”POPPIN’ PETER KOPONEN” – KATKELMIA PETTERI KOPOSEN NBA-TULOKASKAUDELTA 2016/17, OSA I/II

Koripallo

LUKIJALLE: ALLA OLEVA TEKSTI ON TÄYSIN FIKTIIVINEN JA AINOASTAAN KIRJOITTAJAN YLIVILKKAAN, KIEROUTUNEEN MIELIKUVITUKSEN TUOTETTA. TEKSTISTÄ EI OLE SYYTÄ VETÄÄ JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TOSIASIOISTA TAI TEKSTISSÄ ESIINTYVIEN HENKILÖIDEN TODELLISISTA LUONTEENPIIRTEISTÄ.

 

TEKSTI: HIPPO TAATILA, KUVA: MOE LESTER 

 

DALLAS, TEXAS
Tiistai, 27. syyskuuta 2016

+32c, aurinkoista

 

NBA-joukkueiden ”Media Day”-tapahtumaan on vielä vuorokauden verran aikaa, mutta Dallas Mavericksin omistaja Mark Cuban on kutsunut median Dallasin keskustan Marriott City Center -hotellin konferenssitiloihin päivää etuajassa.

 

Satakunta toimittajaa, kameramiestä ja valokuvaajaa asettuvat hiljalleen amfiteatterin muotoiseen auditorioon, jonka lavalla Mavericksin tiedotusjaoston college-ikäiset avustajat asettavat nimikylttejä oikeille paikoilleen.

 

Paikalla ovat tänään manageri Cubanin lisäksi päävalmentaja Rick Carlisle, joukkueen free agent -hankinnat Mirza Teletovic ja Evan Fournier sekä tulokaspelaajat, toisen kierroksen varaus Devin Thomas ja edelliset neljä kautta venäläisessä BC Himkissä pelannut suomalaistakamies Petteri Koponen.

 

Pelikausi 2015/16 oli Mavericksille painajainen, jonka joukkueen kannattajat haluaisivat jo haudata jonnekin piilotajunnan syvimpiin holveihin.

 

Milloin hajosivat Wesley Matthewsin akillesjänne tai Chandler Parsonsin polvi, milloin Dirk Nowitzkin selkä. Pohjevaivat hidastivat Deron Williamsin kilpikonnatahtiseksi, Javale McGee kirjautti NBA:n epävirallisen ennätyksen hölmöissä hyökkäyspään ratkaisuissa ja Cuban keskittyi haastamaan riitaa kriittisimpien journalistien sekä fanien kanssa Twitterin ja CyberDust-applikaation välityksellä.

 

Jo kauden alku oli kasvojarrutus. Mavericks voitti lokakuun viidestätoista ottelustaan vaivaiset kolme ja alkoi lahota sisältäpäin. Ajoittaisista kahden tai kolmen ottelun minivoittoputkista huolimatta jo maaliskuussa 2016 oli selvää, että dallasilaiset jäisivät auttamattomasti NBA:n pudotuspelien ulkopuolille – eikä tällä kertaa ollut mahdollista vedota edes Läntisen Konferenssin kovuuteen.

 

Kesän ’16 vapaiden pelaajien markkinoille Mavericks lähti – jälleen kerran – kovin odotuksin. Cuban lennätti Dallasiin lähes kaikki eturivin vapaat pelaajat neuvotteluja varten, mutta Kevin Durant ja Al Horford allekirjoittivat jatkosopimukset vanhojen joukkueidensa kanssa jo varhain. Kakkoskorin tarjokkaista läpi sormien valuivat vuoroin niin Joakim Noah, Eric Gordon kuin Mike Conleykin.

 

”Teletovic ja Fournier eivät välttämättä ole sitä, mitä odotimme, mutta ainakin kaikki avainpelaajat ovat terveinä preseasonin alkaessa”, The Dallas Morning Newsin urheilutoimituksen veteraanitoimittaja on kirjoittanut ennakoivasti tekstinkäsittelyohjelmaansa jo ennen lehdistötilaisuuden alkua.

 

Sopimuksettomien pelaajien laarin tyhjennyttyä Cubanin oli pakko latoa kenties liian suuret dollarikasat Teletovicille ja Fournierille saadakseen joukkueensa kokoonpanoon täydennystä. Muistot vuoden takaisesta DeAndre Jordan -fiaskosta palasivat jälleen kummittelemaan Mavericksin kannattajien kollektiiviseen tajuntaan.

 

Eivätkä haasteet päättyneet siihen. Kukaan Dallasissa ei uskaltanut sitä sanoa ääneen, mutta Nowitzkilla olisi edessään uransa viimeinen kausi. McGee oli puolestaan joutunut Carlislen koirankoppiin jo Martin Luther Kingin päivän tienoilla, mutta seurajohdon kyvyttömyys saada aikaiseksi sopimusta asiansa ajavan kakkossentterin kanssa takasi, että McGee palaisi Dallasiin – ainakin alkukaudeksi.

 

Myös lääkärin tuomio Deron Williamsin keväisen jalkaleikkauksen jälkeen oli tyly. Huippuvuosistaan merkittävästi hidastunut Williams pelaisi aikaisintaan tammikuussa, eikä tulisi entisessä kunnossaan kuin joskus syksyllä 2017. Cubanilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin neuvotella Williamsin kanssa buyout-sopuratkaisu ja etsiä vapaiden pelaajien markkinoilta villi kortti.

