kaarna hilseili ja halkeili.

 

Kouvolan Mansikka-aholla Kouvot rampautti Hongan puolustuksellaan ja runkosarjan päätösottelussa Pasi Riihelä upotti kaikki kahdeksan kolmen pisteen heittoyritystään, kun Lappeenrannan NMKY peittosi Hongan Tapiolassa 25 pisteen erolla.

 

Akeem Scott osoittautui – odotusten mukaisesti – monin tavoin eri mieheksi kuin edeltäjänsä Tim Kisner, niin hyvässä kuin pahassa. Scott toi kentälle tullessaan Hongalle lisävaihteen, häikäisi taistelutahdollaan ja energiallaan, mutta samalla hämmensi joukkuetovereitaan heittovalinnoillaan, otti valtavia riskejä molemmissa päissä kenttää ja usein lisäsi puita kamiinaan silloin, kuin tulipesään olisi pitänyt hivuttaa hiillos.

 

”Pelitapamme oli siihen asti rauhallinen ja laskelmoitu. Se oli kuin matematiikkaa. Kaikki tiesivät tarkkaan, mitä tehdään ja miksi. Akeem toi siihen oman elementtinsä. Pelin vauhti lisääntyi, mutta aika usein hyökkäyksestä katosi kontrolli ja Petterin (Koponen) oli pakko ottaa korostetumpi rooli hyökkäyspään johtajana”, Honka-kapteeni Jukka Matinen muistelee Scottin ensimmäisiä viikkoja Espoossa.

 

Myös Scott myöntää tunteneensa olonsa kevättalvella 2008 epäsopivaksi palaseksi joukkuetta.

 

”Petteri Koponen hassutti vastustajia 1-1-tilanteissa. Hän heitti hyppyheittojaan kieli ulkona suusta kuin Michael Jordan. Jukka Matinen käytti vapaat heittotilat ja puolusti vastustajien isoja miehiä paremmin kuin kukaan muu koko liigassa. Kimmo Muurinen teki kaiken likaisen työn. Matt Williams oli aina oikeaan aikaan takaovessa, syöttölinjalla tai screenissä”, Scott listaa.

 

”Honka toimi kuin kone. Hongan hyökkäys raksutti, syntyi kori ja pelaajat palasivat ilmeettömin kasvoin puolustukseen. Sitten jengiin tuli kukkopoika, jolla oli tulta, tyyliä ja karismaa. Taoin nyrkillä rintaa ja huusin, saatoin onnistuneen korilleajon jälkeen heiluttaa käsiäni kuin lintu siipiään. Joukkueen veteraanit pyörittelivät silmiään. Jälkikäteen ajatellen: kyllä, olin enemmän tai vähemmän huomiohuora, mutta pelasin tyylilleni uskollisesti ja pidin joka hetki kivaa.”

 

Akeem Scott Show’n Espoon kiertuetta helpotti myös se, että Hongan rautakanslerimainen päävalmentaja Mihailo Pavicevic tuki suojattiaan vankkumattomasti.

 

”Pavicevic oli suurin fanini. Hän antoi minun huutaa, tuulettaa ja takoa rintaani – hän vain nauroi sille ja kannusti minua näyttämään tunteeni. Hän huusi minulle jatkuvasti, haastoi minua jokaisen virheeni jälkeen ja löysi kaikesta tekemästäni jotain huomauttavaa, mutta juuri niin sen kuuluikin mennä, koska hän välitti minusta niin paljon. Hän rakasti nähdä, että joku pelasi hänen rakastamaansa peliä sellaisella tunteella kuin minä”, Scott ylistää.

 

”Minulla oli ylä- ja alamäkeni, mutta Pavicevic sanoi joka päivä uskovansa minuun. Sillä oli valtaisa merkitys minulle kaiken kokemani jälkeen.”

 

Samalla, kun Hongan hiljalleen talvihorteestaan vironnut kannattajakunta heräsi seuraamaan Akeem Scott Show’ta, oli Kouvot hionut joukkuepuolustuksensa kevättalveen mennessä virheettömäksi.

 

Kouvot voitti viimeisestä 13 runkosarjaottelustaan 12. Joukkue salli vastustajilleen korkeintaan kourallisen vapaita heittoja ottelua kohden ja käytti jokaisen tarjoutuneen mahdollisuuden saattaakseen vastustajan pallonkäsittelijän kuin vaivihkaa ansaan.

 

”Ei ollut sellaista matsia, joka ei olisi ollut meille tärkeä. Pudotuspelien lähestyessä pidimme palaverin ja pohdimme tavoitettamme, jolloin päätimme edetä yhä edelleen peli kerrallaan, koska se taktiikka toimi. Meitä ei oltu vielä testattu tosi paikan tullen, mutta pystyimme järjestäen kaatamaan jokaisen liigan kärkijoukkueista”, kuvailee Tuomas Iisalo Kouvojen kevään 2008 mielenmaisemaa.

 

”Toikka (Toijala) oli selvästi oppinut edellisestä kaudesta ja tiesi tasan tarkkaan, mihin joukkuetta johdattaa. Totta kai Toikka antoi noottia tyhmistä heitoista tai syötöistä, mutta hän antoi myös jokaisen pelaajan olla oma itsensä. Muuten meille olisi tuskin syntynyt joukkueen sisällä luottamusta, joka mahdollisti sellaisen yhteispelin kuin silloin”, täydentää Roope Suonio.

 

Toijalan mukaan Kouvojen yhteenhitsaantuminen oli täysin orgaaninen tapahtuma. Joukkueen rakentamisessa hän oli noudattanut vahvaa intuitiota ja sai todistaa, kuinka kuukausien edetessä palaset loksahtelivat kohdilleen yksi kerrallaan.

 

”Edellisen kauden aikana olin moneen kertaan kyseenalaistanut valmennuksen mielekkyyden, kun työ oli niin sekavaa ja rikkonaista. Pelikausi 2007/08 palautti uskoni uudelleen. Koripallo oli niin mahtavaa sen kauden aikana”, Toijala ylistää.

