BRONXIN KARHU – Anthony Caden eriskummallinen odysseia Nokianvirran varrella

Koripallo

TEKSTI: HIPPO TAATILA, KUVA: SEPPO AUVINEN/NOKIAN UUTISET

Suomalaisten koripallopitäjien liikuntasaleilla on kerrottu jo yli neljänkymmenen vuoden ajan uskomattomia tarinoita amerikkalaispelaajista, jotka tulivat, ihastuttivat ja lähtivät jättäen kuolemattoman muiston. Tämä on yksi niistä.

On marraskuu 1995. Forssan Feeniks-hallin alakatsomon keltaiset puutuolit hehkuvat tyhjyyttään.

Puolentoista vuoden takaisesta koripallobuumista ja omilla kasvateilla hankitusta SM-pronssista on henkisesti kulunut vuosikymmeniä. Valmentaja on sama, pelaajarunko pitkälti entisellään, mutta avattuaan kauden kolmella perättäisellä voitolla on Forssan Koripojat vaipunut apatian tilaan.

Keväällä 1994 miesten SM-sarjan vuoden valmentajaksi valitun Timo Niemisen lähtölaskenta on jo käynnissä kulissien takana, mutta seurajohto haluaa vielä katsoa, pystyykö FoKoPo oikaisemaan kurssinsa, kun väliviikon harjoitusten jälkeen vastaan astuu kokematon, parikymppisistä pelaajista koostuva SM-sarjanousija Kisa Nokia.

Ensimmäisen kymmenen minuutin ajan ottelu on tasainen, mutta sykkeetön. Ottelun tempo muistuttaa lehmien raveja. Feeniks-halliin syysmyrskyä uhmaten saapuneet 350 katsojaa puhaltelevat pahvisiin kahvikuppeihin, juniorit nahistelevat irtokarkeista eturivissä. Vapaat hyppyheitot rämisevät raudoissa, tuomarikaksikko vislaa kilvan askelrikkeitä ja vapaan käden läpsäisyjä.

Jos kotijoukkue on apaattinen, vierasjoukkue pistää silmään velttoudellaan. Kisa Nokian 205-senttinen, 25-vuotias ja mammuttimainen amerikkalaissentteri Anthony Cade haukottelee ja kaivaa pikkusormella korvaansa kolmen sekunnin alueella. Hän on nostanut pari ilmaista kuppia pelinrakentaja Ron Rutlandin syötöstä ja kaapannut jokusen ilmaisen irtopallon laiskanpulskeiden forssalaisten edestä, mutta tänä marraspimeänä iltana jättiläisen mielenkiinto näyttää olevan aivan muualla.

Caden alennustila konkretisoituu, kun FoKoPon nuori kakkossentteri saa puolustustilanteensa sormenpäänsä Caden layup-yrityksen eteen ja herättää pieneksi hetkeksi kotiyleisön talviunestaan. Cade ärähtää tilannetta päätyrajalla seuranneelle tuomarille ja levittää kätensä protestiksi, kun FoKoPo ryhmittyy nopeaan vastahyökkäykseen harvalukuisen yleisön tuuletellessa.

Cade vilkaisee vielä kerran tuomaria, lähtee puolijuoksuun ja saavuttaa hetkessä puolenkentän. Vastikään blokin tilastosarakkeeseensa merkinnyt forssalaissentteri saa joukkuetoveriltaan pallon lähelle koria ja on nostamassa vapaata layupia koriin, kun yllättäen takaa ilmestyy valtava, musta koura, joka lähettää pallon kuuta kiertävälle radalle. Katsomo kohahtaa – ja vaikenee.

FoKoPo pelaa päätyrajan jälkeen kolmen pisteen heiton amerikkalaispelaajalleen Andrew Adderlylle – pelkkää rautaa. Cade nousee puolen vartalon mitan muita kenttäpelaajia korkeammalle, riuhtaisee levypallon huomaansa ja käynnistää salamannopean vastahyökkäyksen avaussyötöllä Rutlandille.

Kuluu vain jokunen sekuntia, kun forssalainen jää low postissa Caden kahden käden voimadonkin alle. Kisan hyökätessä seuraavan kerran toistuu tuttu kuvio: Rutland ja Cade pelaavat pick and roll -pelin, jonka päätteeksi Cade vasaroi forssalaissentterin parkettiin yhden käden tomahawk-donkilla ja pääsee kaupan päälle vapaaheittoviivalle.

Runsas tunti myöhemmin ottelu päättyy Kisa Nokian 49 pisteen voittoon.

Cade viimeistelee ottelussa 33 pistettä (kakkoset 16/18), 14 levypalloa ja kolme blokkia.

I – Anthony Cade: lyhyt esihistoria

Kuultuaan kirjoittajan muistelon entisestä valmennettavastaan Jarmo Laitinen, 61, puhkeaa nauruun.