 

Pitkäaikaiset Mavs-veteraanit Devin Harris ja Jose Juan Barea saivatkin syyskuussa toivottaa tervetulleeksi rinnalleen pelinrakentajajaostoon Petteri Koposen, joka oli juuri päättänyt EM-karsinnat Suomen miesten koripallomaajoukkueen paidassa johdettuaan joukkueensa kesän 2017 EM-kisoihin 20,9 pisteen, 5,9 syötön ja 2,4 riiston keskiarvoillaan.

 

Hardcore-osaston fanit olivat tarkkailleet Koposen otteita Euroopassa jo kahden kauden ajan ja rummuttaneet yhä äänekkäämmin hänen tuomistaan NBA-kokoonpanoon, mutta juuri nyt kukaan ei jaksanut ilakoida: Harris, Barea ja Koponen eivät yksinkertaisesti muodostaisi pudotuspelitasoisen NBA-joukkueen pelinrakentajatroikkaa. Sen ymmärsivät kaikki.

 

Lehdistötilaisuuden viimein alkaessa farkkuihin ja Mavericksin valkoiseen pikeepaitaan sonnustautunut Koponen kävelee Teletovicin, Fournierin ja Thomasin perässä lavalle ujonkohtelias hymynhäivä suupielessään. Koposen etuhiukset ovat suditut geelillä taivasta kohti ja hänen kaulassaan kimmeltää valkokultainen ketju.

 

Mavericksin viestintäpäällikkö Sarah Meltonin tervetuliaissanojen jälkeen mustaan poolopaitaan pukeutunut harteikas Cuban tarraa mikrofoniin ja aloittaa itsevarmasti aidon öljyparonin elkein:

”Toivottavasti olette kaikki yhtä innostuneita alkavasta kaudesta kuin minä. Mavericks on tulevalla kaudella jälleen hieman kansainvälisempi, kiitos uusien pelaajiemme, ja kuten kaikki tietävät, meillä on rohkaisevia kokemuksia kansainvälisistä pelaajista”, Cuban asettelee sanansa ja kirvoittaa toimittajien keskuudesta maltillisen naurahduksen.

 

Wang Zhizhi, DeSagana Diop, Pavel Podkolzin…” mutisee MavsMoneyball-fanisivuston toimittaja lakonisesti partaansa, vaikka ymmärtääkin Cubanin viitanneen mm. Nowitzkiin ja Steve Nashiin.

 

”Solmimalla sopimuksen näiden neljän, vasta parhaaseen peli-ikäänsä matkalla olevan pelaajan kanssa tahdomme viestittää kannattajillemme, että meillä on selkeä uudelleenrakennussuunnitelma. Tämän suunnitelman puitteissa tähtäämme menestykseen jo nyt ja uskomme voivamme pelata NBA:n mestaruudesta vuosikymmenen taitteessa. Enkä liioittele vähääkään sanoessani, että jokaisella uudesta sopimuspelaajastamme on täysi mahdollisuus kasvaa All Star -tason pelaajiksi”, Cuban jatkaa.

 

Managerin ja päävalmentajan puheenvuorojen jälkeen lavan taustalle levitetylle valkokankaalle heijastuvat vuoroin kunkin uuden sopimuspelaajan uratiedot pähkinänkuoressa. Pelaajat kertovat kohteliain, tiedotusjaoston kanssa yhdessä puntaroiduin sanoin tuntemuksistaan ensimmäisen Mavericks-kautensa alkaessa.

 

Viimein valot himmenevät ja valkokankaalla alkaa pyöriä esittelyvideo, jossa toimittajakunta saa nähdäkseen uusien pelaajien highlighteja kaudelta 2015/16.

 

Petteri Koposen edellisen kauden parhaat palat tulevat vuoroon viimeiseksi. Koposen kohdalla kooste keskittyy kevääseen 2016, jolloin hän paisutti Euroliigan keskiarvonsa vaikean alkukauden jälkeen 13,8 pisteeseen ja 3,6 syöttöön ottelua kohden.

 

Kooste päättyy dramaattisesti leikkeeseen neljännestä Euroliigan välierästä Real Madridia vastaan. Koponen harhauttaa Rudy Fernandezin ilmaan, kuljettaa pallon selkänsä takaa, vetäytyy puoli askelta kolmen pisteen viivan taakse ja vie Himkin 79–77-johtoon 4,9 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua Jeffery Taylorin ojentunutta kättä vasten.

 

Kameran tallentaessa Koposen ja häntä onnittelemaan saapuneiden Paul Davisin ja Zoran Dragicin tuuletuksia koosteen alalaitaan iskeytyy tilastopalkki: #8 KOPONEN: PTS 23 REB 3 AS 5. Valojen jälleen syttyessä Koposen näyttää leijuvan käsivarren mitan verran ilmassa.