 

”Missään vaiheessa kautta me ei vaivattu päätä sillä, missä kohtaa sarjataulukkoa meidän pitäisi olla. Keskityimme nauttimaan pelaamisesta ja toistemme seurasta. Runkosarjan lopulla alkoi tulla sellainen tunne ekaa kertaa, että mitä jos me voisimmekin voittaa mestaruuden?”

 

VII – Kaksi tietä finaaleihin

 

Runkosarjakauden 2007/08 päätyttyä kärkipaikalle sijoittui Lappeenrannan NMKY. Isolla rahalla koottu joukkue sai pelata muiden liigaseurojen siunauksella puolet lyhemmän runkosarjakauden kiitoksena osallistumisestaan eurosarjoihin, jolloin 17 voittoa 22 ottelusta riitti piikkipaikan irtoamiseen.

 

Helsinkiläinen ToPo oli Tomi Kamisen komennossa ehtinyt voittaa järjettömät 20 perättäistä ottelua lokakuun 2007 ja tammikuun 2008 välisenä aikana, kunnes stadilaisten mestaruusunelmat romahtivat aloitusviisikon isojen miesten Jerald Fieldsin kannabiskäryn ja Iiro Tenngrenin huume-epäilyn johdosta.

 

Fieldsin ja Tenngrenin korvaajaksi kiinnitetty amerikkalaissentteri Takais Brown ei onnistunut yksin korvaamaan kahta eliittitason pelaajaa, ja stadilaisten iskukyky notkahti pykälällä. Pitkään runkosarjan voitossa kiinni ollut ToPo takelteli rankasti keväällä ja joutui lopulta tyytymään runkosarjan kakkossijaan.

 

Yhden voiton ToPoa vähemmän saavuttanut, ”roolipelaajista, rammoista ja hylkiöistä” koottu Kouvolan Kouvot päätyi kolmannelle sijalle. Helmikuisesta shokkihoidostaan yhä toipuva Espoon Honka puolestaan laskeutui puolivälierien viimeiselle kotietusijalle neljällä voitolla vähemmän kuin Kouvot, mutta kuudella voitolla Namika Lahtea enemmän.

 

Kun Honka aloitti puolivälieräsarjansa Lahtea vastaan, Scottin kokemattomuus huokui Tapiolan Urheiluhallin katsomoiden ylimmälle penkkiriville asti. Vasta 20-vuotispäiviään odottava Petteri Koponen kurmotti vieraita vanhan mestarin vakaalla kädellä, kun taas Scottille silkka alkulämmittely-layupin upottaminen tuotti vaikeuksia.

 

”Ekassa pelissä Lahtea vastaan katsoin pelin alun vaihtopenkiltä ja olin ihan shokissa, miten nopeaa kaikki tuntui olevan. Kun kävelin coachin käskystä kentälle, aloin kusta housuuni silkasta hermostuneisuudesta. Minun oli pakko painaa reiteni yhteen, että olisin estänyt vanaa valumasta säärtäni pitkin. Nöyryyttävää”, Scott paljastaa.

 

Elämänsä ensimmäisen pudotuspeliottelun ensimmäisessä pallonhallinnassaan Scottia vartioi eräs Korisliigan parhaista puolustajista, Namika Lahden Ilkka Vuori. Scott kuljetti pallon jalkojensa välistä omaan lonkkaansa ja syötti pallon paniikissa Petteri Koposelle. Scott juoksi pikavauhtia toiseen laitaan Koposen jallittaessa vastustajaansa ja upottaessa pitkän kakkosen koriin.

 

”Olin täysin poissa tolaltani. Ekan jakson lopulla Petteri tuli luokseni ja sanoi, että ’pelaa vain omaa peliäsi, Akeem.’ Hän tiesi, etten uskaltanut pelata kuten tavallisesti pelaisin, koska pelkäsin kuollakseni, että tekisin jonkin virheen.”

 

Kahdessa ensimmäisessä puolivälieräottelussa Koposta kaukaa kunnioittaen katsonut Scott löysi lopulta rytmissä tiukan ottelusarjan ratkaisseessa kolmannessa pelissä, jossa hän ilakoi 29 pisteen, neljän levypallon ja viiden riiston muodossa.

 

”Jotkut amerikkalaispelaajat tulevat valtameren takaa ja haluavat todistaa olevansa joukkueen parhaita pelaajia. Minä en ikimaailmassa halunnut sitä. Tiesin, mihin olin tullut. Petteri Koponen oli varattu NBA:han hyvästä syystä. Minulle oli ilo nähdä, että niin nuori jätkä halusi ottaa joukkueen kannettavakseen. Ja kun Petteri ja joukkue tarvitsivat minua, olin valmis nousemaan esille”, Scott kertoo.

 

”Petteri Koponen oli Teräsmies, minä olin Batman. Yhä tänä päivänä uskon, että minä ja Petteri muodostimme Korisliigan kaikkien aikojen parhaan takamieskaksikon.”

 

Samaan aikaan, kun Honka lähetti lahtelaiset kesälomille, Kouvot aloitti pudotuspeliurakkansa törkeän pahoinpitelyn merkeissä nuijimalla Korihait laulukuoroon otteluvoitoin 3-0. Puolivälieräsarjan keskimmäisessä osaottelussa Uudessakaupungissa Korihait onnistui haastamaan Kouvot voittotaistoon, mutta ensimmäisessä ja kolmannessa ottelussa Kouvolan Mansikka-aholla runkosarjakakkonen oli suvereeni: voitot irtosivat Kouvoille 40 ja 33 pisteen erolla.

 

Välierävaiheessa Kouvot sai puolestaan vastaansa ToPon, joka oli päihittänyt puolivälierissä sinnikkään Porvoon Tarmon vaivoin otteluvoitoin 3-2. Kaikesta huokui, että helsinkiläiset olivat vain varjo siitä tuhokoneesta, joka oli napsinut kaksikymmentä perättäistä päänahkaa runkosarjakauden alkupuoliskolla.