”En muista tuota nimenomaista tilannetta enkä ottelua, mutta ihan Anthonylta kuulostaa”, hymyilee ’Jarkki’ ääneen.

”Anthony oli vähän flegmaattinen jätkä, sillä oli tietynlainen historia ja se oli aika usein varovainen liikkeissään, mutta kun se sai jonkin kimmokkeen, ei sitä pystynyt pysäyttämään yksikään pelaaja Suomessa.”

Pelaajaurallaan mm. kahdesti SM-kultaa juhlinut Jussi Kumpulainen pelasi ensimmäisellä pääsarjakaudellaan Caden kakkossentterinä. Vaikka Caden ja Kumpulaisen pelitoveruudesta on vierähtänyt kaksi vuosikymmentä, ”Kumpun” ylisanat entisestä joukkuetoveristaan eivät laannu.

”Anthony on mun mielestä paras Suomessa koskaan pelannut amerikkalainen. Anthonyn fysiikka oli aivan järjetön, se meni kirjaimellisesti äijistä yli. Paremmalla onnella Anthony olisi vetänyt pitkän uran NBA:ssa.”

Ylistyskuoroon yhtyy toinen nokialaisen koripalloyhteisön kasvatti, Pasi Riihelä, joka Kumpulaisen tavoin pelasi neitsytkautensa pääsarjassa Caden rinnalla.

”Ei uralla tullut toista sellaista jätkää vastaan. Muutaman kerran tuli mietittyä, mitenköhän se Suomeen on päätynyt, kun taidot riittivät selkeästi aika paljon isommille areenoille.”

1980- ja 90-lukujen taitteessa Caden tähti oli nousussa. UNLV Running Rebelsin päävalmentajan ominaisuudessa toiminut Jerry Tarkanian piipahti henkilökohtaisesti New Yorkin Bronxin Tolentine High Schoolissa rekrytoimassa vasta 19-vuotiasta sentteriprospektia joukkueeseensa.

Viimeiseksi high school -kaudekseen Cade siirtyi (koripalloilullisesti) piskuisesta opinahjostaan USA:n nuorten koripalloilijoiden hautomona tunnettun Oak Hill Academyyn, joka on sittemmin koulinut maailmalle mm. Jerry Stackhousen, Carmelo Anthonyn, Josh Smithin ja Rajon Rondon. Caden Oak Hill -kaudella joukkue voitti kaikki 29 pelaamaansa ottelua ja ansaitsi valtakunnallisessa rankingissa kakkossijan.

”Cade on paras Oak Hillin pelaaja, josta kukaan ei puhu mitään. Hän pelasi McDonald’s-ottelussa, sen jälkeen katosi maan pinnalta. Jos katsomme taaksepäin, oli hän yksi koulun historian kymmenestä parhaasta pelaajasta”, muistelee Oak Hill Academya kaudesta 1985/86 valmentanut Steve Smith.

Cade ansaitsi keväällä 1990 kutsun Yhdysvaltain parhaiden high school -pelaajien vuosittaiseen All Stars -tapahtumaan, McDonald’s All American -otteluun, yhdeksäntoista ikätoverinsa joukossa.

Cade tuli otteluun lännen joukkueen aloitusviisikon isona laiturina Grant Hillin, Ed O’Bannonin, Eric Montrossin ja Damon Baileyn rinnalla. Sittemmin ottelun kahdestakymmenestä pelaajasta NBA:han ylsi ylipuolet. Caden nuoruusaikojen liikkuvuudesta ja räjähtävyydestä voi saada osviittaa katsomalla tallenne hänen toisen puoliajan avaavasta donkistaan.

Tie yliopistotähteyteen näytti Cadelle pedatulta, mutta matkaan ilmeni mutkia. Köyhistä oloista maailmalle pyrkinyt nuorukainen ei täyttänyt NCAA-liigan akateemisia vaatimuksia ja päätyi pelaamaan merkittävästi vaatimattomampaan ympäristöön junior college -sarjan muodossa.

Ovet yliopistoon eivät auenneet myöhemmistä yrityksistä huolimatta, joten Cade ilmoittautui rohkeasti vuoden 1992 NBA:n draftitilaisuuteen – ja jäi varaamatta. Laiha lohtu oli, että NBA:n tuolloisen farmiliigan, CBA:n, Rochester Renegade kutsui Caden riveihinsä CBA:n draftin neljännellä kierroksella.

Vaikka Cade tarinan – tai kertomansa – mukaan kävi lähellä sopimusta Detroit Pistonsin kanssa syksyllä 1992, kävi isolle miehelle selväksi, että hänen oli pakko tavoitella ammattilaisuraa ulkomailla.