 

”Sain viimeisenä parina vuonna jo muutaman sopimustarjouksen NBA:sta, mutta koin, että Euroliigassa pelaaminen olisi urakehitykselleni oikea valinta ennen NBA:han siirtymistä. Viime kauden jälkeen koin olevani pelaajana riittävän kypsä ottamaan vastaan sen haasteen, jota maailman parhaassa liigassa pelaaminen vaatii”, Koponen asettelee suomalaisehkolla amerikanenglannillaan ESPN:n haastattelussa.

 

Joitain tunteja myöhemmin, Atlantin takana, Henrik Dettmann antaa haastattelua YLE:n Aamu-tv:lle Istanbulin kodistaan.

 

”Koponen on ollut NBA-tasoa vähintäänkin viimeiset kolme, neljä vuotta. Petteri on kuitenkin sillä lailla fiksu pelaaja, ettei ole halunnut lähteä NBA:han hinnalla millä hyvänsä. Viimeistään viime kevät osoitti, että Petteri pystyy olemaan NBA:ssakin ratkaiseva pelaaja, ja Mavericksin pelinrakentajatilanne on nyt hänelle suotuisa. En epäile hetkeäkään hänen mahdollisuuksiaan”, Dettmann lausuu ja mietintätauon jälkeen päättää:

 

”Luonnollisesti ilmassa on myös paljon kysymysmerkkejä.”

 

Dallasilainen media on uusia tulokkaita kohtaan diplomaattisen rohkaiseva. Mavsmoneyball-sivuston preseason-katsauksessa sanankäänteet ovat vähemmän mairittelevat.

 

”Pelinrakentajan tontti on koripallon kaikkein haastavin pelata. Piste. Mavsin kesä 2016 oli vapaiden pelaajien markkinoilla täysi katastrofi, eikä sitä voi kaunistella millään kauniilla sanoilla pitkän tähtäimen suunnitelmasta. Sillä rahalla, minkä käytimme tuuliviirimaiseen Mirza Teletoviciin ja hiomattomaan Evan Fournieriin olisimme voineet kerrankin saada pelinrakentajan, joka saisi joukkueen hyökkäyksen käyntiin toisin kuin diiva-Rondo tai isoisä-Williams.”

 

”Minulla ei ole mitään Petteri Koposta vastaan. Hän on varmasti kaikin puolin mukava ja sympaattinen kaveri ja hiton hyvä seuramies. Vaikuttaa kuitenkin todella kaukaa haetulta, että Euroliigan alkusarjavaiheessa seitsemän pistettä ottelua kohden viimeistellyt tyyppi jostain Suomesta (pelataanko siellä edes koripalloa?) olisi vastaus Mavericksin kroonisiin pelinrakentajaongelmiin.”

 

PHOENIX, ARIZONA
Tiistai, 1. marraskuuta 2016

+28c, aurinkoista

Pakkaset ovat saavuttaneet korkeapaineisen Etelä-Suomen jo varhain, kun Jussi-Pekka Rantanen toivottaa Ylen puoli yhdeksän uutisten katsojille hyvää illanjatkoa. Urheiluruudun alkajaisiksi kuva siirtyy vaaleanpunaisessa pikeepaidassaan ja kivipestyissä farkuissaan Arizonan väreilevässä helteessä astelevaan Antti-Jussi Sipilään.

 

”Muutaman tunnin päästä Suomen aikaa tällä Phoenixin Talking Stick Resort Arenalla aloittaa Petteri Koponen uransa seuraavan vaiheen. Vuorossa on Koposen ensimmäinen virallinen ottelu NBA:n Dallas Mavericksin pelinrakentajana, ja vastassa legendaarinen kotijoukkue Phoenix Suns”, Sipilä lausuu ääni innosta väristen astellessaan verkkaisesti areenan etuovien edessä.

 

Leikkaus Mavericksin peliä edeltäviin harjoituksiin: Koponen upottaa vapaaheittoja Dirk Nowitzki vierellään, kuuntelee päävalmentaja Carlislen ohjeita, syöttää scrimmage-pelin yhteydessä Mirza Teletovicin ja Chandler Parsonsin välistä takaoveen Javale McGeelle, joka junttaa pallon voimalla koriin.

 

”Koponen on kuulunut jo vuosikausia Euroliigan ja Eurocupin parhaimmistoon lukeutuneen BC Himkin vakiokalustoon, mutta NBA on hänelle vielä toistaiseksi tuntematon maailma”, Sipilä artikuloi.

 

”Totta kai tällaisessa tilanteessa jännittää, ja pitääkin vähän jännittää. Kyllä se siitä sitten tasoittuu, kunhan kentälle pääsee… tietenkin, jos koutsi niin päättää”, Koponen naurahtaa Yle Urheilun mikrofoni suunsa edessä.

 

”Ei mitään, kaikki on selvää. Minä tiedän, mitä joukkue minulta tahtoo, ja kaikilta joukkuekavereilta tulee joka päivä niin paljon ohjeita kuin vain jaksaa ottaa vastaan. Onneksi tässä on myös ihan hyvin mennyt tämä treenikausi tähän asti, ettei tarvitse ihan kylmiltään kentälle mennä.”