 

Korihait-sarjan tavoin Kouvot oli ToPoa vastaan ensimmäisessä ja kolmannessa osaottelussa täysin suvereeni, näennäisen tiukoista loppulukemista huolimatta. Kouvot puristi ToPolta elintilan hidastamalla pallollista pelaajaa Töölön Kisahallin etuovilta pukusuojaan asti ja pakotti kotijoukkueen käyttämään pelien jälkipuoliskot energiaa ja voimaa vievään takaa-ajoon.

 

Toisessa osaottelussa Kouvoille oli käydä työtapaturma kotikentällään, kun joukkue menetti kahdessa minuutissa kymmenen pisteen johdon, kunnes Tuomas Iisalo ja Corey Smith estivät sulamisen vapaaheittoviivalta. Niin Kouvoille aukesi tie finaaliin kuudella voitolla yhtä monesta ottelusta.

 

”Välieräsarja ToPoa vastaan ei ollut missään nimessä helppo, mutta se antoi Korihait-sarjaa paljon paremman kuvan siitä, missä sillä hetkellä mentiin. Lisäksi me saatiin viikko lepoaikaa ennen finaalien alkua. Paljon parempia asetelmia ei olisi uskaltanut toivoa”, Kouvoja valmentanut Jukka Toijala kuvailee.

 

Honka sai puolestaan omaan välieräsarjaansa merkittävää vetoapua. LrNMKY:n vuosien 2005 ja 2006 Suomen mestaruuksiin komentanut persoonallinen päävalmentaja Mika Turunen jätti tehtävänsä juuri ennen pudotuspelien alkua vahvistaen samalla joukkueen ympärillä velloneita huhuja merkittävistä taloudellisista vaikeuksista.

 

Välieräsarjan avausottelun aattona puolestaan LrNMKY osoitti Hongalle ja Koripalloliitolle lääkärintodistukset, joiden mukaan kausi-influenssa oli kaatanut petiin LrNMKY:n avauskuusikosta neljä pelaajaa – korinalusjärkäle Adrian Henningin, maajoukkuetakamiehet Petri Virtasen ja Juha Stenin sekä veteraani Pasi Riihelän.

 

Lappeenrantalaisten vetoomuksista huolimatta Honka ei suostunut ottelusiirtoon ja käytännössä puhalsi LrNMKY:n kumoon välieräavauksessa. Lappeenrantalaiset saivat toipilaansa takaisin kentälle toisessa osaottelussa, mutta eteläkarjalaisten voimamiehet osoittautuivat vielä keskenkuntoisiksi ja Honka varasti kolmannen ottelun nimiinsä.

 

Joukkueiden valmistautuessa neljänteen välieräotteluun Espoossa kannettiin Hongan toimistolle kuitenkin jobinpostia.

 

”Kun Koponen loukkaantui ja kuulin, ettei hän ehkä pelaisi koko loppukauden aikana, murruin täysin. Petteri kontrolloi peliä paremmin kuin yksikään toinen pelaaja koko maassa. Liigan parhaat puolustajatkaan eivät onnistuneet häiritsemään häntä”, Scott kuvailee tunnelmiaan neljännen välieräottelun aattona.

 

”Koposen ollessa sivussa tiesin, että mestaruuteen yltääksemme minun pitäisi pystyä siihen, mihin hän aiemmin – siitä huolimatta, että minulla ei ollut minkäänlaista pudotuspelikokemusta, enkä ollut edes oikealta pelipaikaltani pelinrakentaja.”

 

Koponen istui neljännen välieräottelun ajan siviilit päällä Hongan vaihtopenkillä, kun espoolaiset lakaisivat piiputtavan Namikan pronssiotteluun 20 pisteen erolla. Akeem Scott viimeisteli ratkaisevassa ottelussa 25 pistettä, viisi levypalloa ja viisi korisyöttöä.

 

Estradi oli valmisteltu kauden huipennukselle. Kouvolan Kouvot ja Espoon Honka kohtaisivat Korisliigan finaaleissa 2008.

 

VII – Korisliigan finaalit 2008

 

Korisliigan keskikastin joukkueeksi ennen kauden alkua arvioitu Kouvot lähtikin finaaleihin täysin odottamattomasta tilanteesta.

 

Koko sarjan parhaaksi puolustusjoukkueeksi kasvanut ryhmä sai finaaleihin lähdettäessä remontoida joukkuepuolustuksensa uusiksi, kun Petteri Koposen ja Akeem Scottin tandemin sijaan Hongalla oli käytössään vain yksi pallonkäsittelytaitoinen takamies, Scott, ja hänkin täysin yksikätinen, kävi kroonisesti kierroksilla ja pelasi uransa ensimmäisiä pudotuspelejä.

 

Montenegron Tony Montana, Mihailo Pavicevic, aloittikin psykologiset pelinsä jo varhain linjaamalla Kouvot finaalien voittajasuosikiksi. Myös asiantuntijapiireissä uskottiin, että Kouvot puolustaisi Akeem Scottin hengettömäksi jo toisen osaottelun loppuun mennessä ja Scottin pallonmenetyskeskiarvo kohoaisi finaaleissa yli kymmenen.

 

”Mun ajatukseni oli, että Akeem Scott oli vähän ylimielinen jätkä, joka häsläsi ja kikkaili liikaa. Runkosarjan viimeisessä keskinäisessä pelissä me saatiin puolustettua Akeem aika helposti tehottomaksi”, Roope Suonio muistelee odotuksiaan ennen finaaleja.

 

Tuomas Iisalo puolestaan sanoi Koposen poissaolon aiheuttaneen Kouvoille yllättäviä haasteita.

 

”Scott oli arvaamaton. Tiesimme, että hän saattaisi voittaa yksittäisen pelin Hongalle, mutta meillä oli Wayne Bernardissa todella hyvä 1-1-puolustaja häntä vastaan”, Iisalo muistelee.

 

”Koposen poissaolo muutti kuitenkin puolustuksemme dynamiikkaa, kun Hongan kentällinen muuttui hetkessä isommaksi. Matt Williamsissa ja Ben Perkinsissä oli kaksi kaksimetristä kolmospaikan pelaajaa, ja meidän tuli olla varuillamme, ettemme antaisi Kimmo Muurisen ja Jukka Matisen ratkaista pelejä.