Tässä vaiheessa kuvioon astuivat Suomi ja Nokia.

II­ – Laitisen faksit ja korkean riskin mies

Miesten ykkösdivarin pelikausi 1994/95 oli Tapio Rannan komennuksessa pelanneelle Kisa Nokialle jättimenestys. Joukkue voitti ylivoimaisesti kauden kaikki pelinsä pitkälti nuorista, omista kasvateista koostuneella kokoonpanolla. Ryhmän tähtenä tuikki amerikkalaistakamies Clifford Scales, joka sivalteli 39 pistettä ottelua kohden.

Akillesjännevamma esti Scalesin paluun Nokialle liigakaudeksi 1995/96, joten joukkueen uudeksi päävalmentajaksi kiinnitetyn Jarmo Laitisen oli vietettävä kesä 1995 scouting-raporttien ja VHS-nauhojen parissa. Scalesin korvaajan lisäksi ”Jarkin” oli määrä löytää amerikkalaissentteri alkavalle pääsarjakaudelle.

”Olin valmentajan urallani hankkinut muutaman amerikkalaispelaajan jo aiemmin, mutta silloin valinta osui pitkälti niihin jenkkeihin, jotka olivat jo pelanneet Suomessa. Kesällä 1995 rekrytoin ensimmäistä kertaa amerikkalaisia huolella ja ajan kanssa”, Laitinen taustoittaa.

”Sähköposti ei ollut vielä silloin yleisessä käytössä, joten läheteltiin Courtside-agenttitoimiston edustajan kanssa sopimusehdotuksia faksilla edestakaisin. Muistan silloin kirjoittaneeni Caden sopimusehdotukseen kahden viikon koeajan, jolloin tämä agentti tuli linjoja pitkin huutamaan, että koko Caden sopimus on ns. ’non-guaranteed’, että enkö muka huomannut sitä. Se tarkoitti, että jos ongelmia tuli ja valmentajalta löytyi munaa, kaverin sai pistää milloin vain pihalle ilman jälkiseuraamuksia.”

Kesään 1995 mennessä Cade oli piipahtanut maailmalla etsimässä työnantajaa pariin otteeseen, mutta hän ei ollut onnistunut pelaamaan yhtä ainutta täyttä kautta ammattilaisena. Myös hänen kuntonsa oli kysymysmerkki. Nämä tekijät tekivät Cadesta – agenttitermein ilmaistuna – ”korkean riskin pelaajan” ja mahdollistivat hänen saapumisensa Italian ja Espanjan rahakenttien sijaan Suomeen.

”Anthony oli aloittanut ammattilaisuransa Italiassa, mutta joutui lähtemään sieltä sairastumisen vuoksi ennen aikojaan. Seuraavana kesänä hän oli pelannut USBL-kesäliigaa, joka on aika villi liiga; siellä sopimuksettomat pelaajat väänsivät tosissaan pelipaikoista. Anthony oli kärsinyt siellä jonkinlaisen jalkavamman, eikä USBL:ssa mitään vakuutuksia tunnettu. Sen jälkeen hän oli ollut pelaamatta ja parannellut jalkaansa.”

Kysymysmerkkiä Caden nimen perässä alleviivasi hänen menneisyytensä Bronxin jengialueilla. Kysymys siitä, sopeutuisiko elämän nurjaa puolta koko ikänsä todistanut miljoonakaupungin kovanaama pienen pirkanmaalaispitäjän arkeen, oli perusteltu.

”Anthonyn kaveripiiri ja lähiympäristö olivat oma lukunsa. Siellä oli ties kuinka monta kaveria vankilassa tai haudassa. Monista amerikkalaispelaajista kuulee hurjia juttuja ja Anthony oli sieltä hurjimmasta päästä. Vähän jännityksellä jäätiin odottamaan, mitä sieltä tulee.”

III – Kisa juoksee ja donkkaa

Cade saapui Suomeen syyskuussa 1995 vain pari viikkoa ennen kauden alkua. Jo aiemmin Nokia oli saanut uuden takamiesvahvistuksensa indianalaislähtöisestä Ron Rutlandista, joka oli alkusyksyllä Manchesterissa try-outilla, mutta jäänyt ilman sopimusta.

”Katsottiin porukalla, että siinä on kaverilla kokoa. Juuri mitään se ei ensimmäiseen pariin viikkoon puhunut. Taisi olla vähän kulttuurishokkia kyseessä”, Riihelä kertailee ensimuistojaan Cadesta.

”Ekana huomattiin pukukopissa, että Anthonylla oli kolme luodinreikää mahassa. Aika hiljaiseksi se pisti”, Kumpulainen komppaa.

Fyysinen välimatka New Yorkista 1990-luvun Nokialle oli joitain tuhansia kilometrejä, henkinen välimatka mittaamaton.