 

Seitsemän harjoitusottelun perusteella Koposen sanoille on katetta. 9,2 pisteen ja 2,7 syötön keskiarvot verrattain pienellä peliajalla – unohtamatta maagista 48,5% kolmen pisteen heittojen onnistumisprosenttia – ovat auttaneet Koposta voittamaan ainakin osan Mavs-faneista puolelleen. Samalla on kuitenkin totta, että innokkaimmatkin puhuvat hänestä ”parhaimmillaan hyvänä kakkospointtina”.

 

Mavericksin viimeisessä harjoitusottelussa Atlanta Hawksia vastaan Koponen naulasi 19 pistettä – joista kuusi vapaaheittoviivalta viimeisen neljän minuutin aikana – Mavericksin 108–102-voittoon päättyneessä ottelussa ja puolusti Hawksin Jeff Teaguen parhaimmillaan todella ahtaalle Ja nyt, juostessaan layupia Talking Stick Resort Arenan parketilla Mavericksin verryttelyasu yllään 17,547 katsojan edessä näyttää Koponen siltä kuin olisi kuulunut NBA:han pienen ikuisuuden.

 

”Petterin taidot eivät tulleet yllätyksenä minulle. Olen seurannut hänen otteitaan EM-kisoissa ja Himkissä ja tiedän hyvin, mihin hän pystyy”, muotoilee Sipilälle Urheiluruudun haastattelussa 38-vuotias Dirk Nowitzki, joka alkaa harmaudessaan muistuttaa amerikkalaisen saippuaoopperan hurmurisetää.

 

Edellisen kevään NBA:n pudotuspeleihin läntisen konferenssin seitsemäntenä joukkueena yltänyt Phoenix Suns lähtee runkosarja-avaukseen selkeänä ennakkosuosikkina.

 

Keuhkoputkentulehduksesta toipuva Nowitzki aloittaa pelin penkiltä, ja kun edellisellä kaudella Sunsissa vaihtopenkille jämähtänyt ja valmentajalleen tuittuillut Teletovic esitellään Mavsin aloittavana isona laitahyökkääjänä, bosnialainen saa osakseen vaimean buuauskonsertin.

 

”Fuck you, fuck you very much”, Teletovic mutisee itsekseen samalla, kun kohottaa kätensä tervehdykseen edellisen kauden kotiyleisöään kohti.

 

Teletovicin lisäksi Carlisle käskyttää kentälle aloitusviisikossa Jeremy Evansin, Chandler Parsonsin, Wesley Matthewsin sekä Devin Harrisin. Sunsilla on selkeä kokoylivoima ja Carlisle on pakotettu ensimmäiseen aikalisäänsä, kun kotijoukkue johtaa vajaan kuuden peliminuutin jälkeen pistein 16-6.
Nowitzkin kenttäkomennuskin alkaa surkeasti, kun ukrainalaissentteri Alex Len blokkaa saksalaisen sotaratsun layup-yrityksen levyyn ja käynnistää nopean hyökkäyksen Brandon Knightille, joka murjoo pallon koriin toisessa päässä. Ylen kamerat tallentavat Knightin donkin aikana, kuinka Koposen polvi nousee vaihtopenkillä reaktionomaisesti ylös, kunnes rookie muistaa sijansa.

 

Toinen neljännes ehtii vanheta kaksi minuuttia, kun Carlisle kutsuu Jose Juan Barean ja Wesley Matthewsin vaihtopenkille. Kentälle saapuvat Devin Harris sekä riehakkaat aplodit parikymmenpäiseltä suomalaisfanien joukko-osastolta osakseen saava Koponen. Suns johtaa pistein 34–22.

 

Mavericks jatkaa peliä omalta päätyrajaltaan. Harris kuljettaa pallon hyökkäyspäätyyn Sunsin rookie-takamies Kris Dunnin varjostaessa, mutta vain seitsemää sekuntia myöhemmin pallo kulkeutuu Koposelle.

 

Mavericks jauhaa Koposen komentamalla kuviolla Nowitzkin puolivapaaseen paikkaan lähelle kolmen sekunnin aluetta, mutta Koponen on kolmannessekunnin liian myöhässä ja joutuukin ojentamaan pallon parin metrin päähän Parsonsille, jolta hän pyytää pallon välittömästi takaisin. Hyökkäysajan vähentyessä Eric Bledsoe liimautuu yhä tiukemmin Koposeen, joka käyttää Nowitzkin asettaman screenin hyödykseen ja lähtee ajamaan kohti koria.

 

Koposen tasapaino ajossa kuitenkin häiriintyy, kun 216-senttinen, 120-kiloinen ja 34-vuotias sentteriveteraani Tyson Chandler saa vainun saaliista. Koponen nousee toisen askeleensa jälkeen epätasapainoiseen floater-yritykseen, jonka Chandler luutii päätykatsomoon hyökkäysaikasummerin soidessa.

 

”Not this time, kid. Not this time”, Chandler jauhaa Koposelle Suns-yleisön yhä kohistessa. Koponen hölkkää takaisin Mavericksin kenttäpäätyyn ja nostaa päänsä ”mun moka”-ilme kasvoillaan Nowitzkille, joka läpsäisee joukkuetoveriaan kannustavasti olkapäälle.