 

Samaan aikaan Espoossa coach Pavicevic rustasi pelikirjaansa uusiksi. Oli selvää, että finaalien ajan Hongan joka ikinen hyökkäyspeli tulisi kulkemaan Akeem Scottin käsien kautta. Hongan kannattajat odottivat tulevaa finaalisarjaa tunneskaala velloen epätoivon ja epäuskon yhdistävän janan ääripäissä, mutta Tapiolan Urheiluhallilla tunnelma oli keskittynyt.

 

”Tietenkin se oli iso juttu, että Petteri oli poissa, mutta tuossa vaiheessa kautta pelit ovat niin erilaisia kuin runkosarjassa. Meillä oli ihan riittävästi kokemusta isoista peleistä joukkueessa ja paineet oli tavallaan Kouvoilla. Siksi voitiin lähteä finaaleihin levollisin mielin”, Matinen kertaa.

 

”Olin hermostunut, mutta coachia se ei tuntunut haittaavan. Coach tahtoi pallon käteeni. Hän teki kaikkensa, että saisin piilotettua heikon vasemman käteni. Hän asetti Jukan (Matinen) oikeaan laitaan ja komensi Kimmon (Muurinen) tekemään pick and rollia kanssani. Tästä samasta perussetistä oli kymmeniä variaatioita. Coach tiesi, etten pettäisi häntä tositilanteen tullen”, Scott kuvailee.

 

Finaalisarjan avausottelussa Mansikka-aholla osoittautuikin, että kahdesta joukkueesta selkeästi hermostuneempi oli Kouvot.

 

Wayne Bernard onnistui kiusaamaan Scottin pelinrakentelua, mutta toisessa kenttäpäädyssä Honka sai Kouvot sekaisin mies- ja paikkapuolustusta vaihtelemalla. Hyökkäyksessä Ben Perkins ja Matt Williams upottivat puolen matkan ja lähietäisyyden heittojaan eleettömästi ja kentän tähtenä tuikki Kimmo Muurinen, joka raivosi jokaiseen vapaaseen palloon ja heitti 22 pistettä Peter Ciprianon ja Tero Laitisen yli.

 

Toinen osaottelu Espoossa oli merkittävästi ensimmäistä tasaisempi ja Kouvot pystyi toteuttamaan omaa pelikonseptiaan lähes puolivälierien ja välierien tasolla. Akeem Scott pysyi pitkälti nippusiteissä, mutta ratkaisijoita löytyi: ”He-Man” Muurinen pelasi tavaramerkkistä intuitiopalloaan, Matt Williams ja Jukka Matinen iskivät kolme kolmosta mieheen.

 

Viimein toisen osaottelun viimeisellä vajaalla kaksiminuuttisella tuli Scottin vuoro irrota lieastaan. Douglass Projectsin kasvatti viimeisteli sadassa sekunnissa seitsemän pistettä ja haki ratkaisevan pallonriiston, kun Honka nousi tappioasemasta kahden pisteen voittoon.

 

Honka sai mestaruuden katkolle kolmanteen finaaliotteluun Mansikka-aholle, jossa Espoon kultaketjupoikien pelihuumori joutui todelliseen testiin. Toisessa osaottelussa muniinpuhaltelijajengistä tasolleen herännyt Kouvot heräsi kolmannen ottelun avauspuoliskolla 17-vuotiaan Matti Nuutisen toimiessa unilukkarina, ja haki sarjan avausvoittonsa viime sekunneilla Corey Smithin viimeisellä ratkaisulla.

 

Vaikka Honka sai neljännen finaaliottelun kotikentälleen ja oli edelleen voiton päässä mestaruudesta, epävarmuustekijöitä oli espoolaisittain ilmassa runsain mitoin. Finaalisarjan kolmannessa ottelussa Akeem Scott näytti piiputtavan ja Kouvot oli parantanut omaa suoritustasoaan peli peliltä. Ensimmäisessä kahdessa ottelussa huseerannut Kimmo Muurinenkin saatiin kolmannessa pelissä kuriin.

 

Niin Espoossa kuin Kouvolassa tiedettiin, että jos Kouvot onnistuisi ryöstöretkessä neljännessä finaaliottelussa ja tasoittaisi sarjan, olisi kouvolalaisilla vahva henkinen yliote mahdolliseen viidenteen finaaliotteluun lähdettäessä kotikentällään.

 

VIII – Neljäs finaaliottelu 2008: Akeem Scott Show

 

Tapiolan Urheiluhalli oli vihoviimeistä neliösenttiä myöten täyteen ahdettu Korisliigan kevään 2008 finaalien neljänteen osaotteluun lähdettäessä.

 

Finaalien tunnelma Tapiolassa on aina poikkeuksellinen, koska runkosarjakauden ja pitkälti puolivälierienkin ajan Hongan kotipyhättöä luonnehditaan ”Suomen suurimmaksi kirkoksi” sen analyyttisen ja vaisun kannattajakunnan johdosta, mutta mitalipelien tullen Westendin ja Keilaniemen diplomi-insinööritkin tapasivat syttyä huuto- ja tuuletuslinjalle.

 

Tapiolan Urheiluhallin vieraskatsomoon oli saapunut neljä bussilastillista kouvolalaisia kannattajia, jotka metelöivät, ilakoivat ja lauloivat. Ennen kaikkea heillä oli kentällä oma kohteensa – Hongan keltanokkapelinrakentaja Akeem Scott.
”Who the fuck is Akeem Scott, Akeem Scott… he’s a loser”, Scott hohottaa.

 

“Kouvojen fanit todella vihasivat minua ja minä rakastin sitä, että he vihasivat minua. He aloittivat hölmön laulunsa jo tuntia ennen pelin alkua. Muistan erityisesti kaksi nuorta naista, jotka näyttivät minulle keskisormea ja lähettivät lentosuukkoja.”

 

Hongan pahimmat painajaiset toteutuivat pelin alussa – kotijoukkue oli umpijäässä. Kouvojen joukkue oli yhtä puolustusasentoa, kättä ja jalkaa, kun espoolaiset heittivät vaikeita heittoja rautoihin ja menettivät palloa. Kun pelin avauskymmenminuuttinen oli edennyt yli puolenvälinsä, Kouvot johti 5-14.