Vain jokin vuosi aiemmin fysiikkaihme Cade oli kolkutellut taalaliigan ovia ikäluokkansa parhaiden pelaajien kanssa, ja nyt hän äimisteli Nokian ammattioppilaitoksen palloilupyhätön puolapuita ja repeileviä parkettimainoksia.

”Anthonyn ekassa harjoituspelissä vastassa oli silloista ykkösdivaria pelannut Korinokia, katsomossa ehkä 200 ihmistä. Sekin ottelu taidettiin voittaa vasta ihan viime minuuteilla. Taisi siinä olla Anthonylla ihmettelemistä”, naureskelee Laitinen.

Alusta asti oli selvää, että Caden suhtautuminen joukkueharjoitteluun oli enemmän tai vähemmän laiskanlaista. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, että Kisa Nokian pelaajat ja valmentajat ymmärsivät, minkä tason pelaajasta oli kyse.

”Saattoi kestää hetken, että Anthony heräsi pelaamaan, mutta kun se heräsi, siinä sai muut mennä pois alta ja äkkiä”, Riihelä kertoo.

”Kukaan Nokialla ei ensi alkuun tiennyt Anthonyn olleen All America -tason pelaaja. Parin matsin jälkeen kaikille oli käynyt selväksi, että tämä jätkä oli ihan omaa tasoaan”, jatkaa Kumpulainen.

Alkusyksyllä 1995 Kisa Nokia pelasi kuin käsijarru päällä, kun tulokasjoukkue totuttautui pääsarjan vaatimuksiin. Vähitellen Cade kotiutui Nokialle, ja mitä kotoisammaksi Cade olonsa koki, sen paremmin Kisa pelasi.

”Anthony oli alkuun ihan helvetin juro, eikä ihme. Se oli elänyt koko elämänsä niin, että kaikki ihmiset hänen ympärillään yrittivät kusettaa häntä ja hyötyä hänestä, ja että jokaisesta heikkouden osoituksesta rangaistiin”, selvittää Laitinen.

”Mitä pidemmälle syksy eteni, sen paremmin Anthony ymmärsi, että hänen ympärillään oli jätkiä, jotka oikeasti välittivät hänestä. Garcia Hopkinsilla oli tosi iso osuus Anthonyn kotiutumisessa, kuten tietysti myös maanmiehellään Ron Rutlandilla. Kumpulaisen Jussilla ja Anthonylla synkkasi alusta asti, he olivat sellainen velikultaparivaljakko.”

”Tony teki asiat mulle todella helpoksi. Se veti aina kaksi puolustajaa kiinni itseensä. Sen seurauksena mulle tuli ilmaisia hyppyheittoja niin paljon kuin vain viitsin ottaa. Tony löysi mut ja mä löysin Tonyn”, muistelee Kumpulainen.

”Anthonylla oli yksi ainoa ohje koskaan mulle: ’Catch the ball and run, young fella!’ Kun vastustaja pisti heiton ilmaan, oli heti lupa lähteä toiseen päähän, kun tiesin, että Anthony saisi kuitenkin levypallon. Minä tein työtä käskettyä ja juoksin”, kertailee puolestaan Riihelä rookie-kauttaan.

Kisa Nokian pelikausi 1995/96 oli poikkeuksellinen. Cade ja Rutland olivat vertaansa vailla olevat virtuoosit sentterin ja pelinrakentajan paikalla. 37-vuotias, Suomen kansalaisuuden saanut Garcia Hopkins oli kuntoihme, jonka pelinäkemys ja -taidot tekivät yhä hänestä kullanarvoisen.

19-vuotias Jussi Kumpulainen psyykkasi vastustajia koripallon SM-sarjan vastineena Esa Tikkaselle ja käytti Caden luomat heittopaikat hyödykseen. 20-vuotias Riihelä päätti ylivoimahyökkäykset suomalaiselle pelaajalle vielä tuolloin epätyypillisesti lennokkaisiin donkkeihin. Kun vielä Harri Jokinen ja Rami Helenius levittivät kenttää kolmen pisteen heitoillaan, ei ole ihme, että Kisa Nokia takoi uskomattomat 98,1 pistettä ottelua kohden.

Cade rymisteli pelikauden ’95/’96 keskiarvoikseen 22,2 pistettä, 14,9 levypalloa, 2,1 blokkia ja 1,6 syöttöä ottelussa. Uskomattomat tilastorivit eivät kuitenkaan kerro kaikkea.

”Anthony oli yksinkertaisesti niin vahva, nopea ja taitava, että pelkkä hänen ilmestymisensä kentälle oli monille vastustajille liikaa. Oli helppo puolustaa, kun jotkut joukkueet eivät koskaan uskaltaneet ajaa Anthonya vastaan”, Laitinen muistaa.