 

Phoenixin hyökätessä Suns-valmentaja Jeff Hornacek huikkaa jotain Bledsoelle, joka tyhjentää kentän ja haastaa Koposen 1-1-peliin. Koponen puolustaa oikeaoppisesti, mutta jää puoli askelta jälkeen Bledsoen kytkiessä jälkipolttimet päälle ja ajaessa kohti keskustaa. Koposen ainoaksi vaihtoehdoksi jää rikkoa.

 

”Come on, Petteri, it’s fine, you’re doing well”, Carlisle taputtaa käsiään Koposelle samalla, kun tuomari James Capers viittoilee Koposen pelinumeron Phoenix Sunsin tilastopöytää kohti.

 

Sunsin sivurajan jälkeen kuvio toistuu. Suns-pelaajat tyhjentävät kentän ja Bledsoe testaa Koposen kestävyyttä. Koponen pysyy Bledsoen ensimmäisen yrityksen ajan herkeämättä hänen edellään, jolloin Bledsoe tilaa palloscreenin Chandlerilta.

 

Koponen joutuu hakemaan aavistuksen verran tasapainoaan osuttuaan Chandlerin kylkeen. Bledsoe kohoaa hyppyheittoon vapaaheittoviivan kulmalta. Heiton irrotessa Bledsoen sormenpäistä Koponen rojahtaa Bledsoen olkapäätä vasten ja Capersin pilli soi toistamiseen Koposen virheen merkiksi.

 

Bledsoen hyppyheitto siirtää Phoenixin 36–22-johtoon. Kotiyleisö hurraa ja innokkaimmat nousevat penkeiltään. Koposen katseesta näkyy, että hän tahtoisi protestoida, mutta ei kehtaa. Devin Harris kävelee Koposen viereen, kietoo isällisesti kätensä tämän hartioille.

 

“Fuck them. Just keep playing. We all know you can”, Harris kuiskaa ja lyö Koposta pakaralle.

 

”Tästä voi tulla vielä pitkä ilta”, lehdistölehtereiltä peliä tarkkaileva Ilta-Sanomien toimittaja huokaisee kouralliselle suomalaiskollegoitaan.

 

Pari tuntia myöhemmin ottelu päättyy. Phoenix Suns avaa kautensa 104–91-voitolla.

 

Brandon Knight on kerännyt Sunsille 26 ja Eric Bledsoe 25 pistettä. Alex Len on lyönyt tahtia korin alla 14 pisteellä ja 15 levypallolla, Tyson Chandlerin saldo on yhdeksän pistettä, 13 levypalloa ja neljä blokkia.

 

Mavericksista Chandler Parsons on kirjauttanut 23 pistettä ja kuusi levypalloa, kolmannella jaksolla heittonsa löytänyt ja vieraat peliin palauttanut Dirk Nowitzki 19/5 ja Wesley Matthews 18 pistettä. Petteri Koposen ensimmäisen NBA-ottelun saldo on 17 minuuttia, kolme pistettä (pelitilanneheitot 1/5, vapaaheitot 1/2), yksi levypallo, yksi pallonriisto, kolme pallonmenetystä, neljä virhettä, +/- -lukema joukkueen huonoin, -17.

 

”Totta kai, onhan tämä taas ihan erilaista peliä Euroliigaan nähden. Jonkin verran meni alkujännityksen piikkiin, muttei sen taakse voi missään nimessä mennä. Kyllä mun pitää selkeästi petrata tästä”, Koponen lausuu vaitonaisena kentän laidalla Yle:n ja MTV:n kameraryhmille.

 

Aikaa harmitteluun ei ole, sillä välittömästi peseytymisen ja ruokailun jälkeen Mavericksin pelaajat nousevat bussin kyytiin siirtymään lennolle Dallasista Salt Lake Cityyn, jossa joukkue jatkaa kauttaan Utah Jazzia vastaan.

 

Lentokoneen noustessa Teksasin taivaalle Koponen istuu apuvalmentaja Darrell Armstrongin viereen. Palaveri on pitkä ja seikkaperäinen.

 

NEW ORLEANS, LOUISIANA
Lauantai, 31. joulukuuta 2016

+17c, pilvistä, sadekuuroja

 

”On viimein perusteltua nostaa kissa pöydälle”, kirjoittaa 29-vuotias, komeettamaisesti Suomen urheilulehdistön eturiviin kuluneen vuoden aikana noussut jääkiekkotoimittaja Urheilu-Sanomien vuoden 2016 viimeisessä numerossa:

”Petteri Koponen on tavattoman yliarvostettu pelaaja.”

 

Toimittaja käy läpi seikkaperäisesti, kuinka Koposen NBA-kortti ehdittiin nostaa esille vuodesta 2007 alkaen kymmenenä perättäisenä kesänä strategisesti juuri ennen Susijengin kesäleiritystä, ennen kuin yhden historiansa huonoimmista kausista pelannut ”has-been”-seura oli riittävän epätoivoinen kutsuakseen reservipelaajansa ruotuun valtameren takaa.

 

”En halua vähätellä Koposen saavutuksia Euroopassa tai Susijengissä, mutta Koripalloliitto ja suomalainen urheilulehdistö on suoltanut jo vuosikaudet kenenkään kyseenalaistamatta täysin poskettomia väitteitä hänen osaamisensa todellisesta tasosta”, toimittaja jatkaa.