 

Tuolloin ohjat otti Akeem Scott, joka upotti kahdeksan pistettä neljään minuuttiin ja tasoitti pelin 20–20:een avauskymmenminuuttisen loppuun mennessä.

 

”Meillä oli niin paljon tähtipelaajia, että Kouvot ei millään olisi saanut meitä kaikkia kuriin. Oletan Toijalan sanoneen pelaajilleen, että ’antaa Akeemin ottaa heittonsa, hän saa yrittää voittaa meidät yksin, kunhan kukaan muu ei saa pisteitä.’ Coach Pavicevic huomasi tämän ja antoi minulle luvan yrittää tehdä koria joka kerta kuin halusin”, Scott kertaa klassikoksi kehkeytynyttä neljättä osaottelua.

 

”Kouvot yritti saada minut väkisin vasemmalle kädelleni, mutta meillä oli lääkkeet siihen. Aina, kun jouduin vasemmalle, nostin sormeni ilmaan ja pyöritin sitä ympäri. Kun tein tämän, Kimmo (Muurinen) ja Jukka (Matinen) tekivät kaksoisscreenin, joka mahdollisti minun palaavan oikealle kädelleni. Jos epäonnistuin siinä, joku oli vapaana: Jukka, Kimmo, Ben tai Matt.”

 

Scott sai pelissä aavistuksen vetoapua, koska kolme ensimmäistä finaaliottelua levännyt Petteri Koponen palasi kentälle vasemman käden peukalo vahvasti paketissa. Pelaamattomuus näkyi kuitenkin miehen otteissa. Joka kerta Koposen ollessa kentällä Kouvot vyörytti 1-1-hyökkäyspelin Wayne Bernardille, joka vei Koposta kuin kuoriämpäriä. Koposen mukanaolo mahdollisti kuitenkin Scottille muutaman kaivatun lepotuokion.

 

Ja koko peli noudatti samaa kaavaa: Kouvot hakee huolellisella viisikkohyökkäyksellä otollista korintekopaikkaa, toisessa päässä kenttää Akeem Scott luo oman ratkaisunsa.

 

”Tämä pelitapa ei ole kestävä”, muistan todenneeni Pentti Salmelle lehdistökahvieni äärestä. ”Pena” naurahti penamaiseen tapaansa, kohautti olkiaan ja vastasi kokemuksen syvällä rintaäänellä: ”Ei sitä koskaan tiedä, miten yksittäisessä ottelussa käy.”

 

Tasaväkisen kolmannen neljänneksen jälkeen Kouvot näytti lopulta karkaavan. Kolme ja puoli minuuttia ennen loppua kouvolalaiset johtivat pisteissä 59–65 Jukka Katajan kakkosen jälkeen. Vain 45 sekuntia myöhemmin Scottin onnistuneet kolmen pisteen kori, kahden pisteen kori ja bonusvapaaheitto olivat tasoittaneet tilanteen 65–65:een.

 

”Loviisan pommittaja” Tuomas Iisalo valoi uskoa vieraisiin onnistuneella kolmosellaan 2:30 ennen loppua, mutta Scott ei suostunut päästää peliä lipeämään käsistään: kolmen pisteen kori, tilanne 68–68, peliaikaa jäljellä 2:16.

 

”’Älä jätä tätä peliä tuomarien käsiin.’ Se oli ainoa asia, jota ajattelin ollessani kentällä. En tuntenut mitään, en nähnyt mitään, en kuullut mitään, en muista edes hengittäneeni; minä vain reagoin”, Scott kuvailee.

 

Kouvot sai etsikkoaikansa pelin viimeisellä minuutilla. Honka päätti perättäiset hyökkäykset Ben Perkinsin pallonmenetykseen ja Akeem Scottin epätoivoiseen kolmen pisteen heittoyritykseen.

 

Scottin ohiheiton jälkeen Tuomas Iisalo nappasi puolustuslevypallon, asettui asemiin ja syötti rannesyötön kohti vapaana ollutta Jukka Katajaa – mutta Corey Smith ei nähnyt Katajaa takanaan, tulkitsi Iisalon olevan menettämässä palloa ja yritti syöksyä pallon perään. Smith ei kuitenkaan saanut pallosta otetta, vaan ohjasi syötön päätyrajasta yli.

 

Pelikelloon jäi 21 sekuntia aikaa ja Mihailo Pavicevic keräsi joukkonsa aikalisälle. Hongan viimeinen ratkaisu pelattiin 70–71-tappioasemassa Petteri Koposelle.

 

”Coach piirsi pelin Petterille ja jätti minut oikeaan laitaan siltä varalta, että Petteri ei saisi heittoa ilmaan. Jokainen koripalloa ammatikseen pelannut kuitenkin tietää, että palloa ruokitaan aina kuumalle pelaajalle”, Scott selvittää.

 

”Petteri onnistui harhauttamaan vapaaheittoviivan kulmalla Tuomas Iisalon maahan ja nousemaan heittoon. Wayne Bernard lähestyi Petteriä, jolloin Petteri – joka on erinomainen löytämään oikean ratkaisun – näki minut vapaana. Iisalo ja Bernard olivat pois asemistaan ja Muurinen teki minulle tilaa ajaa korille, mutta sen sijaan kuljetin vapaaheittoviivan kulmalle ja annoin laulaa.”

 

Scottin pitkä hyppyheitto upposi sukkana koriin. Tapiolan Urheiluhalli vapisi liitoksissaan metelin voimasta. Honka siirtyi 72–71-johtoon Scottin illan 35. ja 36. pisteillä. Wayne Bernard sai yrittää vielä voittoheittoa puolen kentän ylitettyään, mutta epätoivoinen yritys osui levyn yläkulmaan ja Honka pääsi juhlimaan toista perättäistä Suomen mestaruuttaan.

 

(Ottelun loppuhetket voi katsoa itse täältä.)