”Tony oli oppinut jenkkien koriskentältä sellaisen ’murhaavan katseen’, mitä se yritti opettaa mullekin. Vastustajan jenkit eivät menneet siihen, mutta monelta suomalaiselta meni pupu pöksyyn, kun Tony otti ne silmätikukseen”, hekottelee Kumpulainen.

Kisa Nokia järjesti suuryllätyksen kevään 1996 pudotuspeleissä kampeamalla Hanno Möttölän ja Petri Niirasen johtaman Helsingin NMKY:n kesälomille. Välierävaiheessa tuleva Suomen mestari ToPo johtotähtinään Kari-Pekka Klinga, James Gatewood ja Kurk Lee oli kuitenkin turhan kova. Kausi päättyi pronssiottelutappioon Honkaa vastaan.

Ja miksi Kisa Nokia menestyi?

Laitisen mukaan luottamuksen ilmapiiri oli kaiken A ja O. Aikakausi oli tuolloin erilainen, ja Suomessa osattiin hädin tuskin kuvitella vaatimuksia, joista huippukoripalloilijat pääsisivät osakseen 20 vuotta myöhemmin.

”Meillä oli iloinen joukkue. Jätkät pitivät hauskaa kentällä ja sen ulkopuolella. Välillä meni ylikin, muttei koskaan liikaa”, piirtää Laitinen kuvaa Kisa Nokian menestysjoukkueesta.

”Anthony joi helvetisti ja oli laiska harjoittelija. Mutta jos olisin vetänyt pulttia joka kerta, kun Anthony ei jaksanut treenata, sen jätkän palveluksia ei olisi pitkää Nokialla nähty. Sen sijaan Anthony antoi vastineeksi tietyistä vapauksista meille mitalipelikauden.”

”Oltiin nuoria poikia, tykättiin käydä ulkona. Käytiin porukalla Nokian paikallisissa ja Tampereen klubeilla. Kyllähän Anthony tykkäsi olla siinä porukassa”, Kumpulainen valottaa.

Kysyttäessä Anthony Caden mieleenpainuvimmasta suorituksesta pelikaudella 1995/96 Laitinen ja Riihelä mainitsevat yhdestä suusta saman tapauksen.

”Pelattiin HoNsUa vastaan ja päästiin juoksemaan puolinopeaa. Olisiko ollut niin, että Pasi (Riihelä) ja Ron (Rutland) juoksivat 2-1 jotain HoNsUn suomalaispelaajaa vastaan, ja Anthony seurasi trailerina neljä metriä perässä”, Laitinen muistelee.

”Rutland syötti pallon vapariviivalle. Cade rymisteli perästä kuin juna, hyppäsi ilmaan askel vapariviivan sisältä ja hakkasi yhdellä kädellä pallon alaspäin niin lujaa kuin jaksoi. Matsin tuomari, Ilkka Weijo, sanoi vierestä katsoneelle HoNsUn jätkälle, että ’olisit mennyt eteen, olisin viheltänyt hyökkääjän virheen.’ Molemmat nauroivat ja pudistelivat päätään – ei, ei kukaan olisi niin hölmö, että tulisi Caden eteen, kun Cade lähtee donkkiin.”

”Sellaista donkkia en ole toista nähnyt koko urallani. Harmittaa, ettei silloin eletty YouTube-aikaa”, Pasi Riihelä nauraa.

IV – Iltaruskon aikaa: BC Nokia 1997–1999

Mitä pidemmälle Kisa Nokian pelikausi 1995/96 eteni, sen ilmiselvemmäksi tuli, että toista kautta yleisönsuosikiksi noussut Cade ei Nokialla viihtyisi.

”Sana kiiri, että Anthony oli kunnossa ja pelasi täyden kauden. Täällä kävi kauden mittaan kahdesti jätkiä San Antonio Spursista ja useampi euroscoutti. Yhden kerran Nokialle saapui neljä scouttia, jotka oli Euroopasta ja jenkeistä. Harvemmin tänne Suomeen sellaisia massoja tulee”, kertoo Laitinen.

Caden palveluksista kiinnostui kuusi perättäistä Liettuan mestaruutta voittanut BC Zalgiris, joka rahtasi amerikkalaisvahvistusehdokkaan Bronxista Kaunasiin try outille. Jos koripallon jumalat olivat kautta aiemmin hymyilleet Cadelle, runteli nyt kohtalon julma koura nuorta miestä tylyllä tavalla heti harjoituskauden avajaisiksi.

”Cade loukkaantui heti, eikä siis edes ottelussa eikä harjoituksessa, vaan lämmitellessä. Anthony teki aamuharjoituksissa yksin post-liikkeitä, kun kuului ’naks’. Jalassa oli piillyt jokin rasitusmurtuma, joka vääntyi ja naksahti jostain nilkasta tai säären alapuolelta. Siinä meni sopimusmahdollisuus”, harmittelee Laitinen entisen suojattinsa kohtaloa.