 

”Samalla, kun Lauri Markkasesta on kasvamassa Suomi-korikselle ihan aito supertähti, on Koponen vain reliikki menneistä pelivuosista. Vuosista, jolloin kansainvälisessä mittakaavassa toistaitoiset pelaajat saattoivat paistatella kotimaan parrasvaloissa vain siksi, että suurella yleisöllä ei ollut perspektiiviä arvioida heidän osaamistaan maailman parhaita vastaan.”

”Kirjoittakaa YouTuben hakusanakenttään ’Koponen Mavericks NBA’ ja katsokaa haun ensimmäinen tulos. Se kertoo kaiken siitä, mitä ’tähdestämme’ ajatellaan siellä, missä koripalloa osataan pelata oikeasti.”

 

Vaikka suomalainen urheilumedia on perinteisesti silmiinpistävän kohteliasta, on Urheilu-Sanomien toimittajan ulostulon kaltaista purkausta ehditty odottaa jo hyvä tovi. Samalla, kun Mavericks on voittanut ensimmäisestä 29 ottelustaan vain kymmenen, ovat Koposen peliminuutit kutistuneet olemattomiin vuodenvaihdetta kohti kulkiessa.

 

Ensimmäisessä 22 NBA-ottelussaan Koponen kirjautti Mavericksille odotusarvoja selkeästi alhaisemmat 9,8 peliminuuttia, 3,1 pistettä ja 0,9 syöttöä ottelua kohden ryyditettynä 1,2 pallonmenetyksen keskiarvolla – eikä kehuttavaa ole heittoprosenteissakaan: pelitilanneheitot 37,5%, kolmoset 33,3%, vapaaheitot 65%.

 

Viimeisen viiden ottelun ajan Koposen tilastoriveille on kirjattu tyly kirjainyhdistelmä ”DNP-CD”, suomeksi: ”Ei pelannut – valmentajan päätös”. Mavericksin pelinrakentajaosasto on muutenkin ollut murroksessa, kun joukkue lähetti Devin Harrisin, John Jenkinsin ja tulevaisuuden varauksen Utah Jazziin vaihdossa pelinrakentaja Trey Burkeen.

 

Samalla, kun Burke on noussut Mavericksin ykköspelinrakentajaksi, on Carlisle päätynyt antamaan Koposen viimeisetkin minuutit Barealle, joka on vastannut huutoon ja jopa ratkaissut Mavs-fanien riemuksi yhden ottelun joukkueelleen viimeisen sekunnin heitollaan.

 

”Ei tässä ole hirveästi tullut ehdittyä seurata, mitä Suomessa kirjoitetaan. Mun tehtävä on olla valmis kun kutsu kentälle käy ja se on ainoa asia, mihin keskityn”, Koponen hymyilee diplomaatin kasvoin STT:n toimittajalle, joka on saapunut New Orleansiin vuodenvaihteen otteluun.

 

Pokerinaaman takana kuitenkin myrskyää.

 

”Ihan tyypillistä, että pistetään lätkätoimittaja kriitikon rooliin. Uskomatonta paskaa”, Koponen tuhahtaa vain hetkeä STT:n haastattelun jälkeen Koripalloliiton toiminnanjohtaja Puke Walldénille, joka on saapunut STT:n toimittajan kanssa samalla koneella Pelicans-Mavericks-peliin.

 

Marraskuun sopeutumisvaikeuksien jälkeen Carlisle yritti sopeuttaa Koposta heittävän takamiehen rooliin – sama liike, jonka nimeen Rimas Kurtinaitis vannoi Koposen kahden ensimmäisen Himki-kauden aikana.

 

Pallokosketusten jäädessä vähiin vastustajajoukkueiden pelinrakentajat puolustivat Koposen heittopaikat pois yliaggressiivisesti. Pallokosketusten ja sitä myötä pelituntuman katoaminen näkyi myös toisessa päässä, jossa vastustajat pelasivat järjestelmällisesti takamiehillään isolation-pelejä Koposta vastaan.

 

Suomen itsenäisyyspäivänä Koposen kohtaloksi jäikin jäädä Paul Georgen juntan alle donkissa, joka jäi elämään omaa elämäänsä YouTubessa otsikolla: ”PAUL GEORGE WITH THE MONSTER SLAM!! R.I.P. PETTRICK KOPONNEN (sic)” – sama highlight-pätkä, johon Urheilu-Sanomien teräväkielinen toimittaja viittasi kolumnissaan.

 

Samaan aikaan dallasilaiset lehdet spekuloivat avoimesti Koposen siirtämisestä jopa D-liigaan Texas Legendsiin – äärimmäisen harvinainen siirto 30. ikävuottaan lähestyville pelaajille.

 

”Koponen ei ole pystynyt auttamaan Mavericksia odotetulla tavalla kummallakaan takamiehen tontilla. Trey Burke on täyttänyt kaikki toiveet avauspelinrakentajan paikalla ja Barea on Barea. Koponen on jäänyt täysin vaille roolia, ja olisi järkevä ratkaisu antaa hänen hakea vauhtia ja itseluottamusta Legendsistä”, Mavsmoneyball.com-sivuston vuodenvaihteen katsauksessa arvioidaan.