 

Akeem Scott luuhistui parketin pintaan kaikkensa antaneena. Ben Perkins nosti kollegansa syliinsä, jonka jälkeen iloitsevien juniorien lauma ympäröi suosikkinsa. Akeem Scott oli ratkaissut Espoon Hongalle mestaruuden historiankirjoihin jäävällä suorituksella – 36 pistettä ratkaisevassa finaaliottelussa.

 

”Se kaikki tuntui unelta. Minun oli pakko nipistää itseäni varmistaakseni, että se oli totta. Kaikki se, mistä olin unelmoinut saatuani Korihaista potkut, oli käynyt toteen”, Scott tunnelmoi.

 

Yhä tänä päivänä Korisliigan finaalien kevään 2008 neljäs finaaliottelu säilyy vahvana sen kokeneiden pelaajien ja valmentajien muistoissa.

 

”En olisi ikipäivänä uskonut, että Akeem Scott olisi pystynyt pelaamaan sillä tasolla. Se peli meni kuin sumussa. Muistan Toikan (Toijala) miettineen pelin aikana, että pitääkö meidän muuttaa palloscreenin puolustustamme, mutta päätimme jatkaa samalla tavalla. Ei kukaan olisi uskonut, että Akeem Scott tekee puolet joukkueensa pisteistä ja 20 pinnaa palloscreeneistä”, Roope Suonio pyörittelee päätään.

 

”Finaaleissa syntyy sankareita ja yksilöitä, jotka hoitaa homman maaliin. Akeem Scott on puolittain katukorisjätkä ja Pavicevicilla meni varmasti miljoona kertaa häneen hermot treeneissä ja peleissä, mutta Akeem Scott Show sopi siihen tilanteeseen, kun Petteri Koponen oli poissa. Pallo Akeemille, silmät kiinni ja toivotaan parasta. Wayne Bernard puolusti Akeemia todella hyvin, mutta Akeem pääsi hurmiotilaan, jota toisinaan tässä lajissa näkee”, Toijala jatkaa.

 

Kun Akeem Scott testaili kultamitalin aitoutta purukalustollaan, puolessa kentässä pokkaili Hongan VIP-aition suuntaan viidennen Suomen mestaruutensa valmentanut coach Mihailo Pavicevic.

 

Päältä päin saattoi näyttää, että Hongan kevään ’08 mestaruus oli yksinomaan Akeem Scottin ansiota, mutta jotkut tietävät paremmin.

 

”Pavicevic teki finaaleihin lähdettäessä kaikkensa muokatakseen pelikirjaa niin, että Akeem Scott saisi pelata vahvuuksillaan. Heillä oli miljoona eri kuviota saada Akeem Scott ajamaan oikealta. Nähdäkseni kyseinen mestaruus on yhtä paljon Mihailo Pavicevicin suuruutta kuin Akeem Scottin suuruutta”, Toijala lataa.

 

”Myöhemmin Olli Nikitinin häissä Pavicevic paljasti minulle, että kevään 2008 mestaruusottelu oli hänen viidestä mestaruusottelustaan ainoa, jota hän ei kehdannut esittää ystävilleen kotona Montenegrossa. Ymmärrän sen sikäli, että aika villiltä ja organisoimattomaltahan se peli näyttää, mutta ei Akeem olisi päässyt sellaiseen hurmiotilaan ilman Pavicevicin pelikirjaa”, miettii Iisalo.

 

Kouvolan Kouvojen kauden 2007/08 joukkuetta ja täysillä kokoonpanoilla pelaavien Kouvojen ja Hongan match-upeja nyt jo vuosikaudet mielessäni pyöritelleenä olen kysynyt itseltäni useasti: miten kevään 2008 finaalisarjan dynamiikka olisi muuttunut, jos Petteri Koponen olisi pelannut?

 

Voisiko olla, että Kouvot oli valmistautunut koko kevään ajan nimenomaan pysäyttämään Petteri Koposen johtaman Honka-hyökkäyksen, mutta Koposen poissaolo loi Hongalle yllätysmomentin, johon Kouvot ei pystynyt vastaamaan?

 

Saattaako olla, että paradoksaalisesti Kouvot olisi pärjännyt finaalisarjassa paremmin, jos Koponen olisi ollut mukana?

 

”Mä uskon, että se olisi mennyt just niin. Meillä ei ollut ehkä Katajan Jukkaa lukuun ottamatta mitään älyttömän tunnettuja yksilöpuolustajia, mutta joukkuepuolustuksemme hyydytti kenet tahansa. Hongan peli olisi ollut ihan erilaista, jos Petteri olisi ollut mukana ja me oltiin onnistuttu jo runkosarjassa Petterin hyydyttämisessä”, Roope Suonio lataa.

 

”Petskulla oli aina tapana sanoa 1-1-pelejä pelattaessa, että olen ainoa pelaaja, joka tuntee hänen kaikki liikkeensä eikä reagoi hänen harhautuksiinsa. Tiedän, että olisin pystynyt puolustamaan Petteriä ja Petterin ollessa kentällä Akeem olisi ollut paljon passiivisempi. Suurempiin vaikeuksiin meidän puolustus joutui, kun Petteri oli poissa”, komppaa Iisalo.

 

Pelaajiensa näkemyksen jakaa myös Jukka Toijala.

 

”Useasti tällaiset voimasuhdepelit eivät ole kiinni pelkästään siitä, ketkä ovat paperilla vastakkain. Jos Petteri olisi pelannut, puolustuspään roolituksemme olisivat toimineet paljon paremmin. Petteri on varmasti eri mieltä tästä, mutta mä, Tuomas ja Roope ollaan äänin 3-1 oikeassa”, Toijala virnistää.

 

Hongan paidassa kevään ’08 mestaruutta juhlineet Matinen ja Scott pyörittelevät kuitenkin päitään kirjoittajan ja entisen finaalivastustajiensa spekulaatioita kuunnellessaan.

 

”Olisiko Kouvot oikeasti pystynyt puolustamaan Koponen-Scott-takamieskaksikkoa ja toteuttamaan puolustuksen rotaatiota muuten oikein niin, että he eivät olisi joutuneet tinkimään minusta, Kimmosta (Muurinen), Benistä (Perkins) ja Mattista (Williams)? Pelkkää jossittelua. Ehkä vähän ymmärränkin, minkä takia nämä kolme jätkää haluavat jossitella”, iskee Matinen silmää.