Cade palasi kotiinsa Yhdysvaltoihin kuntouttamaan jalkaansa – tai odottamaan jalkansa kuntoutumista – ja yritti paluuta ammattilaiskentille syksyllä 1997 Portugalissa. Kauteen valmistautuva jakso päättyi kuitenkin erimielisyyksiin ja käsirysyyn valmentajan kanssa.

”Tiesimme Anthonyn entuudestaan kovaksi pelimieheksi, joten lähdimme soittelemaan agentille ja kysymään, josko miehellä olisi kiinnostusta palata Nokialle. Se ei ollut sen sukkelampaa”, muistelee Kisa Nokian ja Korinokian fuusiosta syntyneen BC Nokian tuore päävalmentaja, Aki Selkee.

Selkee oli kuullut kaikki mahdolliset Cadeen liittyvät kertomukset edellisen kahden kauden aikana ja osasi varautua haasteisiin. Cade pelasi lopulta Selkeen komennossa kaksi hyvää pelikautta noin 20 pisteen ja 13 levypallon keskiarvoilla, mutta vuodet ja vastoinkäymiset olivat jättäneet jälkensä: aivan kahden kauden takaiseen parhaaseensa Cade ei vuosien 1997–1999 aikana yltänyt.

”Treenata se kaveri ei tykännyt yhtään. Aina, kun aloiteltiin treenejä, Anthony löntysteli pukuhuoneesta tuoleille ja pisti jääpussit polviinsa. Alkulämmittelyssäkin se lähinnä hölkkäsi ja heräsi vasta, kun peli alkoi”, Selkee kertailee.

Tuttu tappajan vaisto nosti kuitenkin paikoitellen päätään. Cade heräsi, kun syytä heräämiseen oli.

Gordon Herbert valmensi silloin Honkaa. En tiedä, mikä Hongassa oikein oli, mutta jostain syystä Anthony sai aina kipinän esittää parastaan silloin, kun Honka oli vastassa. Herbertkin sitä taisi joskus ihmetellä”, arvioi Selkee.

”Sellaisenkin tapauksen muistan, kun pelattiin Turussa silloista Piiloset’ia ja nuorta Teemu Rannikkoa vastaan. Piiloset’issa oli sentterinä vahva, kimmoisa amerikkalainen, James Dockery. Piiloset lähti pysäyttämään Anthonya pelaamalla häntä vastaan mahdollisimman kovaotteisesti. Anthony sai huuleen iskun ja verta tuli aika runsaasti. Kentälle palattuaan Cade katsoi suoraan vaihtopenkillä istuvaan Dockeryyn, huusi että ’You’re too soft to play in this league here!’ ja oli loppumatsin aikana aivan pitelemätön. Siinä ei ollut jakoa Dockerylla eikä kenelläkään muulla.”

Selkeen astuessa kuvioihin Kisa Nokian pelikauden 1995/96 menestys oli enää muisto. Ron Rutland oli lähtenyt Espanjaan, Pasi Riihelä ja Jussi Kumpulainen ammattilaisiksi. Garcia Hopkins oli siirtynyt Shawn-poikansa syntymän jälkeen perheineen Saksaan, missä hän pelasi kakkosbundesliigaa. Harri Jokinen upotti puolestaan kaukoheittojaan Uudessakaupungissa.

Miehistönmuutoksista huolimatta Cade löysi jälleen yhteisön ympärilleen tuekseen ja turvakseen.

”Anthony oli tyyppi, johon oli hirveän vaikea luoda luottamussuhdetta. Harri Setälä ei puhunut kovinkaan hyvää englantia, mutta Harri ja Anthony ystävystyivät heti ja heidän välilleen muodosti vahva suhde. Samoin joukkueen ympärillä oli hangaroundeja, jotka tiesivät, mistä naruista vetää Anthonyn tapauksessa”, kuvailee Selkee BC Nokian kemiaa.

Isosta miehestä paljastui myös uusia puolia.

”Vaikka Anthony oli 205-senttinen, 120-kiloinen ja halutessaan todella pelottava ilmestys, ei ollut niin pientä koiraa, ettei Anthony olisi sitä pelännyt. Yhdellä näistä joukkueen ympärillä pyörineistä hengaajista oli 15-senttinen chihuahua, sellainen pikkurotta, eikä Anthony yhden kerran suostunut tulemaan kotoaan ulos, kun pelkäsi koiraa niin paljon”, Selkee naureskelee.