 

Mutta Mavericksin valmistaessa vierasotteluunsa Läntisen Konferenssin kärkikolmikkoon rynninyttä New Orleans Pelicansia vastaan Koponen huomaa tuntumansa olevan parempi kuin pitkään aikaan.

 

Heitto uppoaa alkulämmittelyssä, kroppa tuntuu palautuneen syksyn voimaharjoittelusta. Lisäksi valmistavissa harjoituksissa Carlisle vihjasi rivien välistä tarvitsevansa Koposta uudenvuodenaaton ottelussa.

 

Vaan kun kolmas neljännes on päättymäisillään, Koponen hautoo synkkänä leukaansa kämmenellään vaihtopenkillä vailla ainoatakaan peliminuuttia.

 

Viimein, Pelicansin 71–68-johtoasemassa kaksi minuuttia ennen kolmannen neljänneksen loppua, jotain tapahtuu. 16 pistettä ja viisi syöttöä Mavericksille kirjauttanut Burke tavoittelee irtopalloa yhdessä kotijoukkueen Jrue Holidayn kanssa ja jää epäselvän tilanteen jälkeen makaamaan parketin pintaan.

 

Burke vääntelehtii parketilla sadatellen ja polveaan pidellen pari minuuttia, kunnes Mavericksin huoltaja ja lääkäri auttavat tuskaisen takamiehen pukusuojaan Pelicansin kotiyleisön osoittaessa suosiotaan kolhuja kärsineelle pelaajalle. Koponen tuntee verensä adrenaliinitason nousevan, mutta tyytyy kiroamaan mielessään, kun Carlisle komentaa Barean kentälle.

 

Flunssankaltaisista oireista kärsinyt Barea on kuitenkin ollut Pelicansia vastaan vaisu. Kolmannen neljänneksen lopussa ja päätösneljänneksen alussa kotijoukkue juoksuttaa Bareaa surutta hyökätessään ja liimaa hänet ranskalaislaiturillaan Nicolas Batumilla koko kentän mitalla niin, että Barea on kuuden peliminuutin jälkeen aivan lopussa.

 

Pelicans johtaa ratkaisevan tuntuisesti 81–71, kun Carlisle kokoaa joukkonsa aikalisälle.

 

”Petteri”, Carlisle huikkaa aikalisän alkajaisiksi. Koponen ojentaa verryttelypukunsa joukkueenjohtajalle ja seuraa FSB-agentin ilme kasvoillaan valmentajansa ohjeistusta.

 

”Pidä peli riittävän yksinkertaisena. Älä pakota mitään. Ota ne heitot, jotka tuntuvat luonnollisilta”, apuvalmentaja Armstrong ohjeistaa Mavericksin palatessa kentälle.

 

Mavericks avaa pelin hyökkäyspäädystä. Koponen pääsee irtautumaan päätyrajakuvion päättäjäisiksi Jrue Holidaysta. Nowitzki löytää Koposen, joka nousee ensimmäisellä pallokosketuksellaan puolen matkan hyppyheittoon – sukkana sisään. Pelicans johtaa 81–73.

 

Kentän ylivoimaisesti kovimmat teholuvut kirjauttaneen Anthony Davisin ja Nicolas Batumin ohiheittojen jälkeen Koponen hakee puolustuslevypallon ja juoksee pallon nopeasti toiseen päähän kenttää. Eksytettyään toistamiseen Holidayn screenien taakse Koponen saa kulmaan pallon Chandler Parsonsilta. Kolmonen ilmaan – ja koriin, Pelicansin johto on kutistunut viiteen pisteeseen.

 

Pelicans pelaa pallon kahdesti perättäin Koposta vastaan. Holidayn ajo päätyy eturautaan, kun taas hetkeä myöhemmin Batum ei onnistu puolustajanvaihdon jälkeen ohittamaan Koposta. Pelicansin toisen hyökkäyslevypallon jälkeen Anthony Davis nousee pikkuhookiin, jonka Koponen vaistoaa ja valuu apupuolustukseen pallonriistoon.

 

Pelicans-yleisön jo hätkähdettyä supertähtensä pallonmenetystä 194-senttisen eurotakamiestä vastaan pallovainua tuomari Tre Maddox viheltää tilanteesta virheen aavistuksen myöhässä. Puolet Mavericksin penkistä nousee seisomaan protestiksi. Tv-kamerat tallentavat, kuinka Koponen muotoilee sujuvalla lontoolla, vinosti hymyillen ja päätään pudistellen: ”Bullshit”.

 

Davisin jälkimmäisen vapaaheiton upottua Koponen pyytää palloscreenit Nowitzkilta ja McGeeltä ja päätyy tilanteeseen, jossa hän on vastatusten 215-senttisen Davisin kanssa vapaaheittoviivan tuntumassa. Koponen pyörähtää Steve Nashin henkeä kunnioittaen Davisin ohi, kauhoo korkeakaarisen heiton levyn kautta koriin ja tipahtaa istumaan parketille samalla, kun tuomarin pilli soi – and one!

 

”This kid, Koponen, plays with such a high level of confidence today”, Pelicansin kommentaattori David Wesley ihastelee samalla, kun Koponen takoo oikeaa kättään nyrkissä ilmaan.