 

Lopullisen kirveeniskun epäilyksien versolle iskee Akeem Scott.

 

”Haha. Siis että meidän ja koko liigan paras pelaaja olisi pelannut ja me olisimme muka hävinneet?” kivahtaa Scott suu ammollaan.

 

”Olet päästäsi vialla. Petterin pelatessa me olisimme edelleen voittaneet mestaruuden, mutta suoraan kolmessa ottelussa ja paljon isommilla piste-eroilla. Te journalistit tykkäätte pyöritellä asioita liikaa. Pelejä ei ratkota toimittajien päissä, ei teorioissa eikä taktiikkatauluilla. Pelaajat ratkaisevat ne!”

 

IX – Jälkinäytös

 

Akeem Scott ansaitsi Korisliigan kevään 2008 finaalien edesottamuksillaan jatkosopimukseen Espoon Honkaan kaudeksi 2008/09.

 

NBA-draftattu Petteri Koponen siirtyi ensimmäisellä ammattilaissopimuksellaan italialaiseen Virtus Bolognaan, joten Honka jatkoi Akeem Scott -projektiaan antamalla amerikkalaiselle luottopelaajalleen täyden mahdollisuuden kasvaa kauden aikana pelinrakentajaksi.

 

Honka voitti kosolti otteluita ja oli Matisen, Muurisen, Ben Perkinsin, Monte Cummingsin, Sasu Salinin, Elias Kajanderin, Tuukka Kotin ja Chanan Colmanin kokoonpanollaan Korisliigan paperilla vahvin ryhmä, mutta kaikesta huokui, että joukkueen maha oli täyttynyt mestaruusvuosien myötä. Scott voitti yksittäisiä otteluita Hongalle omilla yksilösuorituksillaan, mutta ei saanut joukkueensa hyökkäystä soljumaan lähellekään yhtä kauniisti kuin Koponen kahdella edellisellä kaudella.

 

Käsijarru päällä pelannut joukkue kaatui välierissä sittemmin mestaruuden voittaneelle Namika Lahdelle otteluvoitoin 0-3 ja epäonnistui myös pronssimitalien kalastamisessa Espooseen. Kauden jälkeen eräs aikakausi päättyi, kun yhdeksän kautta Honkaa luotsannut Mihailo Pavicevic vetäytyi Hongan peräsimestä ja teki tilaa NBA-seura Toronto Raptorsin apuvalmentajana edellisellä kaudella toimineelle Gordon Herbertille.

 

”Olen urani aikana pelannut sellaisten pelinrakentajien kanssa, joiden kanssa on ollut helppo pelata, sekä sellaisten pelinrakentajien kanssa, joiden kanssa on ollut hankala pelata. Myönnän, että Akeem Scott kuuluu näistä jälkimmäiseen kastiin”, Scottin joukkuetoverina Hongassa myös kaudella 2008/09 pelannut Jukka Matinen arvioi.

 

”Pelimme lähti Petterin (Koponen) lähdön jälkeen huonompaan suuntaan, eikä joukkueessa ollut samanlaista kemiaa kuin aiemmin, mutta nämä asiat eivät olleet millään muotoa Akeemin syytä. Kun peli yskii, tietyt näkemykselliset erot, joita minun ja Akeemin välillä jonkin verran oli, alkavat korostua pelikentällä.”

 

Matinen otti yhteyttä Scottin Facebookissa uuden vuosikymmenen puolella ja kirjoitti tälle pitkän viestin, jossa hän ylisti Scottin sydäntä, omistautumista ja voitonjanoa.

 

”Vaikka Akeemin näkemys pelistä ei välttämättä niin hyvin vastannut omaani, hän on varmasti suurisydämisin kaveri, jonka kanssa olen koskaan pelannut. Kerroin tämän hänelle Facebook-viestissä ja lupasimme istua iltaa, jos Akeem vielä joskus Suomeen päätyy. Tosiasia on, että olin mitä mieltä tahansa Akeem Scottin pelistä, ilman häntä Honka ei olisi voittanut kevään 2008 mestaruutta”, jatkaa Matinen ja korostaa:
”Ja vaikka Akeem on se jätkä, joka meille mestaruuden viimeisessä ottelussa ratkaisi, mestaruus vaati koko jengin omistautumista. Jouduimme Monten (Cummings) ja Timin (Kisner) lähdön ja Petterin (Koponen) loukkaantumisen jälkeen pelaamaan peliä ihan eri tavalla kuin joskus tammi-helmikuulla. Se ei olisi ollut mahdollista, jos joukkueessa ei olisi ollut riittävästi jätkiä, jotka tiesivät, miten mukautua tilanteeseen ja mitä voittaminen vaatii.”

 

Samalla kaudella, kun Honka räpiköi materiaalisesti ylivoimaisella kokoonpanolla pudotuspelien neljännelle sijalle, Kouvolan Kouvot toteutti menestyksekkäästi edellisen kauden rakkikoirakoripallotaktiikkaansa.

 

Iisalo, Suonio, Jukka Kataja, Samu Kaaresvirta, Matti Nuutinen ja Tero Laitinen jatkoivat Kouvoissa ja saivat uutena tulokkaana rinnalleen kaukoheittäjä Antti Kanervon. Calvin Walls korvasi Ciprianon korin alla, Brian Swift Bernardin pelinrakentajana ja Corey Smithin tilalle Kouvojen laitaan saapui neljän Suomen mestaruuden mies, edellisellä kaudella Hongassa kouvolalaisia kurittanut Matt Williams.

 

Kouvot sijoittui runkosarjan toiselle sijalle, mutta kärsi äärimmäisestä arpaonnesta saamalla puolivälierävaiheessa vastaansa kevään yllättäjäjoukkue Tampereen Pyrinnön. Antti Nikkilän (210 cm) ja Olli Ahvenniemen (207 cm) ankkuroiman paikkapuolustuksen turvin hurjaan keväthuumaukseen yltänyt Pyrintö mursi Kouvot korin alla fysiikallaan ja lähetti kouvolalaiset kesälomille otteluvoitoin 0-3.