Selkee kertoo, että silloin harvoin, kun Cade aukaisi sanaista arkkuaan, suusta tuli asiaa. Pirkanmaan hegemoniaottelu BC Nokian ja Tampereen Pyrbasketin välillä syksyllä 1997 kirvoitti Caden suusta ylisanoja, joita hän ei ollut aiemmin Suomessa lausunut.

Antti Nikkilä pelasi nuorena, vähän raakilemaisena jätkänä Pyrbasketin jengissä. Andy ja Tony ottivat toisistaan mittaa ja Tony sanoi pelin jälkeen: ’Tuosta nuoresta pojasta tulee kova jätkä. Olen pelannut monia tuon kokoluokan kavereita vastaan jenkeissä, mutta noin vahvaa kroppaa ei ole tullut vastaan.’”

Sittemmin Susijengissä, NCAA-liigassa, Euroopassa ja Suomessa vuosikaudet nimeään tunnetuksi tehnyt ”Kangasalan jätti” myöntää muistikuvansa Cadesta hämäriksi, mutta osaa kertoa suhtautuneensa Nokian goljattiin kunnioituksella rookie-vuotenaan.

”Se oli helkkarin nopea jätkä, joka pisti aina kroppansa likoon ja nousi todella korkealle. Taisin silloin kysyä valmentajalta, haluaako hän ihan oikeasti, että minä puolustan tuota jätkää. Olin kuitenkin 18 tai 19”, Nikkilä muistaa.

Cade pelasi Selkeen komennossa ja BC Nokian pelipaidassa kahden kauden ajan, mutta joukkueen ja organisaation harmiksi sentteristä ei pystytty ulosmittaamaan täyttä potentiaalia eri syistä.

”Keväällä 1998 me jäätiin pudotuspelien ulkopuolelle. Anthony joutui jättämään kauden vikat matsit väliin, kun hänen tyttärelleen tapahtui jokin onnettomuus, ja se joutui palaamaan jenkkeihin. Vuotta myöhemmin Anthonyn polvi petti just ennen kevään ratkaisupelejä, ja karsiuduimme pleijarien ekalla kierroksella.”

Kauden jo päätyttyä keväällä 1999 Selkee yritti parhaansa mukaan päästä kurkistamaan Caden pään sisään. Tulokseksi Selkee sai keskustelun, joka avasi Caden maailmaa enemmän kuin kaksi aiempaa pelikautta yhteensä.

”Istuttiin pari iltaa Anthonyn kanssa, syötiin hampurilaisia ja juotiin pari olutta. Hän kertoi tarinoita lyhyistä pesteistään pitkin Eurooppaa, jostain mafiajutuista Turkissa.. monet niistä tarinoista olivat ihan uskomattomia”, Selkee nauraa.

”Yritin niiden keskustelujen ajan saada selville, miksi Anthony on sellainen kuin on. Hän vain vastasi, että hänen koko elämänsä on tässä hetkessä ja päivässä, koska huomisesta ei voi koskaan tietää. Sen Anthony oli oppinut elämältä.”

Selkee kertoo myös nähneensä Cadessa herkän puolen, joka Bronxin kolossista ei parketilla välittynyt.

”Anthonyn tytär oli hänelle kaikki kaikessa. Sen opin, kun oli aikaa jutella ja rauhoittua hetkeksi.”

V – Kadonnut mies

”Onko se vielä elossa?” kysyy Jussi Kumpulainen, kun kerron kirjoittavani retrospektiivitekstiä Anthony Cadesta.

Kumpulaisen kysymys on mallilleen asetettu. Cade oli arvoitus jo Suomessa pelatessaan. Sosiaalisen median läpimurtokin tapahtui vasta kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Cade päätti uransa Suomessa, joten maailmanlaajuiset koripalloilijaverkostotkaan eivät pysty auttamaan.

”Halusin vielä syksyllä 1999 Caden ja meitä edellisellä kaudella edustaneen Marcus Grantin yhteen yhden kauden ajaksi. Periaatteessa juttu oli Anthonyn kanssa suullisesti sovittu, mutta lopulta homma ei käytännössä enää onnistunut. Grantkin jätti tulematta, hänen tilalleen saatiin Andre Foreman”, Selkee kertoo.

”Seuraavana kesänä Ruotsin Södertälje Kings oli muhun yhteydessä ja kertoi haluavansa Caden joukkueeseensa. Ilmeisesti Kings sai sopimuksen tehtyä Anthonyn ja sen agentin kanssa ja pari, kolme lentoakin buukattua, mutta Tony ei koskaan saapunut Södertäljeen. Se oli viimeinen kontaktimme koskaan.”

Viimeisen Nokian kautensa jälkeen Cade katosi ammattilaiskartalta lopullisesti.