 

Varsinaista peliaikaa on pelaamatta 27 sekuntia ja Pelicans johtaa pistein 98–96, kun Mavericks palaa Koposen johdolla kentälle viimeisen aikalisänsä käytettyään.

 

Koponen kuluttaa Batum varjonaan Mavericksin hyökkäyksen ensimmäiset sekunnit, jonka jälkeen kutsuu McGeen ja Nowitzkin asettamaan ”horns”-screenit.

 

Varsinaista peliaikaa on jäljellä yhdeksän sekuntia, kun Nowitzki nousee Koposen syötöstä tuttuun, taaksepäin kääntyvään hyppyheittoonsa – eturautaan. Anthony Davis ja Quincy Pondexter ovat jo saamassa puolustuslevypallon haltuunsa, kun jostain ilmestyy virhevaikeuksista kärsivää Wesley Matthewsia erinomaisesti tuurannut Evan Fournier, joka pitää pallon elossa.

 

Irtopallo pomppii Koposelle, joka nousee hyppyheittoon Holidayn rynnistäessä häntä kohti. Kolmen pisteen heitto irtoaa Koposen ranteesta. New Orleansin Smoothie King Centerin katsomo pidättää henkeään.

 

Pelkkää sukkaa.

 

Pelikelloon jää aikaa 2,7 sekuntia ja Mavericks siirtyy 98–99-johtoon. Nowitzki, Fournier, Parsons ja McGee rynnivät onnittelemaan kilvan Koposta, joka pidättäytyy tuuletteluista ja tuijottaa vakavana jumbotronia. Pelicansin pelaajat astelevat aikalisälle. Epäuskoisena murisevan katsomon keskellä on noussut seisomaan iso mies pohjoisesta, Puke Walldén, kasvot loistaen Naantalin aurinkona.

 

Satukirjalopetusta ei kuitenkaan suomalaisittain nähdä.

 

Pelicans pelaa viimeisessä hyökkäyksessään alley oopin Davisille, joka runttaa pelin loppulukemiksi 100–99. Davis palkitaan ottelun parhaana pelaajana 43 pisteen, 24 levypallon, seitsemän riiston ja neljän blokin illan myötä.

 

Pöytäkirjassa Mavericksin silmiinpistävin pelaaja on Koponen: kahdeksan minuuttia, 14 pistettä (pelitilanneheitot 100%), kaksi levypalloa, kaksi syöttöä, ei menetyksiä, yksi virhe, +/- -saldo +9.

 

”Paha lähteä leijumaan kun tulee takkiin ja tappioita on kymmenen enemmän kuin voittoja, mutta ei epäilystäkään, oli tämä selkeästi paras peli itseltäni tähän asti”, Koponen pohtii NBA-uransa ensimmäisessä ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.

 

”Viimeiset viikot ovat olleet vaikeita, mutta koutsi on käskenyt olemaan valmiina tilanteen tullen ja tänään oli alkulämmittelystä alkaen hyvä tuntuma. Toivottavasti sain nyt sen ketsuppipullon korkin auki ja voin jatkaa kautta sillä tasolla, millä tiedän pystyväni pelaamaan.”

 

Toimittajien siirtyessä sateiseen, kosteaan New Orleansin iltaan amerikkalaiset ihmettelevät, mihin ihmeeseen tuo eurooppalainen mahtoi viitata ”cork in the ketchup bottle”-käännöksellään.

 

Mavericks jää New Orleansiin vastaanottamaan uutta vuotta 2017. Seuraavan ottelunsa joukkue pelaisi vasta kolmen yön päästä, kotikentällään Portland Trailblazersia vastaan.

 

Huuhdellessaan jambalayaa Budweiser-oluella alas Koponen kytkee virran puhelimeensa ja huomaa saaneensa parisataa viestiä entisiltä joukkuetovereilta ja valmentajilta, ystäviltä ja toimittajilta.

 

”I told everyone you would show these fucking idiots when you got the chance. I told them!” lukee ensimmäisessä Messenger-viestissä, jonka Koponen näkee.
”Kiitti, Paijo.”

 

 

Osa II julkaistaan keskiviikkona 14. lokakuuta.

———————————————————————————————————

HippromoHIPPO TAATILA

(s. 1981, Loimaa)

Teologian maisteri (pääaineet uskontotiede, käytännöllinen filosofia), vapaa kirjoittaja, koripalloentusiasti ja muutenkin kaikin puolin rasittava jätkä

 

Romaanit

 

”Isipappablues” (Into Kustannus, 2014)
Käännökset

 

G.I. Gurdjieff: ”Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa” (Sammakko, 2013)
Tietokirjat

 

”Pallo savessa – 50 vuotta loimaalaista korikonkarihistoriaa” (Kimmo Parikan kanssa, LoKoKo ry 2015)
”Susijengi – pohjolan perukoilta Euroopan huipulle” (Mika Wickströmin kanssa, Tammi 2014)
”Hyppyheitto – Seppo Kuuselan tarina” (WSOY, 2010)

 

Blogi

 

”Sörkan Kierkegaard” (https://sorkankierkegaardblog.wordpress.com/)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s