 

”Se oli aika raadollista. Vedettiin hyvällä jatkumolla siitä, mihin edellisellä kaudella jäätiin. Kaikkia muuta joukkueita vastaan meillä oli täydelliset roolitukset puolustuspäässä, mutta Pyrintöä vastaan meillä ei ollut mitään aseita”, Toijala huokaisee.

 

Tampereen Pyrintö voitti sittemmin Suomen mestaruudet vuosina 2010, 2011 ja 2014 pitkälti samalla rungolla, joka päihitti kouvolalaiset kevään 2009 välierissä. Kouvoilla olikin oma osansa Pyrinnön ”Punakoneen” menestyksen muodostumisessa.

 

”Pyrintö oli liigan alempaa keskikastia ja Damon Williams oli juuri palannut Kotkasta Tampereelle, kun he tulivat Mansikka-aholle runkosarjan peliin meitä vastaan. Damon oli tainnut vetää yhdet treenit joukkueen kanssa, jolloin (Pyrinnön päävalmentaja) Pieti Poikola päätti, että on turvallisempaa lähteä meitä vastaan pelaamalla kahden ison sentterin ja Damon Williamsin johtamaa paikkapuolustusta. Me saatiin kunnolla turpaan ja Pyrintö veti samalla konseptilla pronssille asti – pronssille, joka käynnisti Pyrinnön menestysputken.”

 

Kouvot ylsi vielä Ajene Moyen ja Ville Kauniston johtamalla kauden 2009/10 joukkueella pronssimitaleille ennen kuin Toijala lähti Joensuun Katajaan ja Kouvojen talous joutui säästökuurille.

 

Toijala on tähän mennessä yltänyt päävalmentajana neljästi Korisliigan finaaliotteluun. Ensimmäistä finaalijoukkuettaan Toijala pitää edelleen poikkeuksellisena.
”Se on se finaalisarja, joka on vuosien aikana jäänyt eniten harmittamaan”, Toijala uskoutuu.

 

”Meillä oli kaikki avaimet mestaruuteen. Meillä oli ihan riittävästi materiaalia voittaa Honka, mutta sössimme ensimmäisen finaalin omaan ylilataukseemme. Sen jälkeen johdimme päätösjaksolla jokaista jäljellä olevaa finaaliottelua, mutta voitimme niistä vain yhden. Meillä oli neljännessä pelissä kaikki mahdollisuudet pakottaa Honka Mansikka-aholle selkä seinää vasten, mutta heitimme itse oman puolustuslevypallomme pois ja loppu oli Akeem Scottin myötä historiaa.”

 

Scott palasi Suomeen vielä kevääksi 2010 johtamaan Lappeenrannan NMKY:n puolivälieriin, jonka jälkeen taskuraketti on luonut kunnioitettavan ammattilaisuran mm. Montenegrossa, USA:ssa, Kanadassa ja Chilessä.

 

Kesästä 2012 alkaen Akeem Scott Show’ta on nähty myös kansainvälisillä estradeilla Jamaikan maajoukkueessa ja hehkunut avainroolissa joukkueensa hakiessa yllätysvoitot mm. Brasiliasta ja Argentiinasta.

 

Ammattilaisuransa kääntyessä viimeiselle kolmannekselleen rutinoitunut maailmankiertäjä kuitenkin muistaa, mistä se kaikki sai alkunsa: potkuista Uudessakaupungissa, uudesta tulemisesta Vantaalla ja yllätysmestaruudesta Espoossa.

 

”Olen auttanut Jamaikan yllätysvoittoihin Brasiliasta ja Argentiinasta. Ensimmäistä kauttani lukuun ottamatta joukkueeni ovat olleet voittoisia kaikkialla, missä olen pelannut. Olen pelannut ammatikseni kolmella mantereella. Silti mikään ei ole arvokkaampaa kuin mestaruuden voittaminen, ei mikään. Kevään 2008 mestaruus on suurin saavutukseni koko urallani”, Scott hehkuu.

 

Akeem Scott Show riehuu tällä kaudella Chilen pääsarjan AB Ancudissa 28,4 pisteen, 4,4 levypallon, 4,1 syötön ja 1,9 riiston kausikeskiarvoilla. Vaikka kiertolaisella on vielä muutama kausi ammattilaisuraansa jäljellä, hänellä on selvä käsitys siitä, missä hän haluaisi sen lopettaa: samassa paikassa, missä sen aloittikin.

 

”Suomi on maa, jossa aloitin urani ja jossa löysin oikeat ihmiset, jotka uskoivat minuun ja auttoivat minua kehittymään pelaajaksi, joka olen tänään”, Scott hieroo käsiään.

 

”Olen liian nuori puhumaan mitään lopettamisesta, mutta unelmani on palata Suomeen ja päättää urani täällä – ja unelmillani on tapana toteutua. Jos et usko minua, kysy Kouvojen faneilta”, päättää Akeem Scott kertomuksensa ja nauraa hohottaa kaksin kerroin kuten Akeem Scott vain osaa.

————————————————————————————————–

HippromoHIPPO TAATILA (s. 1981, Loimaa)

 

Teologian maisteri (pääaineet uskontotiede, käytännöllinen filosofia), vapaa kirjoittaja, koripalloentusiasti ja muutenkin kaikin puolin rasittava jätkä

 

Romaanit

 

”Isipappablues” (Into Kustannus, 2014)

 

Käännökset

 

G.I. Gurdjieff: ”Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa” (Sammakko, 2013)

 

Tietokirjat

 

”Pallo savessa – 50 vuotta loimaalaista korikonkarihistoriaa” (Kimmo Parikan kanssa, LoKoKo ry 2015)

 

”Susijengi – pohjolan perukoilta Euroopan huipulle” (Mika Wickströmin kanssa, Tammi 2014)

 

”Hyppyheitto – Seppo Kuuselan tarina” (WSOY, 2010)

 

Blogi

 

”Sörkan Kierkegaard” (https://sorkankierkegaardblog.wordpress.com/)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s