1997 – Koripallo on elämää

Koripallo

fosteriso2Kuva: Graymattersphotography

Elämä teini-iässä ei olisi välttämättä ulottunut oman mustan mankan ulkopuolelle. Ilman koripalloa olisi kaljaa, räppiä tai Anaheim-pipo Naughty by Nature -nartsalla, jota vetää syvemmälle päähän. Miksi? Koska elämässä pitää olla elämää, jota ulkoiset tekijät eivät saa aikaiseksi. Nyt mm. vuosi 1997 ja sen aikaansaamat teini-iän ilmiöt on painettu kirjoihin ja niistä on tullut uudelleen muotia. Elämä on itsellekin erilaista ja oma poika kävelee sen vuosiluvun päällä välittäen nollan fakin verran. Mutta mitä se maan ja pallon välinen biitti oikein itselle on ollut?

foam

Kaikkea on vaikea muistaa, vaikka juuri kaiken parhaiten muistaakin. Reflektointi alkoi, kun viime vuosina löysin lajin uudestaan ja tapasin ihmisiä, jotka elivät lajia ja siihen liittyvää elämää hyvin läheisessä yhteydessä omaan arkeensa. Matkustin sitten pari vuotta sitten sattumoisin taas New Yorkiin ja kävelin esim. Harlemissa. Kuuntelin ystäväni kertomia tarinoita Rucker Parkin peleistä. Näin kenkiä, kuten Air Bakin ja muistin, että omistin joskus sellaisen parin itse. Joskus kauan sitten. Silloin matkustin teini-iässä toisessa kaupungissa, Chicagossa, kentältä toiselle ja pelasin ulkona, kunnes aurinko laski ja puistot suljettiin poliisien toimesta. Muistoja. Päätinkin, että kun poika menee nukkumaan niin elän tätä elämää uudelleen omassa blogissani.

UnitedCenterVuonna 1997: United Center, Chicago. Jalassa Jordan XII [playoffs].

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s