”World Trade Centerin tornit olivat vielä pystyssä, kun menin parin kaverin kanssa New Yorkiin pariksi viikoksi. Olimme alustavasti sopineet Anthonyn kanssa, että Nykissä nähdään, ja että voidaan asua vierailumme ajan sen luona. Nykiin päästyämme soiteltiin sille joka päivä, mutta miestä ei näkynyt eikä kuulunut. Yhden kerran saatiin sen äiti kiinni, joka kertoi, että Tony on Espanjassa try outilla”, Kumpulainen muistelee.

”Totta puhuen ei sellaisesta jätkästä koskaan tiedä. Tony oli oman tiensä kulkija. Se voi vieläkin vaeltaa tuolla jossain Nykin syrjäkulmilla.”

”Olen löytänyt Rutlandin ja myöhemmin Nokialla pelanneen Jay Webbin sosiaalisista medioista, mutta Anthony on tuskin sellainen kaveri, joka käyttää Facebookia. Munkin viimeinen kontakti Anthonyyn on niiltä ajoilta, kun Selkeen Aki valmensi BC:ta”, Laitinen arvioi.

Balettitanssijan liikehdintä ja moukarinheittäjän voima, maailmanluokan peliäly ja huonoin mahdollinen kasvuympäristö tekevät Anthony Caden tarinasta sellaisen kuin se on. Jonkinlaisena ylpeydenaiheena Nokialla voidaan pitää sitä, että juuri Pirkanmaalla Cade puhkesi ainakin ajoittain kukkaan ja osoitti, mihin hän koripalloilijana pystyy.

”Jos Tony tänä päivänä pistettäisiin ammattilaisjoukkueeseen ja siltä vaadittaisiin samat asiat kuin kaikilta muilta, ei siitä tulisi mitään. Se, että Tony ei missään muualla pystynyt pelaamaan edes yhtä kokonaista kautta kuin Nokialla, kertoo siitä, että maailmassa oli edes yksi paikka, missä häntä ymmärrettiin”, Laitinen arvioi.

Muotoillessaan viimeisiä muistikuviaan Cadesta veteraanisentteri Jussi Kumpulainen lähes herkistyy.

”Cade on ollut yksi ylivoimaisesti isoimmista vaikuttajista mun urallani. Joukkuekavereiksi on mahtunut niin iso nippu paskoja jenkkejä, diivoja ja kusipäitä, ja sitten siellä ihan alkajaisiksi yksi huippujäbä, joka oli uskomaton pelaaja ja johtaja ja opettaja”, Kumpulainen ylistää.

”Cade ei ollut helppo tyyppi lähestyä, mutta kun voitit hänet puolellesi, sait elinikäisen ystävän.”

—————————————————————————————————-
HippromoHIPPO TAATILA

(s. 1981, Loimaa)

Teologian maisteri (pääaineet uskontotiede, käytännöllinen filosofia), vapaa kirjoittaja, koripalloentusiasti ja muutenkin kaikin puolin rasittava jätkä

Romaanit

”Isipappablues” (Into Kustannus, 2014)

Käännökset

G.I. Gurdjieff: ”Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa” (Sammakko, 2013)

Tietokirjat

”Pallo savessa – 50 vuotta loimaalaista korikonkarihistoriaa” (Kimmo Parikan kanssa, LoKoKo ry 2015)
”Susijengi – pohjolan perukoilta Euroopan huipulle” (Mika Wickströmin kanssa, Tammi 2014)
”Hyppyheitto – Seppo Kuuselan tarina” (WSOY, 2010)

Blogi

”Sörkan Kierkegaard” (http://subutex.blogs.fi)

3 kommenttia artikkeliin ”BRONXIN KARHU – Anthony Caden eriskummallinen odysseia Nokianvirran varrella

  1. Kiitos Hippo taas upeasta kirjoituksesta! Vanhaa nokialaista, Caden aikoihin kyllä junnua, lämmitti tämä juttu.

    Tykkää

  2. Olen nyt lukenut tämän viiteen kertaan. Hieno teksti.

    Cade, Rutland, Hopi ja ne ”parikymppiset pelaajat” tekivät aikoinaan ikimuistoisen jäljen nokialaiseen urheiluhistoriaan, vaikka se mitali jäikin puuttumaan. Muutaman kaverin kanssa sain itsekin pelata junnuvuosina.

    Toivottavasti pian alkavalla kaudella kirjoitetaan taas uutta nokialaista paikallishistoriaa. Valmentaja ja suurin osa pelaajista on nykyään tuontitavaraa, mutta niinhän se on, että kyläjoukkueilla ei enää pääsarjoissa jyllätä. Hyviä kavereita on nytkin mukana, mutta tuskinpa Caden veroista.

    Tykkää

  3. Huikea kirjoitus! Niin paljon hyviä muistoja,melkein jokaisen kotipelin katsomosta nähneenä näiltä ajoilta